Minun mediablogini

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, toinen päivä (3)

2011-10-09T20:20:00.001+03:00

ESR-verkottumisseminaarin toinen päivä alkoi ryhmätyöskentelyllä. Minä olen osallistunut Versot-hankkeeseen, joka kuuluu Aikis-hankkeeseen. Ryhmäämme veti projektipäällikko Ulla Rönnberg Opetushallituksesta. Hankkeeseen osallistuvat esittäytyivät ryhmässä ja kertoivat omista projekteistaan. Joidenkin projektien käsikirjoittamisvaihe on käyty ja seuraavaksi on materiaalin tekninen toteutus. Ulla Rönnberg kertoi teknisen toteutuksen haasteista. Todennäköisesti teknisten toteuttajien ja käsikirjoittajien yhteistyötä aiotaan tiivistää, jotta toteutus saataisiin vastaamaan käsikirjoitusta. Keskustelimme myös tehtävien yhtenäistämistarpeesta sekä muista käsikirjoittamiseen liittyvistä seikoista.

Ulla Rönnberg kertoi, että Aikis-hanke on laaja. Se on toteutettu niin, että ensin on kirjoitettu käsikirjoitukset ja tämän jälkeen on ruvettu pohtimaan käsikirjoituksen teknistä toteutusta. Todennäköisesti Aikiksen seuraavalla kierroksella nivotaan käsikirjoittaminen ja tekninen toteutus entistä aikaisemmassa vaiheessa. Käsikirjoittajan ominaisuudessa kannatan suunnitelmaa. Käsikirjoitusta laatiessani tunsin epävarmuutta, koska en tiennyt, missä muodossa tehtävät voidaan toteuttaa. Ajauduin käsikirjoitusvaiheessa pohtimaan hankkeen rahoituksen riittävyyttä ja teknistä osaamista vailla todellista tietoa. Myös muut käsikirjoittajat pitivät ajatuksesta, että käsikirjoittaminen ja tekninen toteuttaminen nivottaisiin tiukemmin toisiinsa.

Aikiksen materiaali on saatavissa netissä käsikirjoitusmuodossa. Valmistuttuaan vuonna 2012 Aikis sijoitettaneen Oppijan verkkopalveluun.

Lounaan jälkeen neuvotteleva virkamies Merja Niemi opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoi Rakennusrahastokaudesta 2014 -. Tämän jälkeen esiintyi filosofi Marja-Riitta Ollila, jonka puheenvuoro oli otsikoitu Projekti-työ-elämä.

Marja-Riitta Ollila esittäytyi kuljeskelevaksi filosofiksi, "keikkamuusikoksi", joka ei ole eläessään ollut vakituisessa työsuhteessa. Tämän jälkeen päädyimmekin pohtimaan, milloin kiireinen työelämä alkoi. Ollilan mielestä se alkoi 40 000 vuotta sitten, kun Cro Magnon -ihminen keksi työkalut ja kaupankäynnin. Kaupankäynnin edistämiseksi tarvittiin vuorovaikutustaitoja, mikä johti kielen keksimiseen.

3000 vuotta sitten merkkihenkilöitä ruvettiin hautaamaan näyttävästi, jälkipolville on jäänyt hautakummut muistomerkiksi. Ollila muistutti, ettei kukaan ole myöhästynyt viimeisestä hetkestään. Niinpä onkin tärkeää pohtia oman työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä.

Onko sitten jokin muuttunut viime aikoina?

Ollilan mukaan maailmasta on tullut litteä, sillä historialliset ja maantieteelliset erot eivät merkitse mitään uuden viestintäteknologian ansiosta. On syntynyt deterritorialization (paikkariippumattomuus). Netin ja englannin taidon ansiosta voi saavuttaa kaikki, joilla on samat samat valmiudet. Cro magnon ei olisi pysynyt kyydissä, jos eläisi nyt.

Kaikki on suhteellista. - Kun teen jonkin tehtävän 15 minuutissa, teen sen 15 minuutissa +/- 40 000 vuotta. Maailma ei pääty tähän. Ei ole mahdollista ennakoida, mikä on kiireellinen tehtävä, Ollila muistuttaa.

Keksi tai kuole

Ihmisillä on jatkuva keksintöjen tarve tuoton saamiseksi. Se, jolla on kehittynein keksintö, on nyt ykkönen. Kuitenkin koko ajan keksitään uutta. Tämän päivän ykköskeksintö voikin olla huomisen turhake.

Stressaantunut näkee tunnelinäön avulla. Vallitsee uskomus, että ihmisen nerous on kekseliäisyyttä katastrofin äärellä. Uskomme, että, kuten Valittujen Palojen sankarit, toimimme parhaiten vaaran hetkellä. Aivot eivät kuitenkaan tuota keksintöjä kaikkina kaaoksen aikoina. Tarvitaan keveyttä, hilpeyttä ja rentoutta, joista syntyy keksinnöt. Tietenkin ihmiset kiistelevät, kumpi näkemys on oikeampi. Vastaväitteistä syntyy filosofia.

Marja-Riitta Ollilan puheenvuoro oli viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Tarvitsemme vapautta ja turvallisuutta voidaksemme toimia luovasti. Tarvitsemme myös kokonaiskuvan - mikä on meidän roolimme kokonaisuudessa. Merkityksellisen työn haaste on kuin teos Jumalan käsi: ihmisellä on jo jotakin haluamaansa, vaikka hän sitä tiedä, koska hän ei hahmota isoja linjoja.

Nykyään on muotia downshifting. Ollila kysyy haastavasti, haluammeko oikeasti hidastaa tahtiamme? Entäpä jos myös haluamamme palvelut hidastuvat? Hermostummehan hidastelevalle tietokoneellekin.

Amos Tversky on kuuluisa luonnolisen typeryyden tutkimuksestaan. Todellisen ihmisen tutkiminen toimijana paljastaa aivojen lystikkäät virheet, päättelyssä tapahtuvat systemaattiset virheet, joihin vaikuttaa konteksti ja ihmisystävällisyys. Tarvitsemme laumaherkkää asennetta, joka ottaa huomioon jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden. Ihmiselle tyypillistä on pitää muita ihmisiä laumaeläiminä mutta itseään yksiöllisenä. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Pieni osa ihmisistä on valmis pitämään päänsä silloinkin, kun tietää olevansa oikeassa.

Todellisen ihmisen taloustiede (behavioural economics) tutkii mm. nudge-käsitettä (hellä tuuppaus). Ympäristö tuuppii aina samalla tavalla. Teemme valintoja tietämättämme. Emme myöskään huomaa, miten meitä ohjaillaan valinnoissamme, esimerkiksi kaupassa laittamalla tuotteita silmien korkeudelle.

Kaikki jalot asiat ovat yhtä vaikeita kuin harvinaisia. (Spinoza)

Nudge tekee hyvän valinnan helpoksi. Esimerkiksi kaupunkiin rakennetaan ostoskeskus ja sinne johtava kävelysilta.

Jättäisinkö silleen?

Tutkimuksen mukaan ovatpa oletusarvot millaisia tahansa, monet ihmiset jättävät ne silleen. Esimerkiksi vuosia kestänyttä Aku Ankan jatkotilausta on vaikea lopettaa, vaikka lukijat ovat muuttaneet kotoa. Myös puhelimen soittoääni on helppo jättää tehdasasetuksille.

Yksilöiden johtamisesta on siirretty kontekstin kautta johtamiseen. Entä rajoittaako tuuppiva ympäristö vapautta? Ei, sillä se ei rajoita päätöksenteon vapautta. On karkeaa väittää, että verotus saa aikaan alkoholihaittoja - ikään kuin ihmisellä itsellään ei olisi valinnanvapaus myös alkoholin kulutuksen suhteen. Ympäristön tuuppimista on ollut aina. On myös vaikeaa nousta puhumaan yleisön eteen, sillä koulukokemukset tuuppivat takaisin istumaan.

Me voimme valita, miten konteksti tuuppii meitä. Kuka ratkaisee, minne se tuuppii? Pitää muistaa erottaa manipuloiminen tuuppimisesta. Tuuppiminen on kaikkien osapuolten tiedossa olevaa toimintaa, mutta manipulointi piilovaikutusta.

Elämmekin uusien ihmiskuvien vuosituhatta (ihmiskuvan jalkapallomalli).

Entä miten ehkäistään masennusta? Tietenkin turvautumalla omaan mieluisaan tapaan. Jollekulle se voi olla kalaöljy, jollekulle lempinojatuoliin käpertyminen tai luonnossa käveleminen.

Kollektiivinen ekstaasi

Barbara Ehrenreich on sitä mieltä, että ihmisten masennusherkkyys johtuu siitä, että emme tanssi kaduilla. Tarvitsisimme kollektiivista ekstaasia, joka saa meidät tanssimaan kaduilla, nauttimaan elämästämme. Meillä on kuitenkin projektit. Meidän pitää tunnistaa, mitä olemme saavuttaneet ja sen jälkeen on pysähdyttävä riemuitsemaan.

Toisaalta voimme käyttää myös sisua, jonka avulla yritämme yhä uudestaan mahdottomaltakin tuntuvien tehtävien parissa. Ei kuitenkaan ole yhtä ainutta oikeaa keinoa vaan lukuisia yhtä hyviä. Vain mielikuvitus on rajana.

Työilmapiiri on tärkeä.

Entä seuraavat 3000 vuotta? Mitä silloin tapahtuu?

Whether you belive,
you can or you can't,
you are right.
(Henry Ford)

Näin voit rajoittaa omaa näkyvyyttäsi Facebookissa

2011-10-09T13:00:00.001+03:00

Aina ei tee mieli olla läsnä (online) Facebookissa ihan kaikille. Silloin kannattaa rajoittaa omaa näkyvyyttään asetuksia muuttamalla. Se tapahtuu näin:

Avaa oikeassa alalaidassa oleva Keskustelu-ponnahdusikkuna napsauttamalla otsikkoa hiiren vasemmalla painikkeella. Ponnahdusikkuna avautuu, jolloin näet kaverisi ja sen, ketkä ovat paikalla (vihreä merkki).
Keskustelu-otsikko näkyy nyt valkoisin kirjaimin sinisellä pohjalla. Sen vieressä vieressä oikeassa kulmassa on valkoinen asetus-painike.
Paina asetus-painiketta. Sinulle avautuu uusi pudotusvalikko, jossa on kolme erilaista vaihtoehtoa:

* Paikalla keskustelemaan
* Keskustelun äänet
* Rajoita paikallaoloa.

Jos painat Paikalla keskustelemaan -vaihtoehtoa, poistut kokonaan online-asennosta. (Keskustelut (poissa)) Kukaan kavereistasi ei näe sinua. Pääset takaisin online-asentoon painamalla hiiren vasemmalla painikkeella Paikalla keskustelemaan. Tämä lienee teille tuttua.

Kun haluat rajoittaa paikallaoloa vain joidenkin ihmisten osalta menettele näin:

Paina viimeistä kohtaa listassa (Rajoita paikallaoloa).
Sinulle avautuu aivan uusi ponnahdusikkuna, jonka otsikkona on "Rajoita paikallaoloa keskustelussa" ja tämän alapuolella pieni pudotusvalikko: En ole paikalla seuraaville. Painamalla pudotusvalikkoa saat esille vaihtoehdon: Olen paikalla vain seuraaville. Valitse mieleisesi vaihtoehto hiiren vasemman painikkeen painalluksella.
En ole paikalla seuraaville/ Olen paikalla vain seuraaville -pudotusvalikon alapuolella sinulla on lista fb-kavereistasi tai niistä ryhmistä, joihin olet luokitellut kaverisi, sekä ruudukot.
Valitse listasta haluamasi henkilöt tai ryhmät, joille haluat olla paikalla tai joille haluat olla näkymättömissä. Paina valintasi merkiksi hiiren vasenta painiketta nimen tai listan vieressä olevan ruudun kohdalla, jolloin näkyville tulee vihreä v. Muista painaa OK ponnahdusikkunan alalaidassa.
Voit peruuttaa tekemäsi asetukset poistamalla vihreät merkit henkilöiden tai listojen kohdalta. Muista jälleen painaa OK ponnahdusikkunan alalaidassa.

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, ensimmäinen päivä (2)

2011-09-21T22:45:00.003+03:00

ESR-verkottumisseminaarin ensimmäisen päivän teemoja olivat erityisryhmät opetuksessa, tulevaisuuden osaamistarpeet ja tulevaisuuden oppiminen

Projektipäällikkö Sanna Ylistenniemi-Mustalahti Sastamalan kuntayhtymästä esitteli Parempaan alkuun -projektin Sastamalan kuntayhtymässä toteutetusta projektista, jossa kartoitetetaan nuorten maahanmuuttajien voimavaroja ja pyritään hyödyntämään niitä luomalla henkilökohtaisia ammatillisen koulutuksen polkuja. Projektin lähtökohtana on tilanne, jossa maahanmuuttajataustaiset opiskelijat keskeyttävät ammatilliset opintonsa tavallista yleisemmin. Tähän ongelmaan haluttiin ratkaisu projektin avulla. Muita ongelmia oli Sastamalan alueen virkamiesten kokemattomuus maahanmuuttajien ongelmien ratkaisussa. Virkailijoille tarjottiin ohjausta, jotta he osaisivat toimia tarkoituksenmukaisesti maahanmuuttaja-asiakkaiden osalta. Jokaisen maahanmuuttajan taustat (koulutus, työkokemus, kulttuurinen tausta, suomen kielen taito ym.) ja tavoitteet kartoitetaan. Näiden pohjalta laaditaan suunnitelma, joka tähtää ammattiin valmistumseen ja työllistymiseen.

Projektipäällikkö Kyllikki Alajärvi Kemi-Torniojokilaakson kuntayhtymästä esitteli Palvelualan suomea maahanmuuttajille (Palsu)-projektin, jonka tavoitteena on tarjota monialaista ja -tasoista verkkomateriaalia matkailu- ja ravitsemusalan maahanmuutajataustaisille opiskelijoille. Projektin lähtökohtana on ollut Lapin matkailualan ongelmat, jonka voisi kiteyttää lausahdukseen, missä pihvini viipyy? Lapin yrittäjien ongelmia ovat työvoimapula, työvoiman nopea vaihtuvuus, ammatti- ja kielitaidon puutteet. Palsun tavoitteena on hyödyntää maahanmuuttajan ammattitaitoa, joka päivitetään Suomen oloihin. Palsu kuuluu Aikis-hankkeeseen (Aikuisten maahanmuuttajien kielikoulutuksen kehittäminen), kuten Versotkin. (Aikis-hankkeen materiaaliin pääsee tutustumaan osoitteessa http://aikismateriaali.wikispaces.com/)

Palsun kohderyhmällä on A2-tasoinen kielitaito ja tavoitteena on B1-B2-tasoinen kielitaito. Verkko-opiskelumateriaalia voi hyödyntää myös ammattiin valmistavissa koulutuksessa ja ammatillisessa S2-opetuksessa. Palsussa on käytetty autenttisia haastatteluja ja tekstejä, joiden avulla opiskelijat voivat kartuttaa kielitaitoaan ja tietämystään asiakaspalvelusta. Käytetty kieli ei siis ole selkokielistä vaan normaalia puhekieltä eri puolilta Suomea. Materiaalin avulla opiskelijat oppivat tekstistrategioita, ts. tekstiä ei tarvitse kääntää sanasta sanaan vaan riittää, kun ymmärtää ajatuksen. Projektin tekninen toteutus alkaa loppuvuodesta 2011.

Kumppanit työssä-projektin esitteli Päivi Nylader Kiipulasta (http://www.kiipula.fi/). Pitää osata ottaa huomioon erityisryhmien tarpeet työssäoppimisjaksossa. Tätä varten luotiin hojks-kortit opiskelijoiden ja oppilaitoksen yhteistyönä.

Tulevaisuuden osaamistarpeet -teemaan liittyen yliopettaja Raija Nurminen Turun ammattikorkeakoulusta esitteli SOTE-ennakointia. Aiheeseen liittyvää materiaalia löytyy osoitteesta http://sote-ennakointi-esh.turkuamk.fi/ ja lisätietoja osoitteesta http://www.turkuamk.fi/

Yhdessä tekemällä -projektin esitteli Erja Kotimäki Oulun ammattioppilaitoksesta. Materiaaliin voi tutustua nettiosoitteessa http://yhdessatekemallahanke.wikispaces.com/. Tavoitteena on laatia laatukriteerit opettajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyönä. Projektin aikataulu kannattaa pitää tiiviinä toteuttamisen mielekkyyden säilyttämiseksi.

Aikis-projektin esitteli Ulla Rönnberg Opetushallituksesta. Aikis-projektiin kuuluu luki-projekti (Vilu - axxell), arkipäivään liittyvää kielenoppimismateriaalia (Kielivakka, Suomen kieltä verkkoon), humanistinen ja kasvatusala, jota käynnistellään parhaillaan, sertifikaatit, työelämätaidot (miten haetaan töihin, millaiset valmiudet tarvitaan) itsearviointimateriaali (Suomi Verkkari) sekä ruotsinkielinen materiaali, jonka mallina on käytetty Ruotsin Skolverketin materiaalia. Rönnbergin ohjeena oli: tee hankkeet osissa niin, että toteutus tehdään käsikirjoituksen rinnalla. Aikis on ollut liian iso hanke yhdelle toteuttajalle ja sen tekninen toteutus tehdään alihankintoina.

Ville Virtanen ja Saku ry esitteli ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkoston. Hyvinvoiva oppimisympäristö -tarkistuslista on oppilaitosten käytettävissä ja muokattavissa. Sähköinen formaatti valmistuu hankkeen aikana. Alpo.fi - ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto on tarkoitettu henkilöstölle ja järjestäjille, opiskelijoille tulee oma Alpo-versio. Saku-materiaali (http://www.sakumateriaalit.net/) puolestaan avautuu saku-avaimella. Projektilla on luonnollisesti omat Facebook-sivut ( Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto https://www.facebook.com/pages/Ammatillisen-koulutuksen-hyvinvointiverkosto/152561211424949?sk=wall ja Saku ry https://www.facebook.com/pages/SAKU-ry/125537217499471)

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, ensimmäinen päivä (1)

2011-09-21T21:02:00.000+03:00

Olen osallistunut Versot-hankkeeseen, kuten täällä olen kirjoittanut. Versoihin osallistumisen myötä olen saanut erinäisiä houkuttelevia osallistumiskutsuja, joihin en ole kuitenkaan pystynyt osallistumaan lähinnä työkiireiden vuoksi. ESR-verkottumisseminaarikutsu Naantalin kylpylään oli kuitenkin niin houkutteleva, etten voinut vastustaa sitä jo ihan naurettavan lyhyen seminaarimatkan vuoksi. Ensisijaisesti minua tietenkin kiinnosti seminaarin aiheet.

ESR-päällikkö Minna Bálint Opetushallituksesta piti tervetuliaispuheen, minkä jälkeen tutkimuspäällikkö ja yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki Aalto-yliopistosta piti esityksen "Lupa toimia eri tavalla!" (Kannattaa googlettaa Tuulenmäki ja esityksen nimi, joka on myös teoksen nimi). Tuulenmäki puhui paljon, ja kaikki asiaa. Hän puhui arkisista asioista, joita pitäisi ajatella toisin. Hän lähtee liikkeelle strategisen innovaation käsitteestä. Ideoiden laatua pitäisi nostaa konventioita haastavalle tasolle. Asioita pitäisi tehdä toisella tavalla. Hänen mielestään unelmat pyörittävät maailmaa. Unelmointi on taito, jota ei opeteta missään.

Tuulenmäki kertoi esimerkkien avulla, kuinka ongelmaa lähestytään uudella tavalla. Hän kertoi haasteesta, miten Suomen seniorit saataisiin toimimaan aktiivisesti.

Suomalaiset pitävät suunnittelemista itseisarvona. Käytämme valtavasti aikaa ja rahaa suunnittelemiseen ja sitten kun suunnitelma on valmis, toivomme, että joku toteuttaa suunnitelman. Joskus suunnitelmat toteutuvat, toisinaan taas eivät. Usein suunnitelmissa lähdetään liikkeelle negaation kautta. Esimerkiksi vanhusten aktivoimissuunnitelmassa ennakko-oletus oli, että vanhukset ovat heikkoja, huonoja ja passiivisia vastaanottajia. Ei oletettu, että vanhuksilla olisi jotakin annettavaa. Innovointiryhmä lähtestyi kuitenkin ongelmaa toisin: missä vanhukset ovat hyviä? He tuntevat Suomen olot, he puhuvat suomea ja useimmat viihtyvät muiden ihmisten seurassa. Innovatiivinen ratkaisu oli perustaa kielikahvila, jossa suomalaiset vanhukset ja maahanmuuttajat kohtasivat. Vanhukset saivat tehdä sitä, missä he olivat hyviä - puhua suomea - ja maahanmuuttajat saivat tarvitsemaansa harjoitusta kielen oppimiseen. Tuulenmäki kertoi seikkaperäisesti, kuinka lopputulokseen päädyttiin yrityksen ja erehdyksen avulla, kokeilemalla erilaisia toimintatapoja.

Eräs haaste oli, miten saadaan 2 miljoonaa suomalaista jäämään jäähalliin ottelun jälkeen. Joka ikisen jääkiekko-ottelun jälkeen jäähallissa tehdään töitä, jotta maksavista asiakkaista päästäisiin mahdollisimman äkkiä eroon. Kuitenkaan eihän ravintolassakaan heitetä asiakkaita kesken illan ulos vaan niissä tehdään paljon töitä, jotta asiakkaat viihtyisivät. Haaste ei saanut kannatusta jääkiekkoporukan keskuudessa, mutta sitä olisi kuulemma lähestytty niin, että olisi kokeiltu heti seuraavan ottelun jälkeen, jäävätkö ihmiset paikalle. Kokeilun jälkeen olisi tiedetty, miten ihmiset jäävät jäähalliin. Suunnitelmaa ei nimittäin voi tehdä, ellei ole tietoa.

Eräs haaste oli, miten kehitämme maailman parhaan puiston. Sinebrykoffin puiston ilmettä haluttiin parantaa. Kehitystyöryhmä loi ensimmäiseksi kontaktin puiston käyttäjiin ja keräsi heiltä ideoita, joita ryhdyttiin sitten testaamaan. Todettiin, että kävijät itse tekevät puistosta paremman.

Erään haasteen tavoite oli kehittää uudenlainen yökerho. Päädyttiin siihen, että asiakkaat voisivat järjestää kotibileitä yökerhossa. Toisin sanoen asiakkaat itse pitäisivät huolta asiakkaiden määrästä vieraita kutsumalla. He saisivat itse päättää, millaista musiikkia soitetaan, mikä lisää viihtyvyyttä. Parhaassa tapauksessa eri bileiden vieraat sekoittuvat ja pitävät hauskaa keskenään. Muitakin hyötyjä oli: ei tarvinnut itse huolehtia siivoamisesta eikä tarjoilupuolesta.

Varsin haastava haaste oli, miten saamme koululaiset käyttämään koulukypärää. Ensin suunniteltiin uudenlainen liikennemerkki ja tehtiin koulun pihaan erilaisia ratoja. Huomattiin, että kypärät ovat rumia eikä niitä myydä sellaisissa kaupoissa, joissa nuoret käyvät mielellään. Järjestettiin kypärän sovitusmahdollisuuksia ja kypäriä nuorten suosimiin kauppoihin. Tukka litistyy kypärän alla, joten parturikampaaja teki erilaisia kampauksia, jotka sopivat kypärän käyttäjille.

Tuulensuu totesi esityksessään, että pitäisi olla enemmän kokeiluja ja vähemmän suunnittelua. Hänen mielestään "aina kun suunnittelet, on vaarana, että mitään ei tapahdu". Suunnittelijoiden aika menee kokouksissa istumiseen eikä mitään tapahdu, koska ei ole aikaa, kun pitää suunnitella. Hänen mielestään innostunut saa enemmän aikaan kuin asiantuntija. Asiantuntijan rooli on raskas, sillä hänellä ei ole lupa epäonnistua. Hän ei saa tehdä virheitä.

Tuulensuun mukaan innokkaimmat oppijoita ovat 1) lapset ja 2) ihmiset, joilla on agenda. Koulussa toteutetaan toisten ihmisten laatimaa agendaa, mikä tietenkin on omiaan latistamaan oppimishalun. Kuitenkin koska kukaan ei tiedä ratkaisua ongelmaan, se on pakko keksiä itse. Työssä ja elämässä on yhteistä se, että pitää muodstaa henkilökohtainen suhde arjen asioihin.

Ihminen itse on kaikkein tärkein käyttöliittymä arkeen. Kehittyyhän koulussa tämä käyttöliittymä?

Ihmisellä pitää olla agenda, jotta häntä voidaan auttaa.

Onko ihminen koulutusputken jälkeen kiinnostuneempi itsestään ja elämästään kuin ennen koulua?

Viekö koulutus tarpeeksi epämukavuusalueelle?

Sen pitäisi, jotta oppimista tapahtuisi. On tyypillistä, ettei epäonnistumisista raportoida. Kuitenkin epäonnistumiset ovat tärkeitä. Ainoastaan kokeiluissa selviää, mikä ei toimi ja mikä toimii. Tarinat elävät - niin kävi myös minulle tänään. Kuunnllessani Tuulemäen esitystä mieleeni painuivat erilaiset kokeilut, joiden jälkeen päädyttiin ongelman ratkaisuun. Tuulenmäki kehottaakin hyödyntämään reuna-alueiden ilmöitä ongelmaratkaisussa.

Mitä jos eri lailla toimiminen tuleekin ensiksi? Vasta sitten voi ajatella eri tavalla.

Hauskin esimerkki oli mielestäni haaste, jossa pyrittiin ratkaisemaan vammaisten kaupassakäyntiin liittyviä ongelmia. Vammaisten mielestä kaupassa asioiminen on hankalaa kassoilla, joissa pitää toimia nopeasti. Tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan perustamalla kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Lähiaikoina (ensi tai seuraavana viikonloppuna) Ison Omenan City-marketissa avataan slow-kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Kokeilun jälkeen jää nähtäväksi, mitä tapahtuu. Kuulemma idea slow-kassasta sai kannatusta niin kauppiaan kuin kassojenkin keskuudessa. Kuulemma kaikki kassat olisivat halunneet slow-kassaan. - Käykäähän katsomassa, mikäli asutte jossakin lähettyvillä.

Yleinen käsitys on, että kaikki, mikä on dokumentoitu, on tehty. Yleisön keskeltä heitettiinkin ajatus, että entäpä jos kaikkea ei tarvitsisikaan dokumentoida. Tuulenmäen mielestä raportoimisen voi hoitaa videoimalla paremmin kuin kirjoitettuna. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Koffin puiston kehitysprojekti.

Anssi Tuulesuu herätti tietysti ajatuksia: toisaalta olen tehnyt omia opetuskokeiluja itsenäisesti. Niissä olen ollut suunnittelijana, toimijana ja havainnoijana. Olen voinut tehdä muutoksia suunnitelmiin hyvinkin nopeasti, kun olen huomannut, että jokin ei toimi. Versot-hankkeessa puolestani olen tutustunut toisenlaiseen työskentelytapaan. Siinä on laadittu sivukaupalla käsikirjoitusta, joka odottaa vielä lopullista toteutusta. Kukaan ei tiedä vielä, toimiiko käsikirjoitus ja minkälaisia muutoksia käsikirjoitukseen pitää tehdä. Tämä selviää vasta aikojen kuluttua.

***

Innostuin kirjoittamaan Tuulensuun esityksesti seikkaperäisesti, koska sain sieltä vahvistuksen omaan agendaani. Haluan kuitenkin kertoa muistakin esityksistä, joten teen uuden postauksen.

Näin luot listoja Facebook-kavereistasi

2011-09-18T14:02:00.001+03:00

Mene käyttäjätiliin, valitse ”Muokkaa kavereita”

Kaverit-sivulla otsikon vieressä on ”Luo lista”. Paina ”Luo lista”-painiketta, jolloin avautuu pop up-ikkuna ”Luo uusi lista”.

Kirjoita ”Enter a List Name”-valikkoon haluamasi listan nimi.

Klikkaa listaan haluamasi henkilöt kaverilistaltasi hiiren vasemmalla painikkeella.

Paina lopuksi ”Luo lista” -painiketta ikkunan oikeassa alakulmassa.

Voit sijoittaa henkilöitä yhteen tai useampaan listaan mielesi mukaan. Jos haluat rajata jonkin asian näkyvyyden, kannattaa mieluummin tehdä niin päin, että sallit tekstin näkyvyyden haluamallesi listan henkiöille kuin että rajaat jonkin listan näkyvyyden ulkopuolelle. Nimittäin jos luot uuden listan myöhemmin, tämän uuden listan henkilöt näkevät kaikki aikaisemmin julkaisuasetuksista rajaamasi tekstit.

Listoja voi muokata myös jälkeenpäin. Niitä voi poistaa, ja listoihin voi lisätä henkilöitä ja poistaa heitä mielensä mukaan.

Verkko-opetuksen laatukriteerit

2011-09-12T15:14:00.004+03:00

Isonverstaan verkko-opetuksen kriteerit, olkaa hyvät.

On ilman muuta selvää, että verkko-opetuksen pitää olla laadukasta ja tietenkin myös mielekästä.

Muutamia kohtia, jotka haluan nostaa esille:
- opettaja osaa ohjata ja viestiä verkossa oppijan oppimisprosessia tukien
- hän osaa verkko-oppimisprosessin suunnittelun alkeet
- opettaja rohkenee kokeilla myös uutta.

Nämä kaikki ja muutama muu seikka on puhtaasti teknisiä seikkoja. Opettajille uuden oppiminen ja omaksuminen kuuluvat työn luonteeseen, joten näiden omaksuminen on helppoa. Tarvitaan vain oikeanlainen asenne.

Yhteistyöstä:
- opettajan ei tarvitse osata kaikkea
- kollegan osaamisen arvostaminen ja niistä oppiminen
- opettaja osaa hyödyntää myös opiskelijan osaamista verkkokurssilla
- opettajien vertaistuki
- opettajien verkostoituminen
- opettaja jakaa kokemuksiaan ja oppii kollegoilta.

Luulen, että opettajien suurimpia kompastuskiviä on luulossa, että pitää osata kaikkea. Luullaan myös, että vain raukat kysyvät neuvoa. Ennemmin piilotellaan omaa tietämättömyyttä kuin kysytään neuvoa. Kirjoitan kokemuksesta. Olen joutunut opettelemaan keskeneräisyyden sietämistä koko aikuisikäni. Oppilaiden keskeneräisyys on ollut paljon helpompi hyväksyä kuin se, että myös minä olen keskeneräinen. En tiedä kaikkea, enkä koskaan voi tietääkään. Siksi en voi hallita kaikkia maailman vempaimia, mutta onneksi on kollegoita, joilta voi kysyä. Toisilta opettajilta voi oppia, kunhan asettuu kuuntelemaan.

Tämän tajuaminen on helpottanut omaa työtäni kovasti. Vastavuoroisesti olen itse valmis tarjoamaan omia tietojani ja taitojani muiden käyttöön.

Ja nyt lukemaan lisää laatukriteereistä.

Hyviä lukuhetkiä myös teille muille.

Optiman selätystä 2

2011-09-02T23:13:00.000+03:00

Otin hetki sitten käyttööni Bloggerin uuden version ja vierastan sitä. Kestää aikansa, ennen kuin totun tähän valjuun editointinäkymään, joka avautuu eteeni. Edellisessä versiossa sentään oli voimakkaan väriset kehykset, mikä auttoi hahmottamaan tilan.

Mutta eihän minun siitä pitänyt kirjoittaa vaan Optimasta.On käsittämätöntä, miten aika vierähtää äkkiä. Miltei kaksi vuotta sitten marraskuussa 2009 valittelin, kuinka Optiman omaksuminen tuottaa hankaluuksia. En ollut koskaan nähnyt Optimaa käytössä, mutta silti yritin omaksua sen omatoimisesti. En kuitenkaan onnistunut siinä, joten opiskelin Ningin käytön ja otin sen opetuskäyttöön. Ningin haltuun ottaminen oli mielestäni helppoa, koska olin ehtinyt käyttää sitä somessa pitkin ja poikin, erilaisissa nettiyhteisöissä, päinvastoin kuin Optima, josta tiesin kovin niukasti. Jouduin kuitenkin luopumaan Ningistä, koska se muuttui maksulliseksi. En periaatteellisista syistä halunnut maksaa sitä muutaman euron kuukausimaksua, jota minulta pyydettiin saadakseni pitää luomani opetusympäristöt. En myöskään halunnut testata työnantajani hyväntahtoisuutta, sillä oppilaitoksessamme käytetään edelleenkin Optimaa ja Moodlea.

Tänä syksynä tartuin työnantajan tarjoamaan mahdollisuuteen opiskella Optiman käyttöä. Tänään oli ensimmäinen koulutuspäivä. Rehellisyyden nimissä minun pitää tunnustaa, että Optima ei avautunut minulle vieläkään. - Kuka nyt yhden aamupäivän aikana ehtii tutustua ja ottaa haltuun kaikki ne hienoudet, jotka Optima tarjoaa! Ei kukaan. On myös selvää, että Optimaa ei omaksuta kahdessakaan koulutuspäivässä, mutta kipinän omatoimiseen tutkimusmatkaan voi saada. Kotimatkalla bussissa tutkin saamaani käyttöopasta.

Optimassa minua kiinnostaa erityisesti seuraavat asiat:

Optimaan tehdyn aiemman kurssin kopioimis- ja muokkaamismahdollisuus
työtilan kopioimis-, arkistoimis- ja poistamismahdollisuus
henkilökohtaisten työtilojen luomismahdollisuus
käyttäjien erilaiset roolit ja toimintavalmiudet ovat säädettävissä ympäristössä ja työtilassa
materiaalin piilottamismahdollisuus
ryhmäkohtaiset ja henkilökohtaiset käyttöoikeudet
verkkohistorian tallentuminen mahdollistaa tiedostojen aiempien versioiden säilymisen
monipuoliset toimintomahdollisuudet
vuorovaikutuksen monipuolisuus ja yhteisöllisyys

Seuraavaksi tavoitteekseni olen ottanut tutustua Optiman erilaisiin toimintoihin. Samalla aion pohtia, miten voin hyödyntää toimintoja edistääkseni vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.

Facebookissa 3 - kokemuksia oppimisryhmistä

2011-08-24T13:39:00.001+03:00

Vuodenvaihteen tienoilla perustin Facebookiin muutamia ulkopuolisilta suljettuja opetusryhmiä omille oppilailleni sekä halukkaille opettajakollegoilleni.

Facebookiin perustamieni opetusryhmien tavoite oli tehostaa oppilaiden oppimista. Pian tämän rinnalle nousi tarve tehostaa tiedon välittymistä opettajan ja oppilaiden välillä ja lopulta myös opetusryhmien rymäytyminen entistä toimivammaksi. Nämä kaikki tavoitteet tukevat toisiaan.

Kokeiluni kesti puoli vuotta tammikuusta kevääseen saakka. Kokeiluun osallistuneet oppilaani ovat ammattioppilaitoksen opiskelijoita ja heidän ryhmänjohtajiaan. Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt miellyttävät muistot. Parhaimmillaan Facebook-ryhmä tuki ryhmän ryhmäytymistä ja tiedonkulkua.

Opiskelijat halusivat oman opetusryhmän ja odottivat ryhmän perustamista ja sinne pääsyä. Parhaiten toimivat ne Facebook-ryhmät, joissa myös ryhmänohjaajat olivat mukana toisena moderaattorina minun lisäkseni. Ääneen lausumaton asenne ryhmänohjaajan läsnäoloon oli myönteinen ja arvostava.

Opiskelijoille oli kuitenkin uutta, että Facebook-ryhmää voi käyttää muuhunkin kuin hupikäyttöön, mikä näkyi aluksi erilaisina kokeiluina ryhmän sisällä. Valistamistyötä ei pidäkä väheksyä myöskään opetustyössä. Tehostin ryhmien toimivuutta mediakasvatuksellisilla täsmäiskuilla. Erityisesti nettietiketin selvittäminen luokassa on tärkeää. Keskustelimme yhdessä, millainen käytös on sallittua opetusryhmässä. Puhuimme myös netissä esiintyvistä väärinkäytöksistä. Useimmille olikin itsestään selvää, että jos hallitsee hyvät tavat irl, ne hallitsee myös netissä. Yleinen mielipide opiskelijoiden keskuudessa huonoa käytöstä kohtaan oli paheksuva. Ryhmähenki parhaimmillaan ohjasi oppilaita toimimaan asiallisesti.

Tietysti esiintyi myös ylilyöntejä, mutta virheistään oppii - niin tässäkin tapauksessa. Pidän erityisen tärkeänä ryhmän valmistelua etukäteen verkossa työskentelyä varten. Tehostamalla nettietiketin tuntemusta sain minimoitua väärinkäsitykset.

Toinen ääneen lausumaton asia oli mielestäni myös, kuinka tarpeelliseksi oppilaat kokivat opettajan läsnäolon. Vaikka en viettänytkään Facebookissa tavallista pitempiä ajanjaksoja, saatoin vastata heille yleensä vuorokauden sisällä viestin jättämisestä. Oppilaat kyselivät opiskelusta ja arvioinnista. Monet oppilaat ilmoittivat poissaoloistaan Facebookin välityksellä ja samalla he halusivat tietää tuntitehtävät voidakseen tehdä ne ajallaan.

Käytin Facebookia omana ilmoitustaulunani kertomalla kurssin sisällöstä ja arvioitiperusteista. Jaoin ryhmässä opetusmateriaalia ja neuvoin tiedonetsinnässä. Ilmoitin poissaoleville tuntitehtävät ja kannustin opiskelussa. Muistutin oppilaita kokeista ja kokeenpalautustuokiosta. Kurssiarvioinnin tehtyäni keskustelimme myös arvioinnista.

On tärkeää, että oppilaat tulevat kuulluiksi omissa asioissaan. Pidän tärkeänä, että oppilalla oli suora kanava, jota käyttämällä heillä oli mahdollisuus kysyä ja pyytää tarkentamaan heille epäselväksi jääneitä asioita. Samalla avautui suora keskustelu- ja vaikuttamisen kanava minulta oppilaille. Kolmanneksi oppilaat verkostoituivat toistensa kanssa entistä tehokkaammin.

Viransijaisuuteni päätyttyä keväällä jätinkin haikeana opiskeluryhmät ryhmänohjaajien hyvään huomaan. Toivotankin hyvää jatkoa kokeilulle, jonka käynnistymisessä sain olla mukana. Toivotan hyvää jatkoa myös oppilaille ja opettajille, joiden kanssa minulla oli ilo tehdä yhteistyötä.

Facebook-kokeilusta rohkaistuneena aion jatkaa verkko-opetuksen kehittämistä edelleen.

Facebookissa 2- tietoturva aina mielessä

2011-08-24T11:19:00.001+03:00

Blogissani on ollut kovin hiljaista pitkään. Elämä kuljettaa. Myös työt vievät oman aikansa. En kuitenkaan ole ollut poissa somesta, ja työtäni kehitän edelleen, vaikka en olekaan ehtinyt päivittää blogiani.

Lähinnä olen keskittynyt tutkimaan Facebookin saloja.

Tietojen kohdentaminen oikeille ihmisille on edelleen erittäin tärkeää, kuten täällä olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Kevään ja kesän aikana olen opetellut jakamaan ihmiset eri ryhmiin sen mukaan, millainen merkitys heillä on elämässäni. Sukulaiset, ystävät ja töistä tutut ovat saaneet jokainen oman ryhmänsä. Tämä helpottaa myös viestien kohdentamista haluamilleni ihmisille, sillä mielestäni kaikkien ei tarvitse tietää ihan kaikkea minun elämästäni. Esimerkiksi työkavereille tarkoitettuja viestejä ei ole järkevää laittaa sukulaisten luettavaksi ja päinvastoin.

Viestien jakamisessa on myös joitakin niksejä, jotka kannattaa muistaa. Viestien jakamisessa voi nimittäin menetellä kahdella tavalla. Ne voi joko kohdentaa tietylle ryhmälle tai estää jonkin ryhmän näkemästä niitä. Kohdentaminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin estäminen. Facebook-kavereiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat sekä ystäviäni että työkavereitani. Jos estän ystäviä näkemästä työkavereille tarkoitetun viestin, työkaverini, joka on myös ystäväni, ei näekään viestiä. Sen sijaan, jos jaan viestin ainoastaan työkavereille, ystävä-työkaverit näkevät viestin.

On myös toinen seikka, joka pitää muistaa Facebookissa. Olen estänyt joidenkin viestien näkymisen joltakin ryhmältä. Tämä esto toimii hyvin niin kauan, kun ryhmiin jakoa ei muuteta. Jos lisään myöhemmin uuden ryhmän, se voi nähdä viestit, jotka olen rajannut estämisperiaatteella.

Näiden ja muutaman muun huomion vuoksi kannatan yhä niukkaakin niukempaa avoimuutta Facebookissa. FB-kaverin seinälle ei kannata ruveta avautumaan edes itseään koskevista asioista, sillä FB pitää huolen siitä, että muualle jätetyt kommentit avautuvat omalla seinällä muiden luettavaksi, ellei ole muistanut rajata kommenttien näkyvyyden koskemaan ainoastaan kavereille.

Myös profiiliin liittyviä asioita voi kohdentaa. FB-kavereita ei tarvitse pitää julkisesti esillä, ellei niin halua. Esimerkiksi arvelen, etteivät FB-kavereinani olevat työkaverit ole kiinnostuneita ystävieni tai sukulaisteni henkilöydestä. Vielä vähemmän tämä tieto pitäisi kiinnostaa ulkopuolisia ihmisiä.

VERSOT - verkkosuomea maahanmuuttajille

2011-01-21T13:01:00.002+02:00

Syksyllä 2010 minua pyydettiin mukaan Versot-hankkeeseen suomen kielen opettajan ominaisuudessa, sillä työkokemukseeni kuuluu myös suomen kielen opettaminen maahanmuuttajille. Arvelen, että myös sosiaalisen median tuntemuksellani oli oma osuutensa siihen, että pääsin hankkeeseen mukaan. Versot on verkko-opetushanke, jonka tarkoituksena on tuottaa maahanmuuttajille tarkoitettua koulutusta. Koulutuksen tavoitteena on tukea maahanmuuttajien aiemman osaamisen hyödyntämistä ja työllistymistä.

Aikuiselle maahanmuuttajalle työllistyminen ja ammatillisen identiteetin ylläpitäminen ovat kotoutumisen ydinkysymyksiä.

Tavoitteena on edistää maahanmuuttajien sijoittumista työelämään.
Oppiminen halutaan laajentaa luokkahuoneista aitoihin työelämän vuorovaikutustilanteisiin.
Verkko-opetus tarjoaa maahanmuuttajille mahdollisuudet monimuotoiseen itsenäiseen ja ohjattuun opiskeluun.

Versot-hankkeessa kehitetään verkko-opiskelumateriaaleja maahanmuuttajien suomen kielen opiskeluun. Suomen kielen opiskelun ohella materiaalit antavat maahanmuuttajille tietoa myös erilaisista ammattialoista ja ammattien osaamisvaatimuksista, suomalaisesta työelämästä, työkulttuurista ja työtavoista ja suomalaisesta yhteiskunnasta

Versot-projekti on laaja kokonaisuus, jossa useat oppilaitokset tekevät yhteistyötä. Oma osuuteni on keskittynyt sosiaali- ja terveysalaan kuuluvan kouluavustajan työhön liittyvän materiaalin kehittämiseen. Projektiin osallistuminen on ollut hauskaa mutta myös haasteellista. On ollut hauskaa kehittää tehtäviä, jotka tukevat mahdollisimman hyvin Versot-projektin tavoitteita sekä tarjoavat opiskelijoille jotakin uutta - lähinnä oppikirjan materiaalista puuttuvaa interaktiivisuutta. Haasteellista projektiin osallistumisessa on ollut ajankäyttö: olen tullut projektiin mukaan sangen myöhäisessä vaiheessa, syyskuun lopussa, ja projektiin liittyviä tehtäviä olen tehnyt oman työn ohella.

Projekti jatkuu yhä. Käsikirjoituksia luetaan ja tarkistetaan. Tämän jälkeen on teknisen toteutuksen vuoro. Aikanaan esille putkahtaa Versot, ammatillista verkko-opetusmateriaalia maahanmuuttajille.

Facebookin hyödyntämisestä opetuksessa - yksityisyyden suojaaminen

2011-01-16T15:12:00.005+02:00

Olen laiminlyönyt Mediablogia, en kuitenkaan tarkoituksellisesti. Olen ihastunut työhöni ja työni kehittämiseen. Nämä ovat vieneet aikani niin tiiviisti, että en ole sitten tullut kirjanneeksi ajatuksiani tänne blogiin. Pitäisiköhän tässä sitten luvata, että yritän parantaa tapani?

Omassa työssäni tiedonkulku on jokapäiväinen ongelma. Tätä olen pyrkinyt ratkaisemaan monin eri tavoin, vaihtelevin tuloksin.Sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa on ollut punaisena lankana työni kehittämisessä.

Vähän väliä huomaan olevani tilanteessa, jossa kaivataan tietoa minulta tai minä kaipaan tietoa joko työkavereilta, johdolta tai oppilailta. Esimies ja kollegat ovat kohtuullisen helposti tavoitettavissa omista työhuoneistaan, kännykällä tai sähköpostin välityksellä, joten tämä ei ole varsinainen ongelman ydin vaan se, kuinka tieto kulkee minun ja oppilaiden välillä.

Sähköposti on hyvä väline, mutta ei tarpeeksi notkea kaksisuuntaisuutensa vuoksi. Ningistä jouduin luopumaan, kun se muuttui maksulliseksi. Google-palveluita voi hyödyntää opetuksessa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta ei siitäkään ole ratkaisemaan kaikkia tiedonkulkuun liittyviä ongelmia. Varsinkin oppilaat ovat ihastuneet Google-dokumenttien ohessa olevaan chattaily-mahdollisuuteen. Chat on kuitenkin on line -palvelu, josta tekstit häviävät dokumentista poistumisen myötä.

On kuitenkin yksi väline, jonka oppilaat ovat omaksuneet hanakasti, nimittäin Facebook. Facebook on niin suosittu oppilaiden keskuudessa, että tili avataan välittömästi atk-luokkaan saavuttua. Ei siinä auta opettajan kiellot eivätkä käskyt, kokeiltu on. Tästä seurasi myös opettajan itsetutkiskelu: onpa nurkinkurista, että yritän opettaa oppilaille sosiaalisen median hyödyntämistä, mutta olen kuitenkin kieltämässä sitä heiltä joka kerta, kun komennan oppilaita kirjautumaan ulos Facebook-profiilistaan. Tähän pitää tulla muutos.

Ja muutos tulikin heti, kun keksin, miten saan toteutettua muutamia reunaehtoja, joita itselläni oli Facebookin hyödyntämisessä.

Oppilaiden yksityisyys pitää pystyä suojaamaan.

Joillakuilla oppilailla on avoin profiili, ja kaverit ja kaverin kaverit, tutut ja tuntemattomat pääsevät lukemaan sivuja. Mielestäni kuitenkaan opetuskeskustelu ei kuulu ulkopuolisille. Myöskään kaikki oppilaat eivät halua opettajiaan kavereikseen.

Opettajan yksityisyys pitää pystyä suojaamaan.

Myös opettajat haluavat valita Facebook-kaverinsa omien mieltymystensä mukaan.

Muita opettajia pitää saada mukaan.

Tämä ei ole lopultakaan ongelma, sillä Facebook-profiilin luominen on helppoa ja nopeaa.

FB-ryhmän perustaminen

Päädyin perustamaan suljetun keskusteluryhmän opetusryhmille. Suljetun ryhmän jäsenet ovat julkisia, mutta ryhmän ulkopuoliset eivät näe sivujen sisältöä. Ryhmän perustaminen ei suinkaan ollut yksinkertaista, sillä minun piti kutsua Facebook-kaveri ryhmän jäseneksi ennen kuin sain luotua ryhmän ja pääsin säätämään yksityisyysasetuksia. Kiersin ongelman perustamalla itselleni toisen FB-profiilin, jonka kutsuin ryhmän jäseneksi. Kuulemma aikaisemmin ryhmän on voinut perustaa ilman toista perustajajäsentä. Tästä annan moitteita FB:lle. Jos asioita voi tehdä helposti, niin sitä pitäisi suosia. Sitä sanotaan asiakasystävällisyydeksi.

FB-ryhmään liittyminen

Ryhmän jäseneksi pääsee kutsumalla. Tiesin oppilaiden Gmail-osoitteet, joita he käyttävät äidinkielen oppitunneilla, mutta en heidän FB-profiiliinsa liittyviä sähköposteja. Lähetin oppilaille Gmail-sähköpostissa ryhmän nettilinkin. Seuraavalla tunnilla oppilaat kirjautuivat FB-tileilleen ja pyysivät luvan liittyä ryhmään. Ryhmään liittymiseksi tarvitaan vielä minun lupani.

Oppilaat ja minä emme ole toistemme FB-kavereita, sillä se ei ole tarpeellista opetuskäytössä. Toki tiedän, että voisin perustaa oppilaita oman kategorian, jolta sitten sulkisin suurimman osan profiilini tiedoista, mutta siihen en ryhtynyt. Minulla on sellainen periaate, että en ota oppilaitani FB-kavereiksi enkä ole halunnut tinkiä periaatteestani. Näin on selkeämpää.

FB-ryhmän hyödyntäminen opetuksessa

Tietenkin oppilaat rupesivat ideoimaan, mihin ryhmää voi hyödyntää. Oppilaille oli itsestään selvää, että he voivat tiivistää keskinäistä yhteydenpitoa FB-ryhmän avulla.

Chat oli heille ennestään tuttu väline ja siellä sitten vaihdettiin viestejä vilkkaaseen tahtiin. Asiaan kuului myös poikamainen irrottelu, johon minä opettajana tietenkin puutuin.

Fiksut oppilaani keksivät myös, että FB-tilin avulla voi ilmoittaa poissaolosta. Olihan minulla hymyssä pitelemistä, kun nokkelimmat oppilaat ilmoittivat saman tien sairastumisestaan ja pitkästä poissaolostaan.

Ehdotin, että FB:n avulla voi kysyä neuvoja minulta tai luokanvalvojalta.
Minä ja luokanvalvoja voimme käyttää FB-ryhmää tiedottamisen apuvälineenä. Uskon lujasti, että FB:n kautta myös opettajan lähettämät viestit tavoittavat oppilaan nopeammin kuin Gmailin kautta lähetetyt, sillä Gmail on luotu opetuskäyttöön, eikä oppilaat käytä mielellään sellaista välinettä, jonka he ovat joutuneet hyväksymään ulkopuolisen (tässä tapauksessa opettajan) määräyksestä.

Muita suunnitelmia

Kokeilu on vielä tuore, vain viikon ikäinen. Todennäköisesti kuitenkin raportoin kokemuksistani täällä myöhemminkin. Kunnianhimoinen tavoitteeni on saada luokavalvojat ottamaan FB-ryhmät omaan hallintaansa, jolloin minä voisin toimia tausta-, tuki- ja apujoukkona.

Toinen tavoitteeni on, että tästä kahden opetusryhmän kokeilusta tulisi niin onnistunut, että voisin ottaa suljetut FB-ryhmät opetuskäyttöön useamman luokan ja heidän luokanvalvojiensa kanssa. Lähin esimieheni kannustaa minua suunnitelmissani, mikä tietenkin on omiaan luomaan myönteisen ilmapiirin kokeilujani kohtaan.

Kysymysten asettelua

2010-10-04T21:01:00.001+03:00

Elän keskellä paradoksia: en ehdi blogata, jos haluan kehittää työtäni, enkä ehdi kehittää työtäni, jos bloggaan. Niin olen uskotellut itselleni koko syksyn ja pysynyt poissa blogistani. Tuntuu siltä, etten millään saa irrotettua ajastani kymmentä minuuttia muotoillakseni ajatukseni selkeään muotoon ja saattaakseni ne julkaisukuntoon. Ehkäpä bloggaamattomuuteni syy onkin siinä, että ajatukseni ovat kaivanneet kypsyttelyajan. Toivottavasti saan kuitenkin purettua ajatukseni näkyvään muotoon ennen pitkää.

Ehkäpä bloggaamisestani on puuttunut intohimoa. Tarvitaan tunteen leiskahdus ja sitten laitankin näppiksen laulamaan, niin kuin esimerkiksi tänään. On olemassa ajatuksia, jotka pitää ilmaista vaikka keskeneräisinä, sillä ne eivät muuten jätä rauhaan.

Keskellä kokeenpalautuskiireiden heräsin jälleen miettimään, miten paljon on merkitystä sillä, miten asettelee sanansa ja millaisia kysymyksiä esittää oppilaille. Jo kysymyksen asettelulla me opettajat käytämme valtaa - määrittelemme sen tiedon laadun ja laajuuden, jonka haluamme mitata.

Oikeastaan en halua paneutua tähän miltei maailmoja syleilevään ongelmaa, joka sinänsä kiehtoo minua vaan haluan palata takaisin maanpinnalle pohtimaan, miten saan mitattua niiden oppilaiden tietämyksen laadun ja laajuuden, joilla on oppimisvaikeuksia. Esimerkiksi millaisia kysymyksiä esitän oppilaalle, jolla on tiettävästi luki-vaikeuksia? Entä miten asetan kysmykseni niille oppilalle, joilla on tarkkaavaisuusongelmia?

Tämä vaatiikin jo nettitutkimuksia, mutta vasta sitten kun olen saanut purettua pahimmat paperisumat työpöydältäni.

Haluan ehdottomasti palata tähän aiheeseen.

Mielelläni lukisin myös muiden opettajien havaintoja aiheen piiristä.

Henkilökohtaisia oppimisympäristöjä (PLE)

2010-08-24T11:14:00.000+03:00

Terveisiä verkko-oppimisen kurssilta Porista.

Puhumme parhaillaan henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE) toteuttamisesta. Yleensä oppilaitoksissa määrätään, millaisissa oppimisympäristöissä toimitaan. Nämä ovat yleensä melkoisen joustamattomia eivätkä tue parhaalla tavalla oppimisprosessia. Henkilökohtainen oppimisympäristö on joustava, opiskelijan itse luoma verkko. Opiskelija määrittelee omat tavoitteensa ja toimintaperiaatteensa sekä valitsee tämän mukaan käyttämänsä verkkopalvelut.

Google-ympäristön hyödyntäminen henkilökohtaisena oppimisympäristönä

Lasse Vallemaa WinNovasta esittelee omia käytäntöjään, miten hän ohjaa opiskelijat luomaan oman PLE:n hyödyntämällä. Opiskelijoiden PLE rakentuu Googlen palveluihin. Tähän voi yhdistää muita sosiaalisen median ilmaispalveluja.

Ensimmäiseksi tarvitaan Googlen sähköposti Gmail. Tämän rinnalle avataan muut Google-välineet välilehtien avulla.
Buzzin avulla voi seurata pikaviestimien esim. Twitter- ja Qaiku-viestejä sekä seurata verkkokeskustelua.
iGoogle on henkilökohtainen etusivu, jonka avulla on helppo seurata tietovirtaa syötteiden avulla.
Yhteisenä sosiaalisena verkkona toimii keskusteluryhmä.
Valokuvat saa tallennettua Googlen valokuvagalleriaan. Kuvia voi jakaa muiden kanssa.
Pitemmälle päässeet opiskelijat voivat rakentaa omat sivustot tai blogin. Näiden toimintojen avulla voi seurata myös kaikkia niitä sivustoja, joihin on liittynyt.
Googlen dokumentteja voi käyttää opiskelijoiden kanssa: diat, tekstinkäsittely, taulukot, Dokumentteja voi jakaa muiden kanssa ja antaa heille muokkaamisoikeuden. Tekstiä voi muokata yhtäaikaa. Taulukkoja voi hyödyntää esimerkiksi matematiikan opetuksessa.

Tästä on hyvä alkaa.

Lisäyksenä vielä yleisen keskustelun pohjalta: Gmail-kalenteri on hyvä ilmoitusväline. Sitä voi jakaa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Kalentereita voi luoda useampia ja merkintöjä voi salata muilta käyttäjiltä. Hyvänä apuna on tekstiviesti- ja sähköpostimuistutuspalvelu. Näin ei pääse tärkeät tapahtumat unohtumaan.Google-palvelujen avulla voi hallinnoida muita sosiaalisen median palveluja. Esimerkiksi Facebookia voi käyttää myös opetusvälineenä.

Päivän blogilöytö: Rehvakas tosikko

2010-07-19T22:46:00.001+03:00

Minun mediablogissani on ollut luvattoman hiljaista koko kevään ja kesän, vain Valokuviani olen päivittänyt kuva päivässä -projektini mukaisesti miltei joka päivä. Nyt alkaa olla jo syksyn tuntua ilmassa, vaikka hellepäivät ovat hellineetkin meitä suomalaisia. Syksyn tuntu puolestaan tuo mieleeni työt ja työt tietävät opettamista, oppimista ja opiskelua. Tänään löytämäni Rehvakas tosikko -blogi sopii mainiosti syksyä enteilevään tunnelmaan. Blogin pitäjä kertoo omasta ja perheensä elämästä. Rehvakas tosikko on äiti, vaimo, opettaja ja tutkija. Hänellä on myös ADHD (rehvakas) ja myös Asperger (tosikko). Hän havainnoi terävästi elämästään ja kertoo siitä elävästi, eikä se ole ollut pelkkää auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista. Hän on kuitenkin löytänyt elämää helpottavia selviytymiskeinoja. Vaikka omien sanojensa mukaan hänen on vaikea hahmottaa yksityiskohtien joukosta kokonaisuuksia, hän kuvailee blogissaan hienosti kohtaamiaan vaikeuksia.

Esimerkiksi "Ilonpilaajassa" hän kertoo havainnollisesti, miten ADHD vaikuttaa hänen elämäänsä ja millaista päänsisäistä dialogia hän käy itsensä kanssa, kun työkiireet painavat päälle. Selviytyäkseen useista töistä kerrallaan hän päättääkin tehdä vain yhden, ja yhteen tehtävään hän sitten keskittyykin. Lopulta hän kuitenkin huomaa tehneensä kaikki tarvittavat tehtävät. Hän siteeraa Matti Alpolaa, joka sanoo, että mielikuvien ja tahdon pitää kulkea samaan suuntaan.

Kiintoisaa on myös Rehvakkaan tosikon mainitsema kieltolauseen sisältämä mielikuva ilman negaatiota:

"Älä ajattele palloa. Älä ajattele palloa.
Mitä ajattelet nyt?
Ai palloa?
Niinpä."

"Lapsen kasvattaminen [ja miksei myös mikä tahansa opettaminen] muodostuu helpommaksi, kun muuttaa älä-kielen tee-kieleksi."

Blogi on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Lopeta nettikiusaaminen

2010-03-14T08:40:00.000+02:00

Laitanpa talteen käyttökelpoisen linkin nettikiusaamisen lopettamiseksi:
http://www.keepcontrol.eu/?lang=fin
Löysin sen selatessani It-viikon uutisia, jotka koskivat sosiaalista mediaa.

Tietoturvaviikkoa vietettiin virallisesti, mutta mielestäni tietoturvapäiviä voisi viettää vuoden jokaisena päivänä. Varsinkin nuorison keskuudessa suositussa Facebookissa on monta porsaanreikää, jolla voi vaarantaa oman ja mikseipä myös sivullisten yksityisyydensuojaa. Porsaanreiät on hyvä tietää ja tiedostaa, mitä tietoja ihan oikeasti haluaa levittää itsestään ja muista.

Tietojen heittely Facebookiin vaarantaa kaikkien yksityisyyden

Facebook ehdottaa paljastuksia käyttäjille
Vaara kasvaa Facebookissa

Facebook ruoppaa yksityisyysasetuksia

Hoi maailma, en ole kotona
Google hillitsee Buzzin paljastushaluja

Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin paljon hyvää, kunhan sitä käytetään oikein. Vai mitä sanotte tästä uutisesta, jossa väläytellään uhkakuvien seassa myös myönteisiä näkökulmia. Sosiaalisessa mediassa työnantaja ja työntekijä voivat oppia tuntemaan toisensa paremmin ja samalla ymmärtämään toisiaan entistä paremmin:
Firmasta tulee isoveli

Auttakaa naista mäessä

2010-02-28T20:11:00.002+02:00

Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit. Talviloma päättyy tänään, ja aivan käsittämätön Ning-identiteettiongelma on yhä ratkaisematta. Olen kysellyt neuvoja Sometu-blogissani sekä Facebookissa ja Qaikun Sometu-ryhmissä. Tietenkin kyselin myös Ningin apusivuilta, mutta en ole vielä saanut vastausta mistään. Olisin kysellyt myös Twitterin Ning-ryhmältä, mutta en onnistunut kirjautumaan sinne nettiyhteyksien pätkiessä ikävästi.

Ongelmani on seuraavanlainen:

Luon Ning-alustan, johon kutsun oppilaat A ja B sekä joukon muita käyttäjiä. A kirjautuu alustalle ja luo profiilin onnistuneesti. B kirjautuu myöhemmin. B ei pääse kuitenkaan luomaan profiiliaan omalla nimellään vaan Ning-pohjani väittääkin, että B:n nimi on A. Kutsuissa ei vikaa. Tämä ongelma 2x.

- Onko kenellekään käynyt näin? Miten ongelma
ratkaistiin?

Olisiko kenelläkään hyviä ideoita? Mistä kannattaisi kysyä?

Virikkeitä etsimässä

2010-02-14T19:18:00.000+02:00

Nykyisessä työpaikassani pääsen kivasti kaikenlaiseen lyhytkoulutukseen ja vähän pitempiinkin koulutuksiin, mikä on varsin kivaa ja näppärää, sillä koulutuksesta saa aina uutta virtaa omaan työhönsä. Niin kävi 3.12. Mediakasvatuspäivillä Turussa ja oppilaitoksemme sisäisessä parin viikon takaisessa SmartBoard-koulutuksessa. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kokemuksistani ihan tuoreeltaan, mikä on harmi, koska hyvätkin ideat unohtuvat hautautuessaan uusien alle. Olen osallistunut myös talon järjestämälle Pedagoginen tuki-kurssille, mistä olen saanut lisää innostusta oman työni kehittämiseen.

Mediakasvatuspäivistä muistan, kuinka kivaa oli tavata kurssikaverini Anette Hankomäki (Terveisiä Anettelle. Ottamistani valokuvista tuli sitten ihan kamalia, enkä voikaan laittaa blogiini ainuttakaan) ja opettajamme Juha Sopanen. Anetten kanssa seurasimme aamupäivän luentoja, keräsimme mediakasvatukseen liittyvää oheismateriaalia ja osallistuimme teatteripajaan.

Mediakasvatuspäiviltä jäi mieleeni seuraavanlaisia asioita (lunttaan muistiinpanoistani, enhän minä muuten muistaisi näinkään paljon):

Mediakasvatus.Nyt -tapahtumasta twitattiin ja blogattiin reaaliaikaisesti koko tapahtuman ajan. Blogin pitoa jatkettiin tapahtuman jälkeenkin osoitteessa Mediakasvatus.nyt.blogspot.com. Harmittaa, kun en ehtinyt blogiin tuoreeltaan.
Mr. Andrew Burn luennoi englanniksi peleistä opetusvälineenä. Kuka tahansa oppilas pystyy tekemään oman pelin valmiin ohjelman avulla. Näkemäni oppilaiden pelit olivat ihania ja liikuttavia kaikessa epätäydellisyydessään. Pelin ei todellakaan tarvitse olla viimeisen päälle hiottu voidakseen välittää haluttu opetus. Opettajat vain eivät mielellään tartu peleihin opetusvälineenä, sillä kaikki tuntematon hermostuttaa myös opettajia. (Emme ole poikkeusyksilöitä ihmiskunnan keskellä.)
Pelejä voisi käyttää ainakin kirjallisuuden opetuksessa. Tuomalla pelit kouluun ja oppitunneille murtaisimme vanhoja peleihin kohdistuneita ennakkoasenteita. Pelien väkivaltaan ja aseisiin voisi suhtautua sallivammin, sillä oppilaiden realiteetintaju on kehittynyttä.
Olemme siirtymässä web 2.0:sta web 3.0:aan, sillä yhä enemmän käyttäjät tuottavat toisilleen sisältöä.
Sirkku Kotilaisen mielestä nuoret haluavat olla vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Nuorten tarve tuoda oma tarina julkisuuteen: YouTube, teatteri jne.Tärkeää näille on yleisö, joku, joka kuuntelee nuoria, kaveriryhmät.
Nuorille tarkoitettu Myrsky-hanke: www.myrsky.info, jossa taiteilijat voivat hankkia rahoitusta nuorten taideprojekteihin.
Nuoret opetetaan tekemään omia mediajuttuja nuoria kiinnostavista asioista heidän omasta näkökulmastaan
Sirkku Kotilaisen mielestä mediakasvatuksesta ei pidä tehdä erillistä oppiainetta vaan sillä pitää olla kiinteä osa nuorten elämään.
Samuel Raunio (FM, journalistiikka, DIAK) puhui maahanmuuttajista, kielestä ja mediakasvatuksesta. Open Zone 2008 -2011: Turun Diakin ja Turun kaupunginkirjaston yhteinen koulutus- ja kehittämishanke, jossa on tavoitteena maahanmuuttajien koutouttaminen lisäämällä maahanmuuttajien mediataitoja: videokurssit: Maahanmuuttajat oppivat tekemään omia, omaäänisiä mediajuttuja
www-omakanava.fi
mediakasvatus integroitu osaksi muita oppiaineita (suomi, englanti, historia ja yhteiskuntaoppi, tietotekniikka, opinto-ohjaus); ehdottomasti toiminnallinen opetus luento-opetuksen sijaan (pienryhmät + tekeminen = paras yhtälö); maahanmuuttajille viedokameran käyttö itsensä ilmaisemiseen on helpompaa kuin esimerkiksi kirjoittaminen; ei tarvitse ammattilaiskalustoa vaan jopa kännykällä voi kuvata; vastuu tekemisestä ryhmän tason mukaan
haasteena monikulttuurisessa opetuksessa on kulttuurierot ja monet erilliset etniset ryhmät sekä jäsenten ikäerot
Idea: oppilaiden omat haastattelut (videot koulun omaan verkkoon? kuka tekee? millä välineillä?mitä pitää huomioida? keneltä kysyttävä luvat?
Rap uppoaa poikaoppilaisiin paremmin kuin perinteinen lyriikka. Oppilaat voisi laittaa räppäämään omasta elämästään ja niitä voisi myös äänittää ja kerätä niistä ääni- ja kuvamateriaalia. Kenellä tahansa on kännykkäkamera, joten tallentaminen on helppoa.Oppilaiden tuottamaa rapia julkaistiin tammikuussa (lisään tähän kirjan nimen, kun löydän sen muistiinpanoistani)

Valoauringon järjestämästä teatteripajasta sain lukuisia käytännön vinkkejä:
filmi leikataan kamerassa = kuvataan lopullisessa tapahtumajärjestyksessä.
2+2+2-menetelmää (2 t ideointiin, 2 t kuvaukseen ja 2 t leikkaukseen)
kolmen lapun menetelmä: jokainen oppilas kirjoittaa anonyymisti kolmeen lappuun vastaukset kolmeen kysymykseen - mitä pelkään? mikä tuntuu pahalta? mitä olen halunnut sanoa aikuisille, mutta en ole koskaan uskaltanut?; lapuista tehdään tarinoita
rooleja kierrätetään: kaikki kuvaavat, äänittävät ja idoivat vuorotellen
SKOLE: kysymykset - mitä päähenkilö haluaa? mikä estää saamasta sen? paikka?
Judith Weston: Näyttelijän ohjaaminen
Katseen suunnan vaihtaminen kertoo tunnetilan.
Tunne syntyy liikkeen kautta.
Jokainen näyttelee itsensä ikäisessä roolihahmossa, joka on fantasiaa.
Elokuvassa ihminen katsoo totta, teatterissa roolihahmo on uskonasia.
Juha Sopanen esitteli Diakin Palestiinan-projektin, jonka tarkoituksena on mediataitojen kehittäminen mediakasvatuksen keinoin. Parhaiten mieleeni on jäänyt se, Palestiinassa on puute oikeastaan ihan kaikesta: oppimateriaaleissa, opettajien mediaosaamisessa, mediateknologiassa, mediakasvatukseen liittyvässä pedagogisessa ajattelussa. Kuitenkaan epäkohdat eivät tunnu lannistavan sikäläisiä opetusalan ihmisiä -ei edes sähköjen ajottainen puuttuminen lannista heitä lopullisesti.

SmartBoardista sittenkin ehkä joskus toisella kerralla. Se on nimittäin teknisen luonteensa vuoksi ihan eri maailmaa kuin joulukuinen seminaarikokemus.

Nyt se sitten on tehty! Ningiä suurannoksena

2010-02-14T10:16:00.003+02:00

Olen perustanut Ningiin suljetun virtuaaliopettajainhuoneen meidän talon opettajille. Esittelin aikaansaannokseni viime viikolla kokouksessa. Tämän jälkeen lähetin liittymiskutsut ja muutamia toimintaohjeita. Lähetin nimittäin kutsut työsähköpostiin, mikä ei ole tietoturvan kannalta paras mahdollinen ratkaisu.Toimintaohjeet koskivatkin sitä, miten sähköpostiosoitteen voi vaihtaa Gmailiin. Minulla on nimittäin mielessäni joitakin Gmailiin liittyviä ideoita, joilla opettajat voivat helpottaa omaa työtään. Nyt sitten odottelen opehuoneeseen uusia käyttäjiä. En vain millään jaksaisi odottaa työtovereiden mukaan tuloa. - Minäkö kärsimätön, ei kai sentään!

Perustin myös Verkkosuomea-kurssit Ningiin omille oppilailleni. Maksimoidakseni oppilaitteni nettiturvallisuuden päädyin suljettuun ympäristöön, mutta en ole sulkenut sitä mahdollisuutta, että jossakin vaiheessa muutan kurssit julkisiksi. Kerroin tämänkin oppilailleni.Äidinkielen kurssitehtävien suunnitteleminen on niin innostavaa, että päädyin avaamaan Ningit oppilaiden käyttöön ihan alkuvaiheessa. Tässäkin olen pitänyt avoimuutta parhaimpana toimintaohjeenani. Olen kertonut oppilailleni, että haluan uudistaa opetusta ja haluan kokeilla oppilaiden kanssa erilaisia uusia menetelmiä ja opetusvälineitä.

Sosiaalisen median haltuunottajan ei todellakaan tarvitse olla mikään koodaajavelho vaan ainoastaan innostunut omasta työstään. Minäkään en tiedä juuri mitään ohjelmointikielistä eikä minun tarvitsekaan tietää hyödyntäessäni muiden suunnittelemia sosiaalisen median tarjoamia ilmaispalveluja. Minun ei tarvitse olla myöskään kaikkitietävä eikä erheetön. Keskeneräisyyden sietokykyni onkin kasvanut huimasti sosiaalisen median parissa. Näenkin oman työsarkani olevan oman työni kehittäminen. Samoin minulle on tärkeää rohkaista ja tukea työtovereitani sosiaalisen median pariin ja sietämään oman työn kehittämisen keskeneräisyyttä.

Tapaus Facebook eli älä koskaan sano ei koskaan

2009-12-25T09:32:00.000+02:00

Houkutteluista huolimatta olen pysynyt pitkään erossa Facebookista. Jopa siinä vaiheessa, kun opiskeluporukassa viime keväänä pohdimme, kuinka saan näkyvyyttä Minun mediablogilleni, kiemurtelin vaivautuneena, kun joku ehdotti Facebookiin liittymistä. Olen nimittäin ollut vakaasti sitä mieltä, että minä ja naamakirja emme sovi toisillemme. Emme vain sovi ja piste. Sitä paitsi Facebookissa on ihan kamalat tekijänoikeussäännötkin, ja niitä minä vastustan. Ehdottomasti.

Sitten ihan puun takaa tuli kaksi ystäväkutsua, toinen sisareltani, toinen veljeni vaimolta, ja niin minä löysin itseni eilen laatimasta itselleni Facebook-profiilia. Tähän uskaltauduin lueskeltuani Tuija Aallon seikkaperäisen selostuksen, kuinka Facebookissa voi säädellä sivustoille syöttämänsä materiaalin näkyvyyttä.
Niinpä minä sitten löydyn naamakirjasta tästä lähtien omalla nimelläni.

On kuin kotiin olisin tullut, kun löysin sivustoilta sukuni jäseniä.

Hyvää joulua!

Kiireisen äidinkielenopettajan työmetodeja

2009-11-22T13:41:00.002+02:00

Mitä tekee kiireinen äidinkielenopettaja, jolla on ensi viikolla viidet kokeet, mutta osa kokeista on vielä keskeneräisiä? - No, hän tietenkin rupeaa näpläämään nettiä, lueskelemaan keskustelupalstoja ja päättää, että nyt voisi olla aika selättää Optima omaan opetuskäyttöön hetkessä.Yritin sitä jo viime viikonloppuna, mutta en saanut aikaiseksi muuta kuin puuskahduksen Sometun blogiin.- Joskus on vain ihan pakko nousta latvasta puuhun, kun tyvestä nouseminen olisi liian tavanomaista.

Puuskahduksestani oli kuitenkin hyviä seurauksia: Sain Heli Nurmelta käyttökelpoisen Optima-linkin. Kiitos, Heli. :)

Löysin Sometusta myös Google Waves -keskusteluryhmän, ja tietenkin minun piti liittyä siihen välittömästi. Haikailen edelleenkin kutsun perään hyödyntääkseni Wavea työssäni. Olin aikonut jakaa kutsuja työkavereilleni, mutta todennäköisesti se ei olekaan mahdollista, sillä kutsuoikeuden saavat kuulemma ainoastaan ne, jotka ovat saaneet kutsunsa suoraan Googlelta.

Vain muutaman lyijykynän tähden?

2009-11-15T14:41:00.007+02:00

Opettajana olen joutunut useammin kuin kerran tilanteeseen, että oppilaistani joku ei muista huolehtia opiskeluvälineistään. Milloin kirjat ja vihkot ovat lokerossa, milloin ne ovat jääneet kotiin. Kynätkin ovat yleensä kateissa.

Mitä teen? Moittiminen ei auta, sillä yleensä unohtelu ei johdu ilkeydestä vaan siitä, että oppilas on unohtanut.

Olenko iloinen, että hän sentään muisti tulla tunnille...? Tietenkin olen.

Yleensä olen pyytänyt oppilasta hakemaan kirjansa lokerostaan ja tarjonnut hänelle lainaksi lyijykynää joko koulun varastosta tai omasta taskustani. Unohteleva oppilas yleensä tarttuu mielellään antamaani tilaisuuteen - ja kynään. Ja niin on taas yksi tunti pelastettu sekä oppilaan että minun näkökulmastani, kun katselen töitä tekevää oppilasta kirjansa äärellä.

Entä sitten, kun unohtelijoita onkin melkein koko luokallinen? Ja lainaamani kynät löydän tunnin loputtua pirstaleiksi hajotettuna pulpetin alta. Mitä sitten teen? Laitanko oppilaan hakemaan kynänsä kotoa tai kaupasta? Tuskin siitäkään on apua. Päätän jatkaa kärsivällisesti valitsemallani tiellä ja tarjoan kynän aina kuin se on mahdollista. Enskin kuitenkin pyydän oppilasta pitämään kynästä hyvää huolta.

En myöskään mielelläni poista luokasta oppilasta, jonka on vaikea keskittyä. Perusopetuksen parissa minuun on juurtunut sitkeään periaate, että oppilasta ei saa hylätä yksin käytävään. Mielestäni tätä periaatetta voi soveltaa myös peruskoulun jälkeiseen opetukseen.

***

Mikä sitten voisi olla kroonisen unohtelun takana? Jotkut ovat hajamielisiä. Taustalla voi olla myös keskittymis- ja oppimishäiriöitä. Yhä useampi keskittymiskyvytön oppilas saa ADHD- tai ADD-diagnoosin. En puutu tässä autismin kirjon lääketieteelliseen puoleen, vaan haluan tarkastella aihetta puhtaasti pedagogisesta näkökulmasta, ts. mitä opettaja voi tehdä erityisoppilaan hyväksi.

Kun 80-luvulla suoritin pedagogisia opintoja, opinnoissani sivuttiin miltei sivulauseella erityisoppilaat. Silloin ei ollut tarvetta kouluttaa aineenopettajia tunnistamaan tai auttamaan erityisoppilaita, sillä erityisopetus oli puhtaasti erityisopettajien vastuulla, jos koulussa sattui olemaan erityisopettaja. 90-luvulla erityisoppilaat pääsivät pienryhmiin melko helposti. Viime aikoina erityisopetuksesta on tingitty, kuten muistakin opetusresursseista, ja yhä useampi oppilas integroidaan suurryhmiin. Aineenopettajat ovat joutuneet uuteen, haastavaan tilanteeseen: miten menetellä erityisoppilaiden suhteen, kun oma erityisopetuksen tietotaito on perin hatara tai vanhentunut? Onneksi on kuitenkin internet, josta löytyy ajantasaista ja asiallista tietoa. Sieltä minäkin olen ammentanut oman nykytietämykseni. Omasta mielestäni olenkin löytänyt hyviä aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja ymmärrykseni opettajana ja ihmisenä on kasvanut huimasti.

Ensimmäisenä löysin Viistolla pinnalla -blogin, jossa Kaura kertoo elämästään ja perheestään, johon kuuluu mm. Asperger-esikoinen. Tietenkin Kauran elämään kuuluu paljon muutakin, mutta kiinnostukseni kohteena on ollut erityisesti esikoisen elämään liittyvät asiat. Blogia lukiessani innostuin ottamaan itsekin yhä enemmän selvää autismista ja Aspergerista. Esimerkiksi seuraan mediasta kaikkea aihetta sivuavaa materiaalia.

Autismi- ja Aspergerliiton nettisivujen mukaan tyypillisesti Asperger-oireyhtymään liittyy seuraavia piirteitä:

sosiaalisten tilanteiden hahmottamisongelmat, kuten vetäytyminen tai aggressiivinen käytös
poikkeava puhetapa, mikä voi olla muun muassa enemmän yksinpuhelua kuin keskustelua
ei-kielellisten signaalien ongelmat, kuten poikkeavat ilmeet ja elehdinnät
kuullun ymmärtämisen vaikeudet
kuvainnollisen puheen tai huumorin ymmärtämisen vaikeudet
erityiskiinnostuksen kohteet, jotka ovat usein älyllisiä
kurinalainen rutiinien noudattaminen
aistiärsykeongelmat, kuten yli- tai aliherkkyys äänille
motoriset vaikeudet, kuten kömpelyys
prosopagnosia eli kasvosokeus, vaikeus oppia tunnistamaan ihmisiä kasvoista
keskittymisvaikeudet sekä toiminnan ohjaavuuden ongelmat sekä
nukkumis- ja unihäiriöt.

Opettajana minua kiinnostaa erityisesti luettelossa mainitut keskittymisvaikeudet, kuullunymmärtämisen vaikeudet, kuvainnollisen puheen tai huumorin ymmärtämisen vaikeudet, kurinalainen rutiinien noudattaminen sekä aistiärsykeongelmat.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että Asperger-oppilas hermostuu helposti, mikäli kohtaa luokassa jotakin ylivoimaista. Hän ei aina ymmärrä opettajan ääneen lausumia ohjeita, mikäli ne sanotaan vain kerran. Todennäköisesti ymmärtämistä helpottaa kirjalliset ohjeet. Asperger-oppilas ymmärtää huumorin ja kirjallisuuden, esimerkiksi runouden, hyvinkin kirjaimellisesti, minkä opettajan pitää pitää mielessään aina. Asperger-oppilas voi kärsiä myös aistien liikakuormituksesta. Esimerkiksi melu, musiikki tai multimediaesitykset, joita muut oppilaat voivat pitää hienona, voivat olla liikaa Asperger-oppilaalle.

***

Aspergerin yhteydessä kiinnostuin luonnollisesti myös ADHD:stä (engl. attention deficit and hyperactivity disorder), aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä, jota diagnosoidaan yhä useammin ja yhä nuoremmilla lapsilla. Aiheesta on julkaistu esim. lehtikirjoituksia entistä enemmän, joten tietoaon kyllä saatavilla. Myös netistä löytyy asiallista tietoa. Esimerkiksi Suomen Lastenhoitoyhdistyksen kotisivuilla kerrotaan ADHD:sta mm. seuraavaa:

ADHD:hen kuuluu tarkkaamattomuus-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireita. ADHD-oppilas:

jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.
usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin
usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa
jättää usein seuraamatta ohjeita, eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritettua (ei johdu vastustuksesta tai siitä, ettei ymmärrä ohjeita)
usein toistuvia vaikeuksia tehtävien tai toimien järjestämisessä
usein välttelee, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- tai kotitehtävät)
kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja)
häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa
liikuttelee usein hermostuneesti käsiä tai jalkoja tai kiemurtelee istuessaan
poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa
juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin)
usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti
usein on "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone"
puhuu usein ylettömästi
vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla esitetty
usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan
usein keskeyttää toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (esim. tuppautuu toisten seuraan)

Kun luin ADHD:n oireista ensimmäisen kerran, kuulin päässäni klik, klik, klik, kun palikat loksahtelivat paikoilleen, ja loksahtelu jatkuu yhä.

Tarkkaavaisuushäiriöinen on impulsiivinen ja on usein impulssiensa vietävissä. ADHD-ihmisille tarjotaan kuitenkin kuntoutusta ja hoitoa. (En ota kantaa, kuinka helposti kuntoutukseen pääsee. Se vaatisi varmaan ihan oman kirjoituksensa.) Kuntoutuksen ja hoidon tavoitteena on kuitenkin lievittää ADHD:hen liittyviä toiminnanhäiriöitä ja liitännäisongelmia, löytää korvaavia strategioita sekä muokata elinympäristöä. Henkilökohtaisen hoito-, kuntoutus- ja opetussuunnitelman laatiminen on erittäin tärkeää.

Mitä sitten minä aineenopettajana voisin tehdä ADHD-oppilaitteni hyväksi?

Ensinnäkin tarvitsen pitkää pinnaa ohjatessani oppilaat takaisin työn ääreen, neuvoessani, että toisia ei saa keskeyttää vaan omaa puheenvuoroa pitää odottaa. Voin pilkkoa isot työprojektit pienemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta oppilas voisi tuntea onnistumisen tunteita saavuttaessaan välitavoitteita. Pyrin tarjoamaan mahdollisimman rauhallisen oppimisympäristön. Voin sopia levottoman oppilaan kanssa, että hän saa välillä jaloitella ja pitää työskentelyssään taukoja, mikäli paikoillaan istuminen tuntuu ylivoimaiselta.

Uskon, että on opettajan vaivan arvoista ottaa huomioon oppilaiden erityistarpeita, eivätkä vinkkini toteuttaminen maksa oikeasti yhtään mitään. Palkkioksi saan kuitenkin tyytyväisen mielen, kun näen, että oppilas ilahtuu siitä, että opettaja kuuntelee oppilasta ja ottaa hänen erityistarpeensa huomioon.

Unohdin vielä mainita, että en koskaan, ikinä milloinkaan vaadi oppilasta katsomaan itseäni silmiin, kun puhun hänelle. Mikään ei voi olla tuskallisempaa erityisoppilaalle kuin silmiin katsominen.

***

Olisikin mielenkiintoista kuulla, millaisia vinkkejä lukijoillani olisi tarjota.

Google Wave - olisiko se tässä?

2009-11-07T15:20:00.001+02:00

Kannattaa pistäytyä Anne Ronkaan Opeblogiin aina, kun vain on aikaa. Löysin heti päällimmäisestä postauksesta Google Wave -täkyn, johon tartuin oitis.

Google Wave näyttää olevan sähköpostin, pikaviestimen, wikin ja sosiaalisen median yhdistelmä, ja sen näyttää olevan paljon muutakin. (Lisää aiheesta myös englanniksi.) Keksinkin välittömästi Google Wavelle lukuisia käyttötarkoituksia jo meidän työpaikallamme. Esimerkiksi se soveltuisi erinomaisesti erilaisten dokumenttien muokkaamiseen ja siihen liittyvään keskusteluun. Valitettavasti Google Waveen pääsy vaatii kutsun, joten pitää odottaa kutsun saamista (Annen omat 20 kutsua on jo jaettu) tai Google Waven vapautumista kutsumenettelystä.

Seuraavaankin täkyyn tartuin. Readcloudiin voi perustaa digitaalisen lukupiirin, jossa voi lukea kirjoja yhdessä ja käydä keskusteluja luetusta.

On myös silmiä avaavaa lukea Annen kokemuksia tienraivaajana sosiaalisen median opetuskäyttöön ottamisessa. Se mikä tuntuu meistä perässä tulijoista jopa itsestään selvältä, ei ollut sitä silloin, kun Anne aloitti opettajantyön kehittämisen.

Sosiaalisissa verkoissa

2009-11-06T19:32:00.005+02:00

(Tein tekstiin lisäyksiä 7.11.)

Joskus vain sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niin kävi minulle esimerkiksi tällä viikolla. Sain kuulla kiinnostavasta verkko-opetuskurssista ja tietenkin halusin mukaan - ja pääsinkin. Tuollaiset sattumukset piristävät melkoisesti. Sitäpaitsi minusta on mukava olla vaiheeksi itsekin koulunpenkillä opettelemassa jotakin uutta muiden johdolla. Käsittelimme kyllä mediakasvatuksen opinnoissa verkkokurssiin liittyviä asioita, mutta verkkokurssin tekemisen yksityiskohtiin emme kajonneet, eikä se ollut opintojen tarkoituskaan. Niinpä mielestäni on paikallaan käydä myös sellainen kurssi, joka keskittyy kokonaan verkkokurssin laatimiseen ja ylläpitoon. Tietenkin tarkoitukseni on hyödyntää oppimaani myös omassa työssäni, joten verkkokursseja on ihan varmasti tiedossa. Ehkäpä kurssittamisestani hyötyvät muutkin työyhteisössäni.

Liityin Mediakasvatusseuraan. Tämä tarkoittaa mm sitä, että saan jäsenalennuksen Turun mediakasvatuspäivillä. Tietenkin se tarkoittaa paljon muutakin, mutta Turun mediakasvatuspäivät ovat olleet viime aikoina keskusteluissani esillä.

Mitä vielä..?
Haaveilen virtuaaliopettajainhuoneesta, johon voisi tuoda kaikki sellaiset välituntikeskustelut, jotka yleensä jäävät ajanpuutteen vuoksi kesken. Jotkut keskustelut jäävät kokonaan käymättä ihan vain sen vuoksi, että opettajat ovat kiireisiä työssään.

Virtuaaliopettajainhuone voisi toimia myös sähköisenä ilmoitustauluna, ja näin se voisi parantaa tiedon kulkua. Puhelimen ja sähköpostin välityksellä kyllä tavoitetaan ihmisiä, mutta niissä on muutamia heikkouksia. Ensinnäkin molemmat välineet ovat kahdensuuntaisia. Puhelimitse viestimällä joutuu soittamaan usealle ihmiselle. Sähköpostikeskusteluakaan ei pysty lukemaan kukaan muu kuin viestin vastaanottaja(t) (onneksi sentään voi lähettää ryhmäposteja). Jotkut asiat kuitenkin koskevat useampia työyhteisön jäseniä kerrallaan, ja silloin virtuaaliopettajainhuoneen keskustelupalsta voisi olla huomattavasti informatiivisempi tiedonkulun väline kuin sähköposti.

Muitakin heikkouksia on puhelimella ja sähköpostilla. Aina ei voi vastata puhelimeen, esimerkiksi oppitunnin aikana. Kaikki eivät myöskään lue sähköpostejaan tai eivät ehdi vastata viesteihin. Tietenkin samat vastaväitteet soveltuvat myös virtuaaliopettajainhuoneeseen, silti virtuaaliopettajainhuone voisi notkeutensa vuoksi olla huomattavasti informatiivisempi ja käyttäjäystävällisempi kuin perinteiset viestintävälineet.

Esimerkiksi Ning on ilmainen alusta ja siihen olisi helppo liittää erilaisia toimintoja. Tällainen suunnitelma vaatii kuitenkin kypsyttelyä ja ennen kaikkea muiden työyhteisön jäsenten tukea. Aion jatkaa ideani kehittelyä ja markkinoimista. Tiedän kyllä, että toteuttamiskelpoisia ajatuksia ei aina toteuteta ajan puutteen vuoksi. Myös kaikki uusi pelottaa ihmisiä aluksi. Toivon kuitenkin parasta - että ideani saisi myönteistä vastakaikua niin paljon, että virtuaaliopettajainhuone voitaisiin toteuttaa.

En ole myöskään haudannut keväällä esitettyä ajatusta sosiaalisen median välineistä suoraan kiireisen opettajan kouraan. Tämän idean kehittämisessä auttaa todennäköisesti ennen kaikkea verkko-opetukseen liittyvä pedagoginen kurssi, johon pääsin mukaan, kuten kerroinkin ihan aluksi.

Mistä vielä haaveilen...?
Haaveilen parista ylimääräisestä tunnista vuorokaudessa ehtiäkseni seuraamaan media- ja opeblogeja sekä ning-keskustelujaa, joihin olen liittynyt. En ole nimittäin viime aikoina ehtinyt seuraamaan esimerkiksi Sometun keskusteluja niin tiiviisti kuin olisin halunnut. Samoin saamani kutsu Oppiminen eri maailmoissa on jäänyt melkein kokonaan hyödyntämättä. Sain rakennettua sivuille itselleni profiilin heti kutsun saatuani, mutta sen jälkeen en olekaan käynyt sivuilla. Sieltäkin voisi löytää kaikenlaista uutta ajateltavaa.

Mielestäni on hieno käytäntö, että ningiläiset verkostoituvat "ystäviksi", vinkkaavat toisilleen uusista keskusteluryhmistä ja kutsuvat toisiaan erilaisiin keskusteluryhmiin. Joihinkin keskusteluryhmiinhän ei voi edes liittyä muuten kuin kutsuttuna. Niinpä lähetänkin samalla kiitokset kaikille minut kutsulla muistaneille, ja erityiskiitokset Irmeli Pietilälle ja Anne Ronkaalle. Aionkin jatkaa omalta osaltani tätä hienoa ja huomaavaista tapaa.

Verkostoituminen on tosiaankin nykyaikaa.

Ajankohtaista: Mediakasvatus.Nyt-seminaari Turussa 3.12.2009

2009-11-01T12:31:00.002+02:00

Muistattehan, että Mediakasvatus.Nyt - mediakasvatusseminaari järjestetään Turussa 3.12.2009.

Mediakasvatusseura ry järjestää yhdessä Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) Turun toimipaikan sekä Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineen, opettajankoulutuslaitoksen ja täydennyskoulutuskeskuksen kanssa neljännen Mediakasvatus.Nyt - ilmaisu mediakulttuurissa on lapsen oikeus -seminaarin torstaina 3.12.2009 klo 9.00-16.30 Turun yliopiston tiloissa (Educarium, Assistentinkatu 5).

Seminaarin hinta on 20€ (Mediakasvatusseuran jäsenet puoleen hintaan ja opiskelijat ilmaiseksi). Lisätietoja saa sähköpostitse osoitteesta christa.prusskij(a)mediakasvatus.fi, ja puhelimitse 050 5732872.

Ilmoittaudu tapahtumaan 16.11 mennessä osoitteeseen ilmoittautuminen(a)mediakasvatus.fi tai puhelimitse 050 5732872.

Lähde Mediakasvatusseura.

Mediakasvatusseuran kotisivut.

Sosiaalisen median kitkakohtia

2009-11-01T10:34:00.012+02:00

Viime aikoina julkisuudessa on esiintynyt ristiriitaisia signaaleja sosiaalisen median ja työelämän yhdistelmästä. Toisaalta työntekijöitä innostetaan käyttämään sosiaalista mediaa - mm. opetusministeriö valmistelee virkamiehille ohjeita, joilla kannustetaan heitä Facebookiin, jotta asiakaspalvelu toimisi entistä paremmin - toisaalta työnantajat suhtautuvat kielteisesti työntekijöiden sosiaaliseen mediaan kohdistuvaan innostukseen.

Sosiaalinen media onkin niin nuori ilmiö, että selkeää ja yksiselitteistä toimintakulttuuria ei ole päässyt syntymään vaan se muodostaa yhä selkeän kitkakohdan työelämän kanssa. Myös jotkut sosiaalisen median palvelut, kuten Ning ovat luoneet omilla säännöillään kitkakohtia sosiaalisen median ja työelämän välillä kirjaamalla sääntöihinsä kohdan, jonka mukaan työnantaja on vastuussa kaikesta siitä, mikä on kirjoitettu työnantajan ylläpitämällä sähköpostiosoitteella, tms. (Anne Rongas Vinkkiverkossa) Samoin tekijänoikeusasiat puhuttavat samasta syystä.

Vaikka työpaikoilla selkeitä sosiaaliseen mediaan liittyviä yleisiä pelisääntöjä ei olekaan vielä luotu tai niitä ei tunneta, maalaisjärjen käyttö on sallittu myös tässä asiassa:

Selkeintä on käyttää yksityiskäyttöön tarkoitettua sähköpostiosoitetta sosiaalisen median parissa. Ilmaisia ja turvallisia sähköpostipalveluita on jokaisen saatavilla.

Sosiaalisen median käyttö työaikana ei myöskään tunnu järkevältä, mikäli sosiaalinen median käyttö ei kuulu työnkuvaan. Emmehän hoida muitakaan yksityisasioita työaikanamme.

Työnantajien asenne työasioista kirjoittamiseen on yksiselitteisen kielteinen silloin, kun kysymys on arvostelevasta kirjoittelusta.

Työhön liittyvistä salassapitosäännösten alaisista asioista ei pidä kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, ei edes nimimerkin turvin.

Nettietiketti pitää hallita ja hyvät tavat pitää muistaa kaikessa kirjoittelussa ihan hyvien tapojen itsensä vuoksi, mutta myös koska kaikki nettiin kirjoitettu jää sinne ikuisiksi ajoiksi.

Lue käyttöohjeet ja käyttäjäehdot. Sosiaalisen median palveluja käyttäessä on hyvä varmistaa mm., että tarvittaessa omat tiedot ja profiilin saa poistettua vaivattomasti.

Epäselvissä tapauksissa on hyvä keskustella työnantajan kanssa erityisesti silloin, kun sosiaalisen median käyttö sivuaa työntekijän ammattia tai asemaa. Tiedän myös bloggaajia, jotka ovat kertoneet työnantajille vapaa-aikaan ja yksityiselämään liittyvästä nettikirjoittelustaan, mutta ihan niin pitkälle en kuitenkaan olisi valmis itse menemään.

Tietoturvastahan tässä loppujen lopuksi on kysymys.

Mitä mieltä sinä olet sosiaalisen median ja työelämän yhteensovittamisesta? Oletko joutunut ristiriitaiseen tilanteeseen? Miten olet ratkaissut tilanteen?

****
Samat ohjeet pätevät niin aikuisiin kuin lapsiinkin:
Tietoturvakoulu
- löytyy mm. testi, jolla voit testata nettifiksuutesi ja millainen mediakasvattaja olet.

Äitinä ja opettajana minua tietenkin ilahdutti huomata, että testin mukaan olen huolehtiva mediakasvattaja.

Lue lisää:
www.tietoturvakoulu.fi, Vanhemmille-osio
www.mll.fi/viisaastiverkossa
vanhemmat.mll.fi
www.nettivihje.net
www.irc-galleria.net, Vanhemmille

PLE - oppimisympäristöjä uudistamassa

2009-11-01T09:29:00.007+02:00

Opettajat menevät opiskelijoiden oppimisympäristöihin eikä niin kuin nyt - opiskelijat tulevat opettajan hallinnoimaan ympäristöön.

Aija Hietanen
PLE - henkilökohtaisen oppimisympäristöjen kehittäminen-keskustelussa.
Sometu.ning

Oppimisympäristöjen ympärillä kuhisee uudistuksen tuulet.

Samaan aikaan kuitenkin osa meistä opettajista haaveilee vielä tilanteesta, ettei pyörää tarvitsisi keksiä joka kerta uudelleen. Ts. he haaveilevat oppimisympäristöstä, johon he voisivat koota opintoihin liittyviä asioita ja käydä opetuskeskustelua. Oppimisympäristössä materiaali olisi tallella ja sitä olisi helppo uudistaa ja hyödyntää opetuksessa yhä uudelleen. Ei pidä myöskään unohtaa muita verkossaoppimisen hyötyjä lähiopetukseen verrattuna. Heli Nurmi kuvaileekin blogissaan Verkko-opettajan palapeli koskettavasti lähiopetustilanteiden sirpaleisuutta, josta pohjautuu osa hänen motiiveistaan kehittää verkossaoppimista.

Osa opettajista on kuitenkin edennyt jo seuraavalle askelmalle tiedonportaissa, sillä nykyisiä oppimisympäristöjä pidetään hankalina. Uudistusmielisimmät haaveilevat ja suunnittelevat oppimisympäristöjä, jotka ovat oppilaskeskeisiä, helppokäyttöisiä ja - mitä tärkeintä - helposti muokattavissa oppijan näköiseksi ympäristöksi. PLE (Personal Learning Enviroment) henkilökohtainen oppimisympäristö, nähdään elementtinä, joka vapauttaa oppimisprosessin opettaja- ja tekniikkakeskeisyydestä.

Keskusteluun kannattaa tutustua vaikka kuuluisikin siihen opettajapolveen, joka vasta haaveilee Moodlen saamisesta kouluun.

Keskustelusta poimimiani linkkivinkkejä:

PeLE - Personal Learning Enviroment PLE
Wikispaces
KP-Lab
Peda.net
Valopi Moodlehelp

Verkko-oppimisesta muualla:
Verkko-opetus oppimisen tukena (Blogikeskustelu Sometussa)

Opettaja.tv:n Persoona pelissä -sarja

2009-11-01T07:52:00.001+02:00

Opettajan eräs tärkeimmistä työvälineistä on hänen persoonallisuutensa. Ihmisten kanssa työskennellessä tarvitaan myös vuorovaikutustaitoja. Opettaja.tv:n Persoona peliin-sarjassa esitellään keinoja, joilla opettaja (ja miksei myös ihan kuka tahansa) voi kehittää omia vuorovaikutustaitojaan.

Kaksi ensimmäistä osaa on esitetty aikaisemmin, joten katsoin ne Yle.fi:n verkkosivuilta. Näkemäni perusteella sarja vaikuttaa lupaavalta. Jokainen jakso kestää vajaan 15 minuuttia, joten ohjelmassa ei tietenkään käsitellä kovin syvällisesti vuorovaikutustaitoja. Minua kuitenkin miellytti ohjelman innostuneisuus, joka tartuttaa katsojiin halun syventää omaa itsetuntemustaan muilla keinoilla.

Ensimmäisessä osassa esitellään minä-viesti syyttelevää sinä-viestiä rakentavampana vuorovaikutuskeinona. Toisessa osassa käsitellään kuulemisen tärkeyttä. Opettajan tärkeä työväline on puhumisen taito, mutta myös kuuntelemisen taitoa tarvitaan niin luokkatilanteissa kuin opettajanhuoneessakin.

Toiseen jaksoon liittyy myös Dialogilla syvätehoa oppimiseen -web-materiaali. Palvelussa on 44 dialogikohtausta, joiden

”avulla voi oppia kanssakäymistä, yhteistyötä ja syvätehoista oppimista edistävää dialogia. Kokeilu ja harjoittelu tapahtuvat arjen keskusteluissa, aina sen mukaan missä olet oppimisessasi menossa. Dialoginen kanssakäyminen ja yhteistyö sujuvat silloin, kun tunneilmasto on ihmisystävällinen, järjen käyttö on tietoista, dialogisia työkaluja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja silloin kun tavoitteena on luoda asioista eri näkökulmien rikastamaa kokonaiskuvaa.” Lähde

Kuuntelin kokeeksi kaksi ensimmäistä dialogia. Ensimmäisen dialogin perään kuuntelin ohjaajan kommentin. Dialogit voi kuunnella myös niin, että ohjaaja antaa kommentin jokaisen repliikin perään, ja niin menettelinkin toisen dialogin suhteen.

Rupesin kuuntelemaan dialogeja innostuneena, mutta innostukseni karisi nopeasti. Syykin on selvä: se löytyy persoonallisuudestani. Käytännön teoreetikkona (ts. teorian pitää olla sovellettavissa käytäntöön vaivattomasti) vaivaannuin dialogien paperinmakuisuudesta. Teoreettisia pohdintoja ei tuoda abstraktilta ajattelun tasolta konkreettiselle tasolle. Niinpä kuulija joutuu prosessoimaan dialogit itsenäisesti ja etsimään niille konkreettisia merkityksiä ja sovellutuksia. Sisäinen äidinkielenopettajani huomasi myös, että pitkät repliikit olisi ollut helppo tiivistää ja esittää konkreettisella kielellä, mikä helpottaisi teorian omaksumisen. Esityksiä olisi voinut elävöittää myös ei-kielellisillä keinoilla.

Dialogit voi myös pelkästään lukea, mikä todennäköisesti onkin luonteenlaadulleni sopivin tapa lähestyä teoreettisia pohdintoja.

Kuusiosaisen sarjan kaksi ensimmäistä osaa on nähtävissä Ylen nettisivuilla, mutta loput jaksot näytetään myöhemmin. Kolmannessa osassa pohditaan opettajien ulkonäköpaineita. Neljännessä osassa pohditaan ammattimaisuuden rajapintaa: kuinka paljon ja kuinka spontaanisti opettaja voi näyttää omia tunteitaan olematta kuitenkaan epäammattimainen. Viidennessä osassa pohditaan opettajan itsetuntoa. Opettaja tarvitsee hyvän itsetunnon pystyäkseen selviytymään opetustilanteiden kiperimmistä hetkistä. Kuudennessa osassa pohditaan opettajan roolin ulottuvuuksia vapaa-ajalle.

Persoona peliin esitetään YLE Teemalla 20.10.2009 alkaen tiistaisin kello 18.00, uusinta torstaisin kello 9.00. Sarja on katsottavissa myös YLE Areenassa ja Opettaja.tv:n sivuilla. Sarjaan liittyy myös täydennyskoulutuskurssi.

Opettaja.tv:llä on myös omat keskusteluryhmänsä Sometussa ja Vinkkiverkossa.

Osanottoni

2009-10-10T13:01:00.001+03:00

Osanottoni kaikille Naantalin tulipalossa menehtyneiden ja loukkaantuneiden omaisille ja ystäville.

Lisää tapahtuneesta esimerkiksi Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien nettiuutisista.

Sumo Paint 1.0, verkossa toimiva ilmainen kuvankäsittelyohjelma

2009-08-15T19:09:00.002+03:00

Sumo Paint 1.0 on suomalainen ilmainen kuvankäsittelyohjelma, jonka avulla voi luoda, muokata ja tallentaa kuvia joko omalle koneelleen tai verkkoon. Ohjelma tarjoaa työkalut kuvankäsittelyyn suoraan internet-selaimessa ja sille on ominaista yhteisöllisyys.

Kaksihenkinen kotijoukoista koostuva koeryhmämme piti ohjelmasta ensimmäisellä koekäyttökerralla niin, että päätti tutustua siihen tarkemmin mahdollisimman pian.

Käyttämämme versio oli englanninkielinen, mikä ei hidastanut varsinkaan nuorempaa koeryhmämme jäsentä. Nettihuhujen mukaan ohjelmasta olisi kuitenkin saatavissa myös suomenkielinen versio.

Lisää ohjelmasta:

Sumo Paint Online

Sumo Paint esittelyvideo YouTubessa

Sumo Paint Info

Sumo Paintista Umamissa

Sumo Paintista Perusopetus.fi:ssä

Sumo Paintista It-viikossa (huom. linkki maksulliseen Pro-versioon)

Phising - verkkourkintaa

2009-08-13T16:41:00.004+03:00

Jokin aika sitten kohistiin salaperäisestä miehestä, joka etsi ihastuksensa kohdetta näyttävällä Helsingin Sanomien ilmoituksella. Romanttista eikö totta! Sitten joku typerys oli tehnyt rikollisen teon ja urkkinut miehen henkilöyden ilmoituksessa julkaistun sähköpostiosoitteen avulla.

Mitenkäs tämä juttu liittyy minuun...?

Tänään avasin pitkästä aikaa mediablogini sähköpostin ja yllätyksekseni siellä kyseltiin tarkempia henkilötietojani salasanan vaihtamiseksi. Yllättävää tässä oli se, että en ole hukannut sähköpostin salasanaa enkä ole ollut aikeissakaan muuttaa sitä. Lisäksi en ole myöskään pyrkinyt mitenkään salaamaan henkiöyttäni. - Mitä joku kuvittelee hyötyvänsä sähköpostista, jonka posti koostuu lähinnä blogikommenteista? Kummastelen kovasti.

Yhtä yllättynyt oli ystäväni, joka sai eilen illalla Blogilista.fi:stä sähköpostia. Viesti oli ihan asiallinen, mutta aihe oli varsin kummallinen: viesti oli nimittäin sisälsi neuvot, miten unohtunut salasana voidaa muuttaa. Ystäväni oli kummissaan. Hän muistaa salasanansa eikä hänellä ole ollut tarvetta lähettää tiedustelua Blogilistalle. Sitä paitsi hän oli sähköpostin saadessaan parhaillaan kirjautuneena Blogilistalle.

Joku oli todennäköisesti laittanut kokeilumielessä blogilistan ylläpidolle viestin, jossa valitteli salasanan hukkaamista. Tämä joku ei kuitenkaan osannut aavistaa, että ylläpito lähettää varmennusviestin salasanan haltijalle, ts. ystävälleni, joka ylläpitää tiliä Blogilistassa, jossa on kerrottu yhteysajankohta sekä se IP-osoite, josta viesti on lähetetty.

Ihmettelimme yhdessä, mihin joku voi tarvita jonkun blogilistan salasanaa. Eikö blogin marginaalissa oleva suosikkiblogilista enää riitäkään, kun pitää blogilistan salasanoja ruveta urkkimaan.

Olimme kumpikin samaa mieltä siitä, että todisteet urkintayrityksestä pitää pitää visusti tallessa, ihan varmuuden vuoksi vain, varsinkin kun viestissä oli kiusantekijän IP-osoite. Jos jotakin kummallista tapahtuu esimerkiksi salasanojen suhteen, on ainakin johtolanka, josta lähteä kerimään ja etsimään syyllistä.

Toisestakin asiasta olimme samaa mieltä: salasanojen suhteen pitää olla ehdottomasti varovainen. Jokaiselle taholle pitää olla oma salasanansa ja niitä pitää vaihtaa sopivin väliajoin. Salasanat pitää myös muistaa tallettaa varmaan paikkaan niin, että kukaan ulkopuolinen ei pääse niihin käsiksi.

Arvelimme myös, että tuskin olemme ainoita, jotka olemme joutuneet kalasteluyritysten kohteiksi.

Tietoturvariskinä pidän myös kaikkia salasanattomia kävijälaskureita, joita näkyy toisinaan nettisivustoilla, sillä niiden tietoihin pääsee käsiksi kaikki kävijät. Oma kävijälaskurini on salasanallinen, sillä pidän tärkeänä sivustoillani kävijöiden kaikenlaisen tietoturvan suojaamisen.

Phishing muualla: Roskapostipaketti.fi, Tietoviikko.fi, Nordea,

Sosiaalisesta mediasta kirjoitettua, kirjauutuuksia

2009-06-08T20:34:00.003+03:00

Sirkku Kotilainen (toim): Suhteissa mediaan.
Jyväskylän yliopisto: Nykykulttuurin julkaisuja 99,2009.

Miten vihaa puretaan internetin chat-huoneissa? Kuka fanittaa
koulumurhaajaa? Miten ihmisiä voitaisiin tukea mediasuhteissaan? Entä
miten media voi toimia yhteiskunnallisen osallistumisen resurssina?

Sirkku Kotilaisen toimittama artikkelikokoelma Suhteissa mediaan vastaa
yllä oleviin kysymyksiin ja pyrkii herättämään uusia kysymyksiä.
Artikkeleissa tehdään kurkistuksia mediasuhteisiin, erityisesti käyttäjien
ja kuluttajien vuorovaikutukseen median kanssa. Yleisöyden lisäksi esillä
on myös median tuotannon ja tekijöiden näkökulmia.

Lisätietoja.

Marylka Yoe Uusisaari - Tuija Aalto: Nettielämää. Sosiaalisen median maailmat.
BTJ kustannus, 2009.

"Nettielämää on ensimmäinen suomenkielinen tavalliselle netin käyttäjälle suunnattu sosiaalisen webin opas, joka käsittelee verkon palveluita yhtaikaa kansantajuisesti ja syvällisesti.
Kirja selittää seikkaperäisesti sosiaalisen webin tärkeimmät yleiset käsitteet kuten identiteetti, maine, luottamus ja yksityisyys sekä ohjaa kädestä pitäen muutamien eri tyyppisten verkkopalveluiden käyttöönottoon. Läpi käydään myös perusteet tekniikkaan ja turvallisuuteen liittyvistä aiheista."

Lisätietoja.

Mediakasvatus. NYT -seminaari 3.12. Turussa

2009-06-08T20:32:00.000+03:00

Mediakasvatus.Nyt-seminaari järjestetään 3.12.2009 Educariumissa, Turussa yhteistyössä Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineen, opettajankoulutuslaitoksen, täydennyskoulutuskeskuksen sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun (DIAK) Turun yksikön kanssa. Luvassa on käytännönläheinen, mediakulttuuriin, ilmaisuun ja lapsen oikeuksiin keskittyvä teemaseminaari. Ohjelma täydentyy kevään aikana verkkoon http://mediakasvatus.fi/seura/toiminta ja tiedotamme uutiskirjeen kautta ohjelmasta. Merkkaa tapahtuma kalenteriin!

Kannattaa seurata Sometun sivuja ja Mediakasvatusseuran sivuja.

Puppulausegeneraattori

2009-05-28T11:50:00.000+03:00

Päivän mietelause puppulausegeneraattorilla:

Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat,
että luovien näkemysten huomiointi panostaa interaktiivisuuteen
ajattelematta asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.

Luova kirjoittaminen voi saada uusia ulottuvuuksia puppulausegeneraattorin avulla.

"Vinkkejä lastensuojeluun netissä"

2009-05-27T12:46:00.000+03:00

Kyuu Eturautti kirjoittaa blogimerkinnässään Vinkkejä lastensuojeluun netissä (Aamulehti 12.5.2009) mm. näin:

"[--]

Ensinnäkin, näkisin fiksuksi että "lapseni menee nettiin" -operaatiossa on monia vaiheita.

1. Netissä yhdessä vanhempien kanssa
2. Netissä yksin, vanhempien seuratessa ainakin ajoittain viereltä
3. Netissä yksin rajoitusten kanssa
4. Netissä yksin

On erittäin tärkeää, että vanhemmat ovat alussa mukana riittävän pitkän aikaa. Sivuihin ja palveluihin pitää tutustua, niitä pitää yhdessä tutkia ja miettiä. Ensin vanhempien on syytä yksin tarkistaa mille sivuille ollaan menossa. Vanhempien on vain valitettavasti pakko opetella tässä netin perusteet ensin, jos ei ole netti valmiiksi tuttua. Apua saa työpaikalta, kansalaisopistosta, monilta kansalaisjärjestöiltä tai vaikkapa tietokoneliikkeestä. Se apu ei ole kallista.

Ensimmäisinä tavoitteina pitäisi olla tuttujen, luotettavien sivujen etsiminen. Tästä on alempana oma kohtansa. Ensin vanhemmat tarkistavat yksin, sitten käydään yhdessä, lopuksi seurataan viereltä lapsen netin käyttöä. Hyvä idea on pitää lapsen sähköpostiosoitteen salasanaa ensin vain vanhempien tiedossa ja postien lukua yhteisenä toimena. Myöhemmin toki lapselle on suotava kirjesalaisuus. Kun lapsesi ymmärtää netin ja viestinnän vastuut, anna hänen vaihtaa salasana itse haluamakseen. On tärkeää osoittaa myös luottamusta lapselle ja kunnioitusta hänen perustuslaillista oikeutta kohtaan.

Rajoitusten kanssa netissä käynnillä viittaan esimerkiksi kotimaisen, luotettavan F-Securen tietoturvaohjelman ominaisuuksiin. Älä pihtaa tietoturvaohjelmassa, sillä tämä pari kymppiä vuodessa on myös lapsesi edun mukaista. Lapsilukko-ohjelmalla voit säätää lapsellesi netin käyttöajat ja rajoittaa pääsyn vain muutamiin luotettaviin sivustoihin. Älä luota automaattisiin lastensuojeluohjelmistoihin. Ne eivät ole toistaiseksi toimineet eivätkä tule toimimaan, se on vain teoreettinen mahdottomuus. Aluksi kirjoita käsin turvallisten sivujen osoitteet ohjelmaan ja estä pääsy muualle. Aikaa menee puoli tuntia, mutta se aika ei mene hukkaan. Älä salli uutta sivua ennen kun olet käynyt lukemassa sivut itse. [--]"

Kyyuu Eturaitti

Jutusta kannattaa lukea loputkin.
Kirjoittaja antaa selkeitä ohjeita, miten ensin aloitetaan tiukoista säännöistä ja vähitellen sääntöjä höllennetään.

Kirjoituksessa välittyy selkeänä sanomana se, että lapsi tarvitsee vanhempiensa tukea ja turvaa tutustuessaan sosiaaliseen mediaan. On tärkeää, että vanhempi valvoo ensiaskeleita ja on valmis antamaan neuvoja tarvittaessa. Sitten kun lapsi kasvaa, hänelle voi antaa yhä enemmän vapauksia. Silti vanhempien pitää muistaa, että lapsi on lapsi, vaikka muuta väittäisikin. (Sekin nimittäin kuuluu johonkin ikäkauteen.)

Myös kommentit ovat hyviä. Kiinnitin huomiota F-Securen lapsilukkoja ja käyttörajoituksia käsittelevään viestiin sekä Kyyuu Eturautin perustelut suomalaisten nettisivujen suosimiselle: Ikävyyksien sattuessa suomalaisilta nettisivuilta on helpompi saada tekijät vastuuseen teoistaan. Mielestäni hyvälle ohjeelle on annettu erinomaiset perustelut.

Linkkivinkistä iso kiitos kurssikaverilleni Teemu Lämsälle. :)

Voimala-keskustelun jälkipuintia

2009-05-27T11:29:00.008+03:00

Voimalan ohjelma sosiaalisesta mediasta on herättänyt paljon ajatuksia, erityisesti Venkulan väittämät sosiaalisesta mediasta. Niinpä keskustelu aiheesta jatkuu yhä .

Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Anne Rongas, Sun äitis ja Tarmo Toikkanen.
Tuija Aalto sosiaalisesta mediasta.

"Välineet suoraan kouraan"

2009-05-25T14:21:00.000+03:00

Timo Raatikainen aloitti Sometussa keskustelun sosiaalisen median työkalupakista kiireisille ammattiopettajille.

Pidän ajatusta kivana. Varmaan ne kiireiset opettajat, jotka ovat valmiiksi kiinnostuneita sosiaalisen median hyödyntämisestä opetuksessa, innostuisivat valmiista aloituspaketista. Pohdin omassa puheenvuorossani myös sitä mahdollisuutta, että joitakin ei mitkään aloituspaketit kiinnosta. Näille ihmisille valmispaketit voisivat toimia jopa creepy treehouse'in tapaan.

Pohdin myös, miten koulutusmuoto vaikuttaisi sosiaalisen median työkalupakin sisältöön. Eroaisiko sosiaalisen median opetuspaketti jotenkin sisältönsä puolesta vai olisiko erot enemmänkin siinä, miten välineitä käytettäisiin eri koulutustasoilla?

Seuraavaksi rupesinkin jo rakentamaan mielessäni perusopetusta ja yleensäkin yleissivistävää opetusta varten suunnattua sosiaalisen median perustyökalupakkia. Arvelen, että siellä olisi käyttöä kaikille niille välineille, joita olen hyödyntänyt omassa opiskelussani.

Perusopetuksen työkalupakkiin kuuluisi tietenkin opetusalusta, johon muut työkalut olisi helppo integroida. Muita keskeisiä työkaluja olisivat ainakin keskustelupalstat, chat, sähköpostin tapaan toimiva viestintäväline, blogit, wikit ja kirjasto/linkkivarasto.

Tällä pääsisi alkuun ja tähän olisi helppo lisätä muita välineitä.

Digi-mediatutkimuksesta Vierityspalkissa

2009-05-23T16:47:00.001+03:00

Vierityspalkin raportit ja lähteet -sivu listaa digimedia-alan suomeksi julkaistua kirjallisuutta ja tutkimusraportteja.

Vierityspalkki-blogin kirjoitus kokonaisuudessaan täällä.

Vimeo

2009-05-23T14:43:00.002+03:00

Logo

Toisinaan toivon, että tietäisin enemmän it-alasta. Yleensä tämän kaltaiset ajatukset heräävät silloin, kun en saa jotakin toimimaan. Viimeksi näin kävi Vimeon suhteen.

Jonkin aikaa Vimeo on ollut minulle niitä viedonpätkiä, joita ei koneellani katsota, koska ne eivät toimi. Kuitenkin Vimeo on

kenen tahansa käytettävissä oleva julkinen videopalvelu. Sivusto tukee mm. videoiden näyttämistä muilla verkkosivuilla sekä pitkäaikaista videovarastointia. Videoiden katsominen ja käyttäjäksi rekisteröityminen on ilmaista. Rekisteröityneet käyttäjät voivat mm. lisätä sivustolle omia videoitaan ja kirjoittaa videoiden yhteyteen kommentteja. Vimeon sääntöjen mukaan käyttäjät saavat lisätä sivustolle vain sellaista materiaalia, johon heillä itsellään on tekijänoikeudet. Muita ehtoja ovat, että video ei saa olla mainos eikä se saa sisältää pornografiaa.

En ole ymmärtänyt, mistä tekninen vika johtuu, sillä samalta koneelta olen kuitenkin katsellut vaikeuksitta esimerkiksi YouTube-videoita ja Areenan ohjelmia. Niinpä olenkin suhtautunut ilmiöön lähinnä kiusaantuneesti.

Tietenkin minua on harmittanut, kun en ole päässyt näkemään Vimeoita Tuija Aallon Tuhat sanaa -blogista. En ole myöskään pystynyt tutustumaan Eero Leppäsen Rautasilta-blogiin, koska se rakentuu miltei kokonaan Vimeon varaan. Yleensä jossakin vaiheessa kuitenkin huomaan, että ongelmalle pitää tehdä jotakin, vaikka se ei varsinaisesti häiritse elämääni. Niinpä sitten otin asian puheeksi Anne Rongaksen Opeblogissa. En ole perehtynyt siihen, mikä ohjelma tukee mitäkin, mutta arvelen, että minun olisi hyvä ottaa selvää myös tästä asiasta.

Annelta saamieni neuvojen perusteella laadin tarkistuslistan, jonka avulla Vimeo-ongelman tapaisia ilmiöitä voidaan ratkaista, kun yhdistelmänä on Windows + Firefox.

Jos videoiden katsomisessa tulee ongelmia:

Tarkista selaimen päivitys. Päivitä tarvittaessa uusin versio. Vaikka päivittäin käyttämäsi ohjelmat toimivat moitteettomasti käyttämälläsi päivitysversiolla, tämä uusin ohjelma voikin vaatia uusimman päivityksen. Älä myöskään luota siihen, että koneesi on hoitanut asian itsenäisesti, vaikka olet asettanut sen tekemään niin. Aina ei näin nimittäin käykään, kuten minun tapauksessani. Minun ongelmani ratkesi lopulta uusimmalla Firefoxin päivityksellä.

Mikäli ongelma ei ratkea kuitenkaan tällä

Tarkista, onko koneellasi Windows Media Player -laajennus https://addons.mozilla.org/fi/firefox/browse/type:7

Päivitä Adobe FlashPlayerin uusin versio. http://get.adobe.com/flashplayer/

Muuta muistettavaa:

Keskeisimmät Firefoxin liitännäiset: Adobe Reader, Adobe FlashPlayer, Java, Apple-liitännäinen QuickTime, RealPlayer, Windows MediaPlayer https://addons.mozilla.org/fi/firefox/browse/type:7
Muista, että Firefox ei hyväksy joitakin ohjelmia automaattisesti. Vaikka käyttämäsi ohjelma on toiminut moitteettomasti edellisessä Firefox-versiossa, uudempi versio saattaa jättää huomiotta tekemäsi asetukset. http://www.mozilla-europe.org/fi/firefox/3.0.10/releasenotes/
Firefoxin lisäosista lisää täällä: https://addons.mozilla.org/fi/firefox/

Jotakin muuta, mitä en ole huomannut?

Mikä Allvoice? Kuka ihmeen Tara? - Opettavainen tarina spammipostista

2009-05-22T12:59:00.005+03:00

Näköjään ei voi koskaan olla liian varovainen, ei omassa blogissaan eikä sähköpostissa.

Blogini olen varustanut kirjaintunnistetestillä spammipostin estämiseksi, ja tämä on pitänyt pintansa, samoin sähköpostini. Siihen aikaan kun rupesin käyttämään Gmailia, käyttäjät piti vielä kutsua erikseen; myös minä sain kutsuni eräältä ystävältä. Olen pitänyt Gmailia kohtuullisen turvallisena sähköpostina, sillä se osaa tunnistaa roskapostin ihan kivasti. Sen voi myös opettaa uusille tavoille: kun olen yhden kerran määritellyt jostakin osoitteesta tulevan postin roskapostiksi, se hoitaa jatkossa hommat. Tiedän tämän, sillä kurkistan – hyvin äkkiä ja varovaisesti vain – silloin tällöin roskapostikansioni nimikkeet. Niinpä olin melkoisen hämmästynyt, kun tänään blogini sähköpostiin oli ilmaantunut englanninkielinen viesti joltakin Taralta, täysin tuntemattomalta ihmiseltä ja vieläpä täysin irrelevantilla kielellä blogini kannalta.

Pistin epäilyttävän viestin välittömästi roskapostiin ja olin tyytyväinen itseeni. Olinhan menetellyt juuri niin kuin olen aina opettanut tekemään roskapostin suhteen.

Tämän jälkeen tarinassa pääsemmekin seuraavaan osaan, nimittäin siihen mitä ikinä ei pitäisi tehdä, jos haluaa välttyä hankaluuksilta:

Minä kaivoin viestin roskapostilaatikosta, avasin sen ja luin. Viestissä joku Tara lupasi minulle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja ainakin 10 000 dollarin kuukausitulot, mikäli klikkaisin viestissä olevaa linkkiä. Sitä paitsi blogini on aivan ihastuttava. Kirjoitan kuulemma niin hyvin, joten minun on ihan pakko olla jotakin todella hienoa ja olisin sopiva kirjoittamaan heidän nettijulkaisussaan.

- Hölmönäkö ne minua pitävät! paheksuin viestin lähettäjää. - Tästä pitää ottaa selvää, mitä peliä tämä oikein on. Ehkä saan tästä hyvän jutun omaan blogiinikin.

Tietenkään en klikannut linkkiä vaan rupesin etsimään Googlella tietoja Allvoicesta ja Tarasta tarkoituksenani kirjoittaa omaan blogiini opettavaisen tarinan roskapostista. Pidin viestiä avoimena yhdessä ikkunassa, Googlasin toisessa ikkunassa tietoja ja kolmannessa ikkunassa aloitin bloggaamisen. Löysinkin Allvoicen sivut, joissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista mainintaa Tarasta. Joku jossakin oli kuitenkin saanut samanlaisen viestin kuin minä. Löysin nimittäin tarkemmalla haulla englanninkielisen viestin, jossa joku tuntui olevan riemuissaan ja samalla hieman epäileväinen saamastaan Taran sähköpostissa lähtettämästä tarjouksesta.

Tässä vaiheessa koneeni meni jumiin. Huomasin Bloggerin tallentaneen kirjoitusluonnokseni kolmeen kertaan yhden sijasta. En myöskään saanut suljettua ainuttakaan avaamistani selainikkunoista enkä päässyt kirjautumaan palvelusta ulos. Olin hyvin jumissa ja hyvin hyvin ärtynyt.

Oliko kysymyksessä vihamielinen ja harvinaisen salakavala virushyökkäysyritys vai jokin muu toimintahäiriö, jää iäksi selvittämättä, sillä nykäisin koneen töpselin seinästä siinä vaiheessa, kun huomasin olevani täydellisesti jumissa. Nyt koneeni toimii taas hyvin, pidettyäni sitä hetken aikaa suljettuna ja aloitettuani kirjoittamisen aivan alusta.

Sitten päästäänkin tarinan opettavaiseen osuuteen:

Tästä lähtien aion visusti noudattaa ystäväni aikoinaan antamaa neuvoa olla koskaan kurkkimatta roskapostiin. Samoin pidän mielessäni, että minun ei tarvitse omatoimisesti testata ihan kaikkia kiinnostavia sosiaalisen median ilmiöitä vaan joskus voin jättää jonkin testauksen väliinkin.

Samaa suosittelen myös kaikille tarinani lukijoille. Ihan varmuuden vuoksi vain.

Sähköposti Gmail kuuluu laajaan Google-perheeseen. Se on maksuton webmail-pohjainen sähköpostipalvelu. Gmailin voi ottaa käyttöönsä vapaasti, sillä kutsumenettelystä on luovuttu pari vuotta sitten. Gmail mahdollistaa useiden sähköpostiosoitteiden hallinnoimisen ja sen avulla voi lähtettää sähköpostin lisäksi pikaviestejä. Viime aikoina myös videoneuvottelut ovat olleet mahdollisia Gmailin avulla.

Miten tv-sarjoista tuli yhtäkkiä muotia - haja-ajatuksia dokumenteista, elokuvista ja tv-sarjoista

2009-05-18T17:36:00.006+03:00

Sillä aikaa, kun perheen lapsenmielisimmät saattoivat eilen illalla seurata neloselta Pirates of the Caribbean - Mustan helmen kirous -elokuvaa (lähetysajasta päätellen kuitenkin K 15), olisi perheen vakavamielisemmille ollut tarjolla SFT5:llä Dok: Hollywood ja tv-sarjaboomi, ohjelma elokuvista ja tv-sarjojen tuotannosta amerikkalaiseen malliin.

"Mitä tapahtui, kun tv-sarjoista tuli yhtäkkiä etusivun juttuja, ne lähetettiin parhaaseen katseluaikaan ja niistä tuli yhteiskuntatutkimuksen ja palavan mielenkiinnon kohteita."

Ylen tv-opas

Jälleen kerran kävi kuitenkin niin, että en huomannut ohjelmaa ajoissa. Niinpä näin siitä puolet, jälkimmäisen puolituntisen.

Näin ohjelmaa kuitenkin juuri sopivasti, että rupesin kaipaamaan siitä toistakin puolta. Tietenkin pengoin Areenan arkistoja huomatakseni, että dokumenttia ei löydy sieltä. Edes Areenan ruotsinkielisiltä sivuilta ei löytynyt ohjelmaa - eikä myöskään Beta-versiossa, mikä kylläkin on ihan ymmärrettävää, sillä Betassa nimikkeitä oli tarjolla vähemmän kuin varsinaisessa Areenassa. Ehkä Betasta kuitenkin kehittyy ihan nykyisen veroinen katselukanava, joka pelastaa ne katsojat, jotka eivät ole muistaneet ajastaa omaa digiboksiaan. Arvelen kuitenkin, että on toiveajattelua toivoa Areenasta äänittävän digiboksin korviketta.

Mikä sitten teki minuun vaikutuksen dokumentissa?

Mieleeni jäi muutamia mielikuvia siitä, kuinka nykyään satsataan erityisesti tv-sarjojen tuotantoon, mutta elokuvien kehitys junnaa paikallaan. Syykin on selvä: raha. Elokuvien tekeminen maksaa nykyään niin hirveästi, että elokuvatuottajat sijoittavat rahansa mieluiten varmoihin kassamenestyksiin. Niinpä juonesta lähtien elokuvat ovat nykyään yhä enemmän ennalta arvattavia. Katsojatkin havaitsevat laskelmoidut elokuvatuotokset, mutta kaikki eivät välitä tästä.

Tv-sarjoissa puolestaan uskalletaan ottaa riskejä. Niissä näkeekin kerronnallisia kokeiluja. Samoin kuvakieltä on uudistettu. Myös henkilöhahmoihin ja juoneen panostetaan elokuvaa enemmän. Niinpä laadusta nauttiva katsoja jääkin mieluummin omalle kotisohvalleen nauttimaan hyvästä katselukokemuksesta kuin menee elokuviin pettymään.

Joskus elokuvassa voi olla niin monta asiaa pielessä, ettei sitä kannata katsoa. Näin oli käynyt Dagboekin Tuulille uusinta Star Trekiä katsoessaan. Mielestäni Tuuli on kirjoituksessaan osunut ongelman ytimeen: enää elokuvilta ei odotetakaan juonen loogisuutta tai uskottavuutta (sen minkä nyt scifissä voi olla uskottava).

Mielestäni tämä olisikin tutkimisen arvoinen juttu: Mitä elokuvilta odotetaan nykyään? Miksi odotukset ovat muuttuneet aikaisemmasta? Mihin ollaan menossa?

Vinkki:
Sunnuntain dokumentista muistuma: takaa-ajojen hermostunut kamerankäyttö saadaan aikaiseksi niin, että kuvausryhmän suunnittelukokoukseen ei päästetä kameramiehiä. Näin kameramiehet eivät saa tietää, mitä kohtauksessa tapahtuu. Tämä taas välittyy katsojalle nykivinä kameraliikkeinä, kun kamera yrittää tavoittaa tapahtumat. Näin on kuulemma menetelty esim. 24-sarjassa.

Vinkki on tällaisenaan sovellettavissa myös harrastelijaelokuvaajien keskuudessa.

Kehittämistehtävänä Minun mediablogini

2009-05-17T10:20:00.013+03:00

Old Mill

Kehittämistehtäväseminaarin viimeinen kokoontuminen on takana, ja mieli on hieman haikea. Merkitseehän se sitä tosiasiaa, että miltei vuoden kestänyt opiskelu loppuu kohta ja ryhmämme hajaantuu, kukin omille tahoilleen.

Palautteen saaminen on aina tärkeää, niin myös omasta kehitystehtävästä. Se auttaa uudistumaan ja hiomaan omaa tehtävää entistä tarkoituksenmukaisemmaksi.

Kehitystehtäväseminaarissa heränneitä ajatuksia:

Päätavoitteeni mediakasvatukseen liittyvän tiedon tallettamisesta ja jakamisesta on toteutunut.
Blogini olemassaolo on hyvä asia. Mediakasvatuksesta kirjoittaminen on tärkeää, samoin tiedon tallentaminen helposti käytettävään muotoon.
Blogin yleisilme. Olen kerännyt blogiin paljon tavaraa. Erityisesti marginaali on täynnä informaatiota. Niinpä kaiken materiaalin haltuunottaminen blogini välityksellä ei välttämättä tapahdu kovin helposti.
Kotisivukokeilut. En ole tyytyväinen omiin kokeiluihini. Tällaisinaan ne eivät toimi millään tasolla. En pidä valitsemastani värimaailmasta enkä lay outista. Lisäksi minun pitää valita, pysynkö Bloggerissa vai luonko sittenkin kotisuvun Googlesitesiin. Vaikka uuden välineen haltuunotto kiinnostaakin, helpompi ratkaisu olisi pysyä Bloggerissa ja muokata siitä sisällysluettelo. Googlesitesin käyttöä voin harjoitella myöhemminkin.

Toimenpiteitä:

Poistan blogista linkit kotisivukokeiluihin ja äänestysgadgetin.
Muokkaan marginaalia vähitellen helpommin luettavaan muotoon.
Ryhdyn muokkaamaan Bloggeriin sisällysluetteloa salasanan takana. Päästän sisällysluettelon julkisuuteen, kun saan muotoiltua sen rakenteen toimivammaksi.

Sosiaalisen median äärellä televisiossakin

2009-05-13T19:57:00.009+03:00

Viime aikoina televisiostamme on tullut lähinnä jääkiekkoa. Niinpä maanantainen Voimala oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta onneksi Kirsti Ellilällä oli muistutus ohjelmata omassa Kirjailijan häiriöklinikassaan. Vomalan tämänkertaisena aiheena oli sosiaalinen media. Katsoinkin sitten ohjelman Areenalta - itse asiassa katsoin ohjelman kaksikin kertaa - sillä ohjelma herätti paljon ajatuksia sosiaalisen median tällä reunalla.

Ensimmäinen ajatukseni ohjelmasta oli: - Ahaa, tuon näköinen on siis Tuija!
Olen seurannut Tuija Aallon Tuhat sanaa -blogia. Olemme ehtinet myös vaihtaa ajatuksia keskenämme joissakin keskusteluissa sosiaalisen median parissa. Tietenkin oli kiinnostavaa nähdä, minkä näköisen ihmisen kanssa olen keskustellut.

Toinen ajatukseni oli: - Voihan Twitter sentään!
Olen aikonut kirjoittaa Twitteristä blogiini jo aika monta kertaa. Linkkejäkin olen etsinyt valmiiksi, mutta luonnoksiksi ovat kaikki aikomukseni jääneet. Pitääpä kääriä hihat pian ja saada juttu valmiiksi.

Voimalan 11.5. käytyyn keskusteluun osallistui juontajaparivaljakko Marketta Mattilan ja Raisa Rauhamaan lisäksi Taikin Media Labin artistic director Mika Lumi Tuomola, Ylen Tulevaisuus Labin kehityspäällikkö Tuija Aalto, sosiaalipsykologi, tutkija Jaana Venkula, Zipipopin toimitusjohtaja Helene Auramo ja mediasuunnittelija, tutkija Jarno M. Koponen.

Keskustelijat voidaan ryhmitellä useaan eri ryhmään sen mukaan, miten he suhtautuvat sosiaaliseen mediaan. Sosiaaliseen mediaan suhtautuu kriittisimmin Jaana Venkula. Ehdottomuudessaan tulin verranneeksi häntä toiseen äärimmäisyysihmiseen, Pentti Linkolaan. Mika Lumi Tuomola edustaa valikoivaa - jopa nirsoa - sosiaalisen median käyttäjäkuntaa. Tuija Aalto edustaa kehitysnäkökulmaa, Jarno M. Koponen on historioitsija ja tulevaisuudentutkija. Helene Auramon näkökulma oli puolestaan koulutuksellinen.

Jaana Venkula suhtautuu sosiaaliseen mediaan ehdottoman kielteisesti. Hän ei käytä sosiaalista mediaa lainkaan. Sähköpostinkin käyttämisen hän lopetti, koska hänen mielestään se vie aikaa hänen luovuutta vaativalta työltään. Jaana Venkulan mielestä sosiaalinen media ei ole sosiaalista vaan se näivettää kaikki ihmissuhteet, koska siitä puuttuu kaikki fyysisyys, tunteet ja läsnäolo. Sosiaalisessa mediassa ei ole kysymys aidoista ihmissuhteista vaan lumeesta. Venkula onkin ilmeisesti käsittänyt niin, että sosiaalista mediaa käyttävillä ihmisillä ei ole muuta elämää kuin nettielämä.

Venkula puhui paljon myös kädentaitojen ja aivojen yhteistyöstä. Hänen mielestään sosiaalista mediaa käyttävät ihmiset ovat vieraantuneet todellisuudesta, koska heidän kädentaitonsa ovat rappeutuneet. Hän ennustikin ihmiskunnalle synkeän tulevaisuuden, jossa ihmisten aivotoiminta lamaantuu liiallisen koneella istumisen myötä. Seurauksena on masentuneita nörttejä, joille todellinen elämä on yhtä vieras kuin Mika Lumi Tuomolan amerikkalaisille kesämökkivieraille (niille, jotka eivät uskaltaneet uida järvessä).

Kuitenkin sosiaalisessa mediassa elää ja kukoistaa lukemattomat määrät käsityöblogeja ja -keskustelupalstoja, joiden kävijämäärät ovat huimia. Käsityöblogeissa esitellään omia käsitöitä sillä seurauksella, että joku muukin haluaa tehdä samanlaisen. Aika eikä välimatkat eivät enää rajoita yhteistyötä ja avunantoa. Samoin puutarhanhoito- ja ruokablogit ovat suosittuja - kädentaitoja vaativia harrastuksia nekin. Kädentaidot ja sosiaalinen media voidaan siis yhdistää luontevasti. Samoin sosiaalisen median äärellä syntyneet ystävyyssuhteet voivat syvetä koskemaan myös "reaalielämää", puhumattakaan siitä, että sosiaalisen median avulla jo olemassaolevia ystävyyssuhteita on entistä helpompi pitää yllä.

Samoin jäin pohtimaan Venkulan käsitystä siitä, että ihmiset masentuvat, koska he viettävät aikaa koneen äärellä ja koska heillä ei ole tarpeeksi kädentaitoja vaativia aktiviteetteja. Venkula tukeutuu väitteissään neurotieteellisiin tutkimuksiin. Kuitenkin masentuneet ihmiset kertovat, että masentuneena he ovat joutuneet luopumaan harrastuksistaan, koska eivät ole enää jaksaneet harrastaa. Käsillä tekeminen ei ole enää tuottanut samanlaista mielihyvää kuin ennen masentumista. Kumpaa minun sitten pitäisi uskoa, neurotieteilijää ja tutkijaa vain masentunutta itseään, joka on oman olonsa asiantuntija?

Seuraavaksi kriittisin sosiaaliseen mediaan suhtautui Mika Lumi Tuomola. Hän ei halua käyttää Twitteriä eikä Facebookia, koska näkee niissä narsistisia piirteitä. Lisäksi ne addiktoivat ihmisiä ja vievät ylettömästi käyttäjiensä aikaa. Tuomolan mielestä sosiaaliseen mediaankin voi kyllästyä ja siihen on syytä suhtautua varovaisesti. Addiktoivuutta on havaittavissa erityisesti sosiaalisen median kaupallisissa muodoissa - mutta niin on havaittavissa muissakin median kaupallisissa muodoissa. Ajatelkaapa vaikka tv-sarjoja tai vaikkapa hyvää kirjaa.

Tuija Aalto, Jarno M. Koponen ja Helene Auramo puolestaan suhtautuvat mielestäni realistisesti sosiaaliseen mediaan. He ovat sitä mieltä, että elämä sosiaalisessan mediassa on yhtä todellista kuin elämä sosiaalisen median ulkopuolellakin. Ne ovat toistensa jatkumoita ja täydentävät toisiaan.

Ihmisestä itsestään riippuu, miten hän käyttää sosiaalista mediaa. Antaako hän sen olla isäntä vai renki, se on jokaisen itsensä päätettävissä.

Tässä on suora linkki ohjelmaan Areenalla.
Tuija Aallon Tuhat sanaa, blogimerkintä.
Ylen sivuilla käydään keskustelua ohjelmasta.

Lisäys 27.5.

Sittemmin keskustelua Venkulan väittämien ympärillä on käyty mm. Anne Ronkaan Opeblogissa, Sun äitis sekä Tarmo Toikkasen blogissa.

Tuija Aallon blogimerkintä.

Kehittämistehtävänä Minun mediablogini - äänestä ja kerro mielipiteesi

2009-05-12T17:27:00.012+03:00

Kuten suunnitteluseminaarissa todettiin, blogiini on kertynyt maaliskuusta lähtien kiitettävästi materiaalia. Jotta blogimateriaali olisi paremmin hallittavissa, ehdotettiin, että laatisin blogilleni sisällysluettelon tai kotisivut.

Mielestäni idea oli hyvä. Niinpä loin blogille malliksi kotisivut tai pikemminkin kahdet. Ensimmäisen version tein Googlesites-ohjelmalla ja toisen Bloggeriin. Kotisivuni ovat kuitenkin mielestäni vielä keskeneräiset, joten käännynkin tässä vaiheessa teidän puoleenne.

Nyt haluaisin kuulla blogini lukijoiden mielipiteitä:

Löydät molemmat kotisivuvaihtoehdot linkitettynä blogini oikeasta marginaalista Minun mediamatkani-laatikosta. Tutustu niihin ja äänestä, kumman version otan käyttöön, Googlesitesin (1. version) vai Bloggerin kotisivut (2.version)?

Äänestä kyselyssä valitsemalla mieluisin vaihtoehto. (Katso marginaaliin profiilini alapuolella.)

Voit äänestää vain yhtä vaihtoehtoa.
Äänestysaikaa on 24.5. saakka.

Kerro myös mielipiteesi kotisivuista kommenttilaatikossa, joko nimellä, nimimerkillä tai ilman.

Mitä hyviä puolia huomaatte kotisivuissani?
Miten voisin kehittää kotisivujani, jotta blogini olisi entistä helpompi käyttää?

Otan huomioon kaikki mielipiteet myös äänestysajan jälkeen.

Kiitän vaivannäöstäsi etukäteen!

Lisäys 17.5.2009
Poistin äänestysgadgetin tarpeettomana.
Otan edelleenkin vastaan blogin kehittämisideoita.

Sosiaalinen media opetuksessa - kirjaesittely

2009-05-11T17:01:00.009+03:00

Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen Sosiaalinen media opetuksessa julkaistiin suomalaisittain melko näyttävästi. Kirja sai runsaasti julkisuutta erityisesti sosiaalisen median piirissä. Siitä kirjoitettiin netissä jo ennen kuin se oli julkaistu ja vielä julkaisemisen jälkeen. Keskustelu jatkuu yhä kirjan ympärillä eri foorumeilla, eikä aiheetta. Kirjalla on ollut sosiaalinen tilaus jo pitkään, sillä osa sosiaalisen median käyttäjistä haluaa ensin tutustua aiheeseen perinteisin keinoin ennen kuin uskaltautuu netin pyörteisiin.

Käytännönläheisyys houkuttaa

Sosiaalinen media opetuksessa on käytännönläheinen teos. Kirjassa lähestytään sosiaalista mediaa siitä lähtökohdasta, että lukija tietää ennestään opetukseen ja oppimiseen liittyvät teoriat. Teoksen esipuheessa tekijät kertovat kirjan olevan niille ”lukijoille, jotka haluavat paremmin ymmärtää sosiaalisen median ja web 2.0:n maailmaa” (s. 5). Sosiaalista mediaa käsitellään toisaalta opetuksen näkökulmasta (käytäntö) ja yleisellä tasolla (teoria). Kirjan kohderyhmäksi valikoitunevat tekijöiden kaavailemat aikuiskoulutuksessa ja korkeakouluissa toimivat opettajat, jotka eivät ole ”kovin syvällä sosiaalisen median ihmemaassa, mutta haluaisivat tutustua siihen kartan ja tienviittojen avulla” (s. 5) sekä muut alasta kiinnostuneet.

Kirjassa esitellään yleisimmät sosiaalisen median ilmiöt, kuten wikit ja blogit. Teoksessa tutustutaan myös mikrobloggaukseen (joka kirjassa kirjoitetaan kiusallisesti helsinkiläisittäin yhdellä g:llä, äidinkielenopettajan huomautus), blogosfääri, bloggauskulttuuri, multimediaan liittyviä palveluja, viestintävälineitä, uutissyötteitä, sosiaalisia suosittelupalveluita, suodattimia ja niin edelleen.

Sosiaalinen media opetuksessa -teos jakautuu neljään selkeälinjaiseen päälukuun, joista jokainen sisältää alalukuja:

Opiskelu ja opetus murroksessa
Sosiaalisen median mahdollisuudet
Säännöt ja käytöstavat
Sosiaalisen median välineet

Päälukujen lisäksi kirja sisältää esipuheen, johdannon, kirjan rakenteen esittelyn sekä asiahakemiston.

Opiskelun ja opetuksen uudet tuulet

Ensimmäisessä luvussa – Opiskelu ja opetus murroksessa – esitellään lyhyesti (noin viidentoista sivun verran) opiskelun ja opetuksen nykytilanteen. Nykyisen murroksen on aiheuttanut lisääntynyt tietotulva, joka on entistä helpommin ja nopeammin saavutettavissa teknisten välineiden, erityisesti internetin avulla. Tämä on johtanut väistämättä myös oppimisen ja opettamisen tapojen ajanmukaistamiseen. Opettaja ei ole enää kateederilla yksin pauhaava asiantuntija vaan nykyaikainen opettaja-asiantuntija, joka johdattelee opiskelijoita tiedon lähteille. Opettajan tehtävänä on ennen kaikkea opettaa oppimista, jotta oppilaat voivat opiskella toisaalta yhä omatoimisemmin mutta toisaalta myös yhä sosiaalisemmin, yhdessä muiden kanssa.

Se, että opettajaltakaan ei enää nähdä kaikkitietävänä nerona, joka hallitsee suvereenisti asian kuin asian, voi tietysti ahdistaa perinteistä opettajaputkesta valmistunutta opettajaa, mutta se voi myös vapauttaa hänet etsimään uusia opettamisen ja oppimisen malleja. Opettajan ei enää tarvitsekaan puurtaa yksin vaan hän voi verkostoitua muiden opettajien kanssa. Opettaja voi - ja saa - tehdä yhteistyötä. Itse asiassa sitä jopa odotetaan häneltä yhä enemmän. Pidän tätä merkittävänä saavutuksena: myönnetään, että opettajakin on ihminen. Ihmiset puolestaan ovat laumaeläimiä, jotka viihtyvät parhaiten keskenään, myös tiedon äärellä.

Sosiaalinen media opetuksessa -kirjassa käytetään 80-luvulla lanseerattua (mutta silti yhä yhtä keinotekoiselta vaikuttavaa) oppija-termiä tarkoittamaan opiskelijoita ja oppilaita, ja miksei myös uutta opettelevia opettajia. Myös opettaja joutuu opettelemaan – tai pikemminkin hän saa opetella – lukuisia uusia asioita pystyäkseen toimimaan suvereenisti sosiaalisen median äärellä ja sosiaalisessa mediassa.

Myös opiskelijoilla on omat odotuksensa. web 2.0-sukupolveen kuuluvat opiskelijat pitävät itsestään selvänä sitä, että he pääsevät vaikuttamaan oppimisympäristöönsä. Aktiivisuudella on yleensä myönteisiä oppimiseenkin vaikuttavia seurauksia. Nykyaikaisen oppimisen ydin lienee kuitenkin tässä:

”Oppilaitos ei voi määritellä oppijan koko oppimisympäristöä vaan liittyä siihen yhtenä viitekehyksenä muiden joukossa. Kukin oppija sovittaa oppilaitoksen tarjoamat fyysiset, sosiaaliset, kulttuuriset, kognitiiviset ja teknologiset oppimisympäristöjen osat jo olemassa olevaan rakennelmaansa. Parhaassa tapauksessa oppilaitoksen oppimisympäristöstä muodostuu tärkeä ja hedelmällinen osa opiskelijan henkilökohtaista oppimisympäristöä, joka toimii synergisesti muiden osien kanssa.” s. 11

Opettajan ei tarvitse hallita koko sosiaalisen median kenttää pystyäkseen toimimaan siinä tarkoituksenmukaisesti. Sosiaalisen median käyttötarkoituksia on useita: uusilla käytännöillä halutaan parantaa oppimistulosta tai helpottaa opettajien ja opiskelijoiden työtaakkaa.

Enemmän kuin tekstiiliurheilua

Toisessa luvussa – Sosiaalisen median mahdollisuudet – esitellään esipuheessakin mainittuja sosiaalisen median teknisiä ilmiöitä. Kaikki tekniikkaan viittaava vanhenee nykyään yllättävän äkkiä. Niin arvelen käyvän myös teoksen toinen luvun materiaalille. Tämä luku on kuitenkin kirjan halutuinta antia juuri nyt, välittömästi kirjan julkaisun jälkeen. Luku nimittäin sisältää selkeitä käyttöohjeita käsikirjan tapaan. Ohjeita kuvitetaan suurikokoisilla värillisillä kuvakaappauksilla, jotka auttavat kokematontakin sosiaaliseen mediaan tutustuvaa.

Vaikka tekniikka – välineet - vanhenee nopeasti, sen oheen liitetty pohdinta onkin sitten iättömämpää materiaalia. Jokaista aihetta lähestytään saman kaavan mukaan, mikä helpottaa ilmiöihin tutustumista:

aiheen esittely
aiheen hyödyntäminen opetuksessa
välineet
kokeilu
käsitteet
vinkit
pohdinta

Aiheen esittely ja hyödyntäminen opetuksessa perustelee hyvin kunkin sosiaalisen median ilmiön olemassaolon ja auttaa lukijaa valitsemaan itselleen hyödyllisiä opettamisen tai oppimisen välineitä. Pohdintaosuuden kysymykset auttavat kertaamaan ja jäsentämään aikaisemmin luettua, mikä vahvistaa teokseen opetuksellista otetta. Kokeiluosuudessa käytetään hyväksi mallioppimista rohkaisemalla arimpiakin sosiaalisen median käyttäjiä myös tekemään eikä vain lukemaan. Vinkit puolestaan ohjaavat opettajaa uusille poluille, syventämään tietämystään ja ennen kaikkea kokeilemaan entistä rohkeammin.

”Siisti oppilas on siisti täälläkin”

Kolmannessa luvussa – Säännöt ja käytöstavat – käsitellään ohjeita, sääntöjä ja lakeja, joita netissä liikkuvan on syytä tuntea. Tällaisia ovat mm. tekijänoikeus, tietosuoja, tietoturva, netiketti.

Tekijänoikeudet ovat ongelmallisia myös sosiaalisessa mediassa. Muiden tuottamaa materiaalia kierrätetään ja otetaan omaan käyttöön myös verkossa hyvin kirjavasti. Toisinaan foorumin ylläpito voi rajoittaa tekijänoikeuksiin vedoten kaiken muun kuin itse tuotetun materiaalin julkaisun. Toisinaan tekijänoikeuksista ei välitetä senkään vertaa, että mainittaisiin materiaalin alkuperä. Silloin ei ole kuitenkaan kysymys lainaamisesta vaan plagioinnista, siis tietovarkaudesta, mitä vastaan tekijänoikeuslainsäädäntö on tarkoitettu. Yksinkertaisinta olisi varmaankin turvata omat tekijänoikeutensa niin, ettei laita mitään itselleen kuuluvaa sosiaaliseen mediaan, mutta mielestäni tämäkään ei ole ihan nykyaikaa. Tarvitaan tekijänoikeuteen liittyvän lainsäädännön tuntemusta, jotta sosiaalisessa verkossa osaa toimia asiallisesti, eikä tekijänoikeusrikkomuksia pääsisi tapahtumaan.

Kalliala ja Toikkanen esittelevät luvussa kansainvälisiä ja suomalaisia tekijänoikeuteen liittyviä säännöksiä siinä muodossa, kuin ne ovat olleet kirjan painoon mennessä. Suomessa keskustellaan parhaillaan tekijänoikeuslainsäädännöstä, koska toisaalta se koetaan liian rajoittavana ja toisaalta se ei ilmeisesti anna tarpeellista turvaa väärinkäytöksissä. Oman lisäjuonteensa tekijänoikeusasioihin tuo eri maiden toisistaan poikkeavat tekijänoikeussäännökset. Tekijänoikeusasiat kuuluvat kirjassa siihen osioon, joka todennäköisesti on vaarassa vanhentua melko pian. Tekijät ovatkin ratkaisseet tämän ongelman antamalla lukijoille linkkivinkkejä, joista voi käydä tarkistamassa viimeisimmän tilanteen.

Myös tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvät asiat voivat muuttua hetkessä. Tietosuojaa säännellään lainsäädännöllä ja tietoturvaan ilmaantuu yhä uusia aukkoja sitä mukaan, kun pimeällä puolella kulkevat ihmiset keksivät yhä uusia huijaustapoja. Jokainen sosiaalisessa mediassa liikkuva voi pyrkiä turvaamaan itsensä ja koneensa erinäisin keinoin noudattamalla maalaisjärkeä. Kirjan ohjeet kannattaa kuitenkin lukea huolellisesti, sillä kaikkea konnuutta vastaan ei pärjää edes maalaisjärjellä. Esimerkiksi sivulta 128 löytyy selitys itseäni kirjan toisessa luvussa kummastuttaneelle seikalle, nimittäin sille, että pitäisi käyttää eri selainta tai ainakin avata uusi selainprosessi nettipankkia käytettäessä. Kyseessä on nimittäin varsin ikävä XSS-turvaongelma.

Netiketti tarkoittaa käyttäytymissääntöjä, joita sosiaalisessa mediassa toimivien on syytä noudattaa. Kirjan mukaan netiketti ”peräänkuuluttaa kohteliaisuutta ja suvaitsevaisuutta, sekä kulttuurin ja käytäntöjen tuntemista ja kunnioitusta” (s. 129). Jos on hyvätapainen irl, on varmaankin sitä myös verkossa. ”Oikeassa elämässä” viestiessämme voimme kuitenkin olla varmoja, ettei kaikki tekomme arkistoidu ikuisiksi ajoiksi, kuten verkossa (esim. Internet Archiveen). ”Oikeassa elämässä” voimme välttyä myös aika monelta väärinkäsitykseltä, kun näemme keskustelukumppanimme ilmeet ja eleet. Netikettiä onkin syytä noudattaa.

Avaintuotteita

Neljännessä luvussa – Sosiaalisen median välineet – on esitelty lyhyesti aiemmissa luvuissa mainittuja sosiaalisen median palveluja aakkosjärjestyksessä. Tekijät ovat luokitelleet jokaisen valitsemansa palvelun avaimenreikäsymboleilla sen mukaan, kuinka tärkeinä tai suosittuina he pitävät palvelua. Eniten avaimenreikiä saavat palvelut, jotka ovat alansa markkinajohtajia maailmalla tai Suomessa. Kaksi avaimenreikää saa palvelut, jotka ovat varsin suosittuja tai jotka tarjoavat jonkin erityistoiminnon. Yhden avaimenreiän saa palvelut, jotka ovat melko suosittuja tai kiinnostavia, mutta Suomessa tai opetuskäytössä eivät kovin tunnettuja.

Todennäköisesti teos täyttää monen opetusalalla toimivan toiveet. Sosiaalisen median laitamilla harhailevan opettajan on teoksen avulla helpompi saada käsitys opetuksen kannalta tärkeisiin ilmiöihin. Pidän teosta helposti lähestyttävänä perusteoksena. Se on helppolukuinen, selkeä ja havainnollinen - ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja.

Painetun kirjan lisäksi kannattaa tutustua myös kirjan verkkosivustoihin: www.sosiaalinenmediaopetuksessa.fi

Kannattaa käydä tutustumassa myös Sometu.ningissä oleviin kirjan lukijoille tarkoitettuihin keskustelusivuihin.

sekä Vinkkiverkossa käytyyn lukupiirin keskusteluun.

Eija Kalliala - Tarmo Toikkanen:

Sosiaalinen media opetuksessa.Oy Finn Lectura Ab, 2009

Edu 2.0:n suomenkielinen versio on julkaistu

2009-05-07T12:19:00.008+03:00

Edu 2.0 -opetusohjelman suomenkielinen versio on otettu käyttöön.

Opettajan näkökulmasta tarkasteltuna Edu 2.0- opetusohjelmassa on lukuisia hyviä puolia, mm:

Opetuksen tukena voi käyttää varsinaisen opetusalustan lisäksi verkkokeskustelua, blogeja, wikejä jne.
Opetusalustalla julkaistu kaikki julkinen materiaali on hyödynnettävissä opetuksessa. Näin opetusalustasta muodostuu virtuaalikirjasto, jota on helppo hyödyntää.
Kodin ja koulun yhteistyötä on mahdollista tukea opetusohjelman avulla. Myös vanhemmilla on mahdollisuus osallistua opetusalustalla tapahtuvaan toimintaan omilla tunnuksillaan.

Tiedonvälitys tehostuu:

Verkon välityksellä vanhemmat ovat entistä paremmin selvillä lastensa opiskelusta.
Opetusalustan avulla vanhempien ja opettajien on entistä helpompi toimia yhteistyössä keskenään.

Oppilaat ja heidän vanhempansa voivat seurata opintomenestystä opetusalustan välityksellä.

Suunnitelmallisuus: Opetusalusta tarjoaa selkeästi strukturoidun opetusväylän. Strukturoinnin apuna voidaan käyttää aikautaluja, kalentereita ym.

Opettajana minua miellytti ohjelmaan valmiiksi syötettävät arvosteluperusteet, opetusalustan tarjoamat monipuoliset tehtävätyypit sekä opettajan mahdollisuus seurata oppilaiden oppimisprosessia entistä tarkemmin verkon välityksellä.

Oppiminen tehostuu:
Arvelen, että oppilaiden on entistä helpompi pyytää opettajan apua oppimisprosessin aikana verkon välityksellä vaikkapa kotoa käsin.
Samoin oppilaat voivat toimia toistensa vertaistukena verkon välityksellä kotona ja oppitunneilla.

Teknisiä hienouksia:
Opetusalustassa on mahdollista turvata teknisin keinoin myös itsenäinen työskentely, ts. järjestelmän valvojaopettaja estää oppitunnin aikana verkkokeskustelun. Näin opetusalustaa voi käyttää myös kokeiden tekemiseen.

Käykäähän tutustumassa. Samalla huomaatte myös muut ohjelman ominaisuudet.

***

Edu 2.0:sta omassa blogissani:

Köökin puolella - kokemuksia Edu 2.0:n suomennosurakasta 23.4.2009

Edu 2.0, oppimisympäristö 20.4.2009

Edu 2.0:sta muualla verkossa:

Sometussa: Lasse Ylisen blogimerkintä

Web 2.0: edu 2.0 - ilmainen verkkoympäristö

Mediakasvatus - kirjallisuutta

2009-04-28T18:13:00.008+03:00

Mm. näitä mediakasvatukseen liittyviä teoksia on esitelty ja käsitelty kurssillamme:

Fairclough, Norman:
Miten media puhuu. Vastapaino, 2002
(myyntiesittely)

Hietala, Veijo:
Kuvien todellisuus. 1993
(verkossa)

Herkman, Juha:
Audiovisuaalinen mediakulttuuri. Vastapaino, 2001.
(myyntiesittely)

Herkman, Juha:
Kaupallisen television ja iltapäivälehtien avioliitto.Vastapaino, 2005.

Herkman, Juha:
Kriittinen mediakasvatus. Vastapaino 2007.
(myyntiesittely)

Kalliala, Eija - Toikkanen, Tarmo:
Sosiaalinen media opetuksessa. Oy Finnlectura Ab, 2009.
(myyntiesittely)
(muualla verkossa: Tuija Aalto, Tuhat sanaa)
(oma kirja-arvioni)

Kantola,Anu - Moring, Inka - Väliverronen, Esa (toim.):
Media-analyysi tekstistä tulkintaan. Helsingin yliopisto, 2003.
(myyntiesittely)

Kellner, Douglas:
Mediakulttuuri. Vastapaino, 2000.
(myyntiesittely)

Kotilainen, Sirkku - Rantala, Leena:
Nuorten kansalaisidentiteetti ja mediakasvatus. Nuorisotutkimusseura, 2008.
(myyntiesittely)

Lehtonen, Mikko:
Merkitysten maailma. Vastapaino, 2004.
(myyntiesittely)

Luostarinen, Heikki - Kivikuru, Ullamaija - Ukkola, Merja (toim.):
Sopulisilppuri - mediakritiikin näkökulmia. Palmenia 1996.
(myyntiesittely)

Matikainen Janne:
Verkko kasvattajana – Mitä aikuisen tulisi tietää ja ajatella verkosta?
Palmenia, 2008.
(myyntiesittely)
(muualla verkossa: Tuija Aalto, Tuhat sanaa)

Modinos,Tuija - Suoninen, Annikka (toim):
Merkillinen media. Tekstit nuorten arjessa. Jyväskylän yliopistopaino Jyväskylä 2003.
(myyntiesittely)

Mustonen, Anu:
Mediapsykologia. WSOY, 2001.
(verkossa)

Nieminen, Hannu - Pantti, Mervi:
Media markkinoilla. Loki-Kirjat, 2004.
(kirja-arvostelu)

Nyyssölä, Kari:
Mediakulttuuri oppimisympäristönä. Opetushallitus, 2008.
(myyntiesittely)

Sava Inkeri:
Katsomme - näemmekö? Luovuudesta, taiteesta ja visuaalisesta kulttuurista.
PS-kustannus, 2007.
(myyntiesittely)

Seppänen, Janne:
Katseen voima. Vastapaino, 2008.
(kirja-arvostelu)

Seppänen, Janne:
Visuaalinen kulttuuri. Vastapaino, 2005.
(kirja-arvostelu)

Jukka Sihvonen :
Mediatajun paluu (pistokkeen päässä). Like, 2004.
(myyntiesittely)

~~~~~~

Painettu sana vanhenee nopeasti, kun on kysymys sosiaalisen median eri ilmiöistä. Tällaisia ovat yleensä teknologian kehitystä esittelevät teokset, jotka vanhentuvat melkein ennen kuin ne ovat päässet painokoneesta kuluttajalle.

Jotkut teokset kuitenkin pitävät pintansa. Yleensä näissä teoksissa käsitelläänkin ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja kasvatusta. Teoksissa on jotakin yleispätevää ihmisenä olemisesta ja yhdessä toimimisesta.

Kirjallisuusluetteloni ei ole kaiken kattava, koska se pohjautuu mediakasvatuksen eritysopintoihin kuuluvaan kirjaesittelytehtävään, mutta on mielestäni ihan hyvä alku mediakasvatusta käsittelevälle kirjastolle.

Kotisivutkin voivat olla ilmaisia

2009-04-28T13:30:00.003+03:00

Kotisivuilla eli aloitussivuilla tarkoitetaan verkkosivua, jolle verkkoselain siirtyy käynnistyksen yhteydessä tai selaimen koti-painiketta napsauttaessa.Kotisivulla voidaan tarkoittaa myös verkkosivua, jolta verkkosivun selaaminen on tarkoitettu aloitettavaksi. Tällöin käytetään myös termejä etusivu tai pääsivu. Kotisivuilla tarkoitetaan myös yksityishenkilön verkkosivustoa.

Kotisivujen ei tarvitse maksaa maltaita vaan ne voi laatia itsekin sitä varten tarkoitetun ilmaisohjelman avulla. Esimerkiksi Google lupaa omalta kotisivuohjelmaltaan
http://sites.google.com/ seuraavanlaisia ominaisuuksia:

Luo sivuja yhdellä napsautuksella
Ei edellytä HTML-koodia
Muokattava ulkonäkö ja ominaisuudet
Tietojen käyttö- ja jakoasetukset
Ilmainen!

Myös Kotisivuni.org http://kotisivuni.org/ mainostaa ohjelmaansa helppokäyttöiseksi ja monipuoliseksi.

Betavaiheessa oleva Nettisivu.org (http://beta.nettisivu.org/) puolestaan lupaa teknisten ominaisuuksien lisäksi runsaasti itseänikin kiinnostavia erilaisia toimintoja :

Mahdollisuus muokata kotisivujen ulkonäköä
Kyselyt
Kalenteri
Palautelomake
Vieraskirja
Päivittäiset varmuuskopiot
Aina avoinna olevan tukifoorumin

Joidenkin yritysten kotisivupalvelut on suunnattu yrityksen omille asiakkaille, kuten esimerkiksi Elisa, eivätkä näin ollen oikeastaan kuulu ilmaispalvelujen joukkoon.

Mikään ei kuitenkaan estä hyödyntämästä blogipohjia myös kotisivujen laatimiseen. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että luodaan tarvittava määrä blogeja, jotka linkitetään keskenään niin, että yksi blogeista toimii kotisivuna/etusivuna ja muut blogit välilehtien tavoin.

Oma aiheeseen liittyvä kokeiluni on hieman keskeneräinen, kuten profiilisivustani näkyy. Kokeeksi luomani etusivublogi on keskeneräisenä vielä salasan takana mutta varsinainen pääblogini Minun mediablogini sekä sen rinnalle luomani harrastusblogi Valokuviani ovat kaikkien luettavissa.

Nyt kyselemään

2009-04-28T12:49:00.003+03:00

Aikaisemmin huhtikuussa oli blogissani puhetta mielipidekyselyn järjestämiseen sopivista ilmaisista välineistä.

Esimerkiksi Blogger tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden järjestää kyselyjä. Mm. artikkeleiden mielenkiintoisuudesta on valmis kyselypohja vaihtoehtoineen. Vaihtoehtoja voi muokata mieleisekseen.

Bloggerin gadget-toiminto tarjoaa mahdollisuuden luoda jonkinmoisen kyselyn. Tässä ohjelma laskee valmiiksi annettujen vastausten lukumäärän ja jakauman prosentteina.

Netissä on tarjolla kyselyyn soveltuvia kevyitä ja helppokäyttöisiä ilmaisohjelmia, kuten PollDaddy tai Uservoice.

Köökin puolella - kokemuksia Edu 2.0:n suomennosurakasta

2009-04-23T16:50:00.007+03:00

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ilmoittauduin mukaan Edu 2.0:a suomentamaan. Tässä tehtävässä olenkin tehnyt joitakin työntäyteisiä päiviä.

Suomenkielinen versiota hiotaan parhaillaan kuumeisesti, ja minutkin tehtävä on ollut viedä mennessään. Sanojen semantiikkaan uppoutuminen on aina ollut minulle mieluisa tehtävä ja niin nytkin. Sain tehtäväkseni vertailla englanninkielistä alkuperäistekstiä ja suomenkielistä raakakäännöstä, joka oli luotu konekielisen suomennoksen pohjalta. Näiden tekstien pohjalta huolittelin kieltä paremmin suomalaisten suuhun sopivaksi.

Olen myös ehdottanut joitakin uudistuksia, joiden tarkoituksena on sopeuttaa ohjelma paremmin suuomalaiseen koulujärjestelmään. Pääsen myös testaamaan ohjelman toimivuutta sekä opettajan että oppilaan näkökulmasta voidakseni raportoida mahdollisista parannettavista kohteista. On ollut ilahduttavaa huomata, että ohjelman suunnittelija suhtautuu vakavasti kaikkiin parannusehdotuksiin, ja niitä otetaan käyttöön sitä mukaan, kun niitä saadaan koodattua.

Edu 2.0:n kehittäminen jatkuu vielä oman osuuteni jälkeen. Suurimman urakan tekevätkin kaikki ne henkilöt, jotka koodaavat ohjelmaa ja testaavat sen teknisiä ominaisuuksia.

Uskon vahvasti ohjelman potentiaaliin.

Arvelen, että ohjelma sopisi erityisesti peruskouluun ja miksei myös toiselle asteellekin, sillä opetusalusta tarjoaa monipuoliset puitteet verkossa oppimiselle. Opetusalustaan on valmiiksi ohjelmoitu useita opettajan työtä helpottavia ominaisuuksia. Se tarjoaa myös oppilaille hienot puitteet uuden oppimiseen unohtamatta kuitenkaan leikillisyyttä ja nykyaikaisia sosiaalisen median eri ulottuvuuksia.

Vaikka oma osuuteni ei vielä olekaan ihan ohi, olen ehdottomasti sitä mieltä, että on ollut hieno kokemus päästä kurkistamaan, millaista ohjelman kehittely voi olla. En yhtään ihmettele, miksi it-asiantuntijat viettävät koneidensa äärellä tuntikausia. Itsekin joudun välillä riuhtaisemaan itseni takaisin arkeen, sillä tämä työ voisi muuten viedä minut mennessään.

Kerrassaan hieno ja avartava kokemus! Tällaistahan voisi tehdä useamminkin!

Edu 2.0, oppimisympäristö

2009-04-20T08:57:00.008+03:00

Opeblogissa kerrotaan uudesta ilmaisesta oppimisympäristöstä, Edu 2.0:sta.

Käykäähän tutustumassa, mitä Anne Rongas siitä sanoo ja ennen kaikkea, tutustukaapa itse tuotteeseen! Pikaisen silmäyksen päätteeksi ympäristö näytti selkeältä, mutta seuraava ajatus olikin: Mistähän oppimisympäristön kielen voisi vaihtaa suomeksi - tai miksei ihan joksikin muuksi kieleksi?

Huomatkaa myös pyyntö testiryhmään liittymisestä, jonka on esittänyt Lasse J.Ylinen Vinkkiverkossa. Tarjouduin auttamaan suomenkielisen version muokkaamisessa.

Sosiaalinen media oppimisen tukena - Sometu.ning

2009-04-16T19:37:00.002+03:00

Sosiaalinen media oppimisen tukena, lyhyemmin Sometu.ning on

verkosto toimijoille joilla on kiinnostusta sosiaalisen median tuomien uusien toimintamallien ja työkalujen käytöstä edistämässä oppimista sekä yksilö- että yhteisötasolla.

Sometu.ning on avoin foorumi, jota voi seurata vapaasti, mutta siihen voi osallistua vain jäseneksi ilmoittautuneet. Jäsenyyden saa helposti, ja se mahdollistaa Sometu.ningin toimintaan osallistumisen. Sometu.ningissä voi luoda oman sivun, osallistua keskusteluun keskustelufoorumilla tai ryhmissä. Sometu.ningissä voi julkaista valokuvia, videoita ja pitää blogia. Sometu.ningissä julkaistaan myös tapahtumakalenteria sosiaalisen median piiriin liittyvistä tapahtumista.

Sometu.ning on paikka, jossa voi kysyä sosiaaliseen mediaan liittyvistä asioista ja josta voi myös saada vastauksia niihin. Ennen kaikkea Sometu.ning on yhteisö, jonka yhteinen tekijä on kiinnostus sosiaalisesta mediasta sen hyödyntämisestä oppimisen tukena.

Myös minut löytää Sometu.ningistä. Tulin liittyneeksi siihen alkuvuodesta etsiessäni vastausta erääseen sosiaaliseen mediaan liittyvään ongelmaan. Löysin vastauksen ongelmaani, mutta varsinainen aktivoitumiseni Sometu.ningin piirissä on jäänyt vielä tekemättä.

Lisää Sometu.ningin toiminnasta verkkosivujen opasteessa.

Digium

2009-04-16T19:04:00.004+03:00

Vastailin äsken Sometu.ningin nettikyselyyn, ja tietenkin minua kiinnosti heti tietää, miten kysely oli toteutettu. Löysinkin linkin Digiumin nettisivuille:

Digium on johtava palautteenhallintaan ja tiedonkeruuseen keskittynyt ohjelmistopalveluyritys, joka auttaa yrityksiä niille tärkeiden ihmisten mielipiteiden mittaamisessa ja palautteen hallinnassa. Digiumin ohjelmistopalvelu toimii Internetissä ja mobiiliverkossa selaimen ja matkapuhelimen välityksellä. Palvelu tarjoaa työkalut jatkuvaan tiedon keräämiseen, analysointiin ja muutoksiin reagoimiseen olivatpa kohderyhmänä asiakkaat, työntekijät tai kumppanit.

Tuotetta voi kokeilla maksuttomasti jonkin aikaa, mutta mistään varsinaisesta ilmaistuotteesta ei kuitenkaan ole kysymys. Pitääkin jatkaa ilmaisversion etsimistä.

Sometu.ningistä myöhemmin lisää.

Kun CSI Second Lifeen lähti

2009-04-16T12:57:00.007+03:00

Lähde

Eilen illalla CSI New Yorkissa oli vipinää ja vilskettä, kun rikostutkijat joutuivat siirtämään murhatutkimuksen osittain Second Life'iin. Joku on nimittäin murhannut naisen hänen suositun avattarensa vuoksi. Tietenkin tästä seurasi vauhdikasta takaa-ajoa, verisiä taisteluja ja lisää ruumiita.

Lähde

Onneksi rikoslaboratoriossa työskentelee nuoria tutkijoita, jotka voivat auttaa vanhempia jääriä uusien tutkimusmenetelmin mukana tuomissa teknisissä ongelmissa. Kuvassa nuori tutkija päihittää vastustajansa Second Life'issa näppärien sormiensa ja pelitaitojensa ansiosta päästäkseen jatkamaan paikkaan, joka on avoinna vain kutsusta.

Saamme varmaan tietää seuraavalla tuotantokaudella, murhaajan henkilöllisyyden ja murhien motiivit. Ehkä saamme myös selville, miksi murhavyyhteen on sotkeutunut vaikutusvaltaisia henkilöitä tuomareista ja politikoista lähtien. Epäilen kuitenkin, että myös tässä jaksossa murhaaja päihitetään kuitenkin perinteisemmillä tutkimusmetodeilla.

***

Second Life on internetissä toimiva virtuaalimaailma, joka on perustettu vuonna 2003. Second Life on saavuttanut maailmalaajuisen suosion, josta kertoo mm. MikroBitti lehtensä verkkosivuilla. Plazassa puolestaan tiedetään, että Second Life ei ole pelottava tai väkivaltainen paikka, sillä siellä paistaa aurinko ja ruoho viheriöi. Tämä ehkä johtuu siitä, että käyttäjien keski-ikä on 32 vuotta ja suurin osa käyttäjistä on naisia. Periaatteessa Second Life on ilmainen viihtymispaikka, mutta siellä voi kohentaa avattarensa ulkonäköä ja hankkia muita ylellisyyttä Linden-dollareilla.

Second Life ei ole kuitenkaan tarkoitettu pelkästään ikävän torjuntaan vaan sille on keksitty viihdekäytön lisäksi opetuksellisia funktioita.

Eri oppilaitokset ovat ostaneet Second Life'ista itselleen saaria opetuskäyttöön. Esimerkiksi Joensuun yliopiston Savonlinnan koulutus- ja kehittämiskeskus mainostaa nettisivuillaan olevansa ensimmäinen suomalainen yliopisto, joka rakentaa omaa saartaan oppimisen ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön pedagogiikan näkökulmasta. Yliopistossa hyödynnetään omaa Second Life-ympäristöä erilaisissa koulutus- ja valmennustilanteissa. Yliopiston verkkosivujen mukaan

synteettinen oppimisympäristö mahdollistaa oppimisen aikaisempaa sosiaalisempana, luontevana, vuorovaikutusta korostavana prosessina verrattuna edeltävän sukupolven suljettuihin verkko-oppimisympäristöihin. Second Life tukee sosiaalista oppimista mahdollistaen entistä mielekkäämmän oppimispolun itsenäiseenkin verkossa oppimiseen.

Lisää Joensuun yliopiston projektista http://skk.joensuu.fi/sivut/palvelut/second-life.html

Helsingin Yliopiston opetusteknologiakeskus puolestaan kertoo nettisivuillaan olevansa mukana kotimaisten koulutusalan toimijoiden yhteisellä EduFinland -saarella Second Life -virtuaaliympäristössä. Lisää hankkeesta: http://ok.helsinki.fi/hankkeet/second-life/

EduFinland-saarihanke on edennyt niin pitkälle, että toiminta on jo käynnistynyt, ja sille on perustettu myös omat kotisivut. Näin siellä kuvataan EduFinlandin eduista:

Suomalaisten oppilaitosten keskittyminen yhdelle alueelle Second Lifessa palvelee monta tarkoitusta. Yhtenäinen alue tarjoaa mahdollisuuksia tehokkaaseen yhteistyöhön sekä eri oppilaitosten opettajien että oppilaiden välillä. Yhteisellä alueella myös yhteisten tapahtumien järjestäminen ja resurssien jakaminen on helppoa.

EduFinland-alueelta suomalaiset oppilaitokset saavat vuokrata maata opetus- ja tutkimustarkoitukseen. Saarelta löytyy myös yhteisiä tiloja joita saarelta maata vuokranneet oppilaitokset saavat käyttää. Tulemme järjestämään saarella ja sen ulkopuolella erilaisia ja eripituisia koulutustilaisuuksia ja työpajoja.

Hankkeesta lisää EduFinlandin omilla kotisivuilla. http://edufinland.fi/

Chat opiskelun apuvälineenä, pulinaboksi kevyempään keskusteluun

2009-04-02T19:06:00.006+03:00

Verkossa ja verkon avulla opiskeleminenkin on yhä helpompaa erilaisten apuvälineiden avulla.

Maantieteellisesti etäällä toisistaan sijaitsevat opiskelijat voivat kohdata toisensa reaaliaikaisesti erilaisten chat-ohjelmien avulla. Verkko-oppimisympäristön tunnuspiirteistä enemmän Kengurussa.

Chattia pidetään huomattavasti kätevämpänä keskustelutapana kuin sähköpostia juuri reaaliaikaisuutensa vuoksi. Chatista enemmän perustietoja Wikipediassa. Nuorten keskuudessa IRC ja Messenger tuntuvat olevan ylivoimaisesti suosituimpia.
IRC:n historiaa Wikipediassa ja Messengeristä täällä.

Vain kokeilemalla voi löytää opiskelun kannalta sopivimman chattityypin.
Opiskelun kannalta chatilta vaadittavat ominaisuudet ovat hieman erilaiset (joskaan ei täysin toisistaan poikkeavat) kuin vapaamuotoisella sosiaalisella kanssakäymisellä.

Chatin hyödyistä opiskelussa enemmän Kengurussa.

Vinkki:

Cboxin kaltaisen ilmaisen pulinaboksin voi liittää omaan blogiin tai kotisivuille. Pulinaboksit ovat chatia kevyempiä viestintävälineitä rajallisten teknisten ominaisuuksiensa vuoksi. Silti niillä on oma asema sosiaalisen median kentässä.

Lisäys 17.5.2009
Saadakseni marginaalin entistä toimivammaksi kokonaisuudeksi poistin pulinaboksin marginaalista.

Kuvat sosiaalisessa mediassa. Hieman kuvanjakelu-ohjelmista

2009-04-02T13:05:00.007+03:00

Digikuvaaminen on hauskaa, mutta kuvien tallentaminen omalle koneelle vie paljon kallisarvoista muistitilaa. Kuvia voi tietysti tallentaa erilliselle kovalevylle, ja kovalevyjä saakin nykyään edullisesti. Kuvia voi tallentaa myös nettialbumiin, josta niitä voi selata ja lähtettää tuttaville esimerkiksi sähköpostin avulla. Kuva-albumista on helppo myös postittaa kuvia omaan blogiin.

Netistä löytyy erilaisia ilmaisia kuvanjakeluohjelmia, esimerkiksi Picasa, Flickr tai Photobucket. (Lisää netistä hakusanoilla photo sharing, free; photo sharing) Osa ohjelmista ladataan omalle koneelle, kuten esimerkiksi Picasan kuvanmuokkausohjelma. Picasan kuva-albumi toimii joko omalla koneella tai netissä. Osa ohjelmista toimii kokonaan verkossa. Joihinkin kuva-albumeihin voi hankkia lisää arkistointitilaa maksua vastaan, kuten Flickrissä.

Kuvanjakeluohjelmia pyritään tekemään turvallisiksi ja käyttäjäystävällisiksi, mm mahdollistamalla omien kuva-albumien kätkemisen salasanan taakse. Oominaisuuksiltaan sopivimmat ohjelmat voi löytää vain vertailemalla niitä keskenään.

Vinkki:

Ohjelmilla voi myös leikitellä.

Esimerkiksi SusuPetal tekee hauskoja ja koskettavia kuvarunoja RockYou -kuvanjakeluohjelmaa ja Paint-piirustusohjelmaa apuna käyttäen. (Slideshow)

Käykäähän tutustumassa hänen blogiinsa.

Aprillipäivä lähestyy, oletko valmis?

2009-03-31T16:12:00.009+03:00

Aprillipäivään kuuluu kaikenlainen harmiton pilailu, mutta kaikki aprillipuuhat eivät naurata. Kauppalehden mukaan vitsikkääseen sähköpostiviestiin voi sisältyä vähemmän vitsikäs virus.

Tänä vuonna keskustelua on aiheuttanut historian pahimmaksi leimatun Conficker-verkkomadon aktivoituminen juuri aprillipäivänä 1. huhtikuuta. Kysymys kuuluukin, millaisia aprilliyllätyksiä aktivoituminen mahdollisesti tuo mukanaan.

– Conficker-verkkomadon tulevia toimia ei vielä tarkkaan tiedetä, mutta verkkomatojen ominaisuuksiin voi kuulua esimerkiksi roskapostin lähetys, käyttäjätunnusten ja salasanojen urkinta tai palvelunestohyökkäykseen osallistuminen. Palvelunestohyökkäystä voidaan käyttää esimerkiksi jonkin verkkopalvelun kaatamisen yritykseen, Viestintäviraston tietoturva-asiantuntija Antti Kiuru kertoo.

Kyseessä on maailmanlaajuisen Conficker-madon kolmas päivittyminen. Aiempien päivitysten aikana mato on levittäytynyt laajalle.

Kauppalehti 31.3.2009

Ikävää jälkeä aiheuttaa myös Aprilblogkiller, joka nimensä mukaan tuhoaa blogeja. Ilmeisesti kyseessä on hakkeri tai jonkinlainen botti, joka lähettää ikäviä spammausviestejä blogeihin.

Ensin blogin kommenttilaatikkoon ilmaantuu viesti, jossa on vain kolme pistettä. Jos joku avaa kommentin lähettäjätiedoissa olevan linkin, blogiin ilmaantuu mainoksia ja sitten ilmoitus, että blogi on joutunut poliisin tarkkailuun epäasiallisen sisältönsä vuoksi. Seuraavaksi blogista rupeaa häviämään tekstejä ja lopulta edes omistaja ei pääse hallinnoimaan blogiaan. Näin oli päässyt tapahtumaan Kauppalehden keskustelussa esiintyvälle Bloggarille.

Vähällä oli, että myös kirjailija Anita Konkan blogille olisi käynyt yhtä huonosti. Anita Konkka huomasi kuitenkin poistaa kommentin avaamatta linkkiä.

Lisäys: 1.4.

Aprillipiloja voi tehdä ainoastaan aprillipäivänä.

Valitettavasti Conficker-mato ei ole aprillipilaa, mutta miten on Aprilblogkiller-uutisten laita? Sekään ei täytä aidon aprillipilan tunnusmerkistöä kaledaarisista syistä.

Mediassa sanottua

2009-03-28T17:11:00.002+02:00

Mediasta:

"Museokeskus Vapriikin pihalla oli ennen aamuyhdeksää usean kymmenen metrin jono nuoria. Heidän innoittajanaan ei kuitenkaan ollut Vapriikin näyttely, vaan museokeskuksen tiloissa järjestetty Big Brother -hakutilaisuus."

Lue lisää: Aamulehti 27.3.2009

"Kuinka tärkeää seksi on sinulle välillä 1-10? Mikä on mielipiteesi homoseksuaaleista?

Muun muassa noita asioita sinun halutaan kertovan, jos pyrit mukaan Big Brother -ohjelmaan. Hätkähdyttävän intiimi kysymyssarja esitetään pitkässä, nelisivuisessa hakulomakkeessa.
Lomakkeen lopussa hakijan pitää laittaa vielä ruksi suostumukseen, jolla hakija antaa nämä yksityisimmät asiansa täysin vapaasti tuotantoyhtiön hyödynnettäviksi"

Lue lisää: Aamulehti 27.3.2009

"Tuolta ne tulivat ja tuonne ne menivät.
Kauniina kesäkuisena päivänä vuonna 2006 laskeutui Tampereen rautatieaseman laiturille ryhmä tavallistakin kiireisempiä ihmisiä.

Juoksevia pareja, juuri ja juuri perässä pysyviä kamera- ja äänimiehiä, paljon innokasta huutoa ja häslinkiä. Jonkun sivullinen jäi ehkä katsomaan ja miettimään, mitä ihmettä tapahtuu.

Se oli Amazing Race."

Lue lisää: Aamulehti 28.3.2009

"Tavarataloketju Ikea nousi jo seitsemännen kerran peräkkäin suosikiksi ruotsalaisopiskelijoiden arvioidessa houkuttelevimpia työnantajia. Ikea nousi kärkipäähän kaikissa eri tutkimusryhmissä ja oli ennen kaikkea taloutta opiskelevien ykkösvalinta.
Tulevien insinöörien ja tietotekniikkaa opiskelevien joukossa kärkinimeksi nousi internet-palveluita tarjoava Google. Viime vuoden ykkönen SonyEricsson sai tyytyä tänä vuonna toiseen sijaan.
Oikeustieteitä opiskelevien unelmien työnantaja oli ulkoministeriö, jonka joka viides arvioi listallaan ykköseksi.
Yritysbarometrista vastanneen Universumin mukaan tulokset osoittavat, että vahvat tuotemerkit hallitsevat tilastoja suhdannetilanteesta riippumatta. Tutkimukseen vastasi lähes 15 000 opiskelijaa, joiden keski-ikä oli 25 vuotta."

Lue lisää: Kaleva 27.3.2009

"Suomen suurimman verkkoyhteisön Irc-gallerian viestintäjohtajan Matti Karin mielestä paras keino lapsiin verkossa kohdistuvan hyväksikäytön estämiseksi olisi kattava sähköisen tunnistautumisen järjestelmä.
- Valistustyön lisäksi se olisi se asia, jolla saataisiin ehdottomasti turvallisuutta Suomen sisällä parannettua, Kari toteaa."

Lue lisää: Keskisuomalainen 28.3.2009

"Poliisi haluaa kitkeä internetin rasistiset herjaukset aiempaa tehokkaammin, kertoo Helsingin Sanomat. Suunnitelmana on, että netin käyttäjät voivat ilmiantaa herjaukset uuden sähköisen vihjejärjestelmän avulla.
Nettivihjepalvelun suunnittelu alkoi Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelujen jälkeen. Palvelun keskeinen tarkoitus onkin paljastaa väkivallalla uhkailut, mutta poliisi haluaa ottaa järjestelmään mukaan myös muita teemoja. Sisäministeriön työryhmä pohtii parhaillaan, minkälaisista rikoksista se haluaa sähköisiä vihjeitä.
– Todennäköisesti mukana ovat ainakin väkivalta ja nettirasismi, sanoo ryhmää johtava ylikomisario Seppo Ruotsalainen Helsingin Sanomissa.
Vihjepalvelun on määrä tulla käyttöön loppuvuodesta."
Lue lisää: Keskisuomalainen 28.3.2009

"Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (ps.) saa syytteen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytteet liittyvät hänen blogikirjoitukseensa."

Lue lisää: Keskisuomalainen 27.3.2009

"Internetin keskustelupalstoja hoitaviin ohjelmiin on saatava hätänäppäin, jolla loukatuksi, solvatuksi, kiusatuksi ja uhatuksi joutuneet nuoret voivat saada apua. Hälytys kulkisi vapaaehtoisille aikuisille, jotka palvelevan puhelimen tapaan yrittävät auttaa nuorta ja hakea tarvittaessa lisää apua.
[--]
Saksassa on Winnenden koulujoukkomurhan jälkeen keskusteltu syistä ja keinoista vastaavanlaisten tapausten estämiseksi. Alun kovien kieltovaatimusten jälkeen on mm. kysytty, miksi nuorten ongelmia ja hätää ei havaita riittävän aikaisin. Nuoret eivät puhu opettajille ja vanhemmille, mutta internetissä he osaavat purkautua. Sieltä taas puuttuu vanhempien apu, seuranta ja valvonta."

Lue lisää: Turun Sanomat 28.3.2009

Kulttuurista:

"Tämänvuotinen Sarjakuva-Finlandia-palkinto on myönnetty Risto Isomäen, Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen albumille Sarasvatin hiekkaa."

Lue lisää: Helsingin Sanomat 28.3.2999

"Vuotson koulun takatiloissa on jännittynyt tunnelma. Kymmenen vuotsolaista koululaista, ykkösluokalta kuutosiin, kuuntelee, kun saamelaisten kansallislaulun "Saamen suvun laulun" viimeiset sävelet hiljenevät ja kuuluttajat kutsuvat lavalle ensimmäiset esiintyjät."

Lue lisää: Kaleva 27.3.2009

"Englantilaisen yksityiskirjaston kokoelmista on löytynyt vanhin säilynyt suomen kielioppi, mikäli kielentutkijoiden alustavat tutkimustulokset uudesta kirjalöydöstä pitävät paikkansa."

Lue lisää: Keskisuomalainen 2o.3.2009

Lopuksi sitten mediakasvattajan, opettajan ja äidin puheenvuoro:

Väkivaltaa, huonoa käytöstä, mauttomuuksia! - Tällaisessako maailmassa me elämme ja kasvatamme lapsiamme?

Ensin ajattelin tehdä vain lyhyen lehtikatsauksen blogiini siitä, mitä nettilehdissä on kirjoitettu mediasta ja miksei myös yleensä kulttuurista, äidinkielenopettaja kun olen. Lukemani uutiset olivat kuitenkin sen verran rankkaa luettavaa, että haluan ilmaista henkilökohtaisen mielipiteeni.

Mielestäni me kaikki tarvitsemme mediakasvatusta opettaaksemme omille ja muiden lapsille ja nuorille mediaa ja median käyttöä ja ennen kaikkea kriittistä medianlukutaitoa. Miten tahansa verkossa ei voi temmeltää. Sosiaalisessa mediassakin pitää muistaa hyvät tavat, toisten huomioiminen sekä maan laki. Myöskään mitä tahansa itsestämme ei ole hyvä antaa julkisuuteen, vaikka sitä meiltä kysyttäisiinkin.

Meidän pitääkin muistaa opettaa lapsillemme ja nuorillemme, että media on huono isäntä mutta hyvä renki. Ennen kaikkea pitää muistaa kriittinen medianlukutaito, jotta osaisi erottaa hyvän huonosta ja pahasta.

Linkit järjestykseen

2009-03-27T14:38:00.006+02:00

Kuva.

Sosiaalinen media on pullollaan hyödyllistä tietoa. Innokas verkossa matkaaja kerääkin hyödyllisiä vinkkejä ja linkkejä itselleen osatakseen takaisin tiedon juurelle.

Linkkien kerääminen ei ole vielä ongelma, mutta niiden löytäminen uudelleen voikin olla jo harmillisen vaikea ilman kunnollista arkistointimenetelmää. Oman koneen selaimelle tai vaikkapa muistitikulle voi kerätä linkkejä, mutta jossakin vaiheessa nämäkään konstit eivät riitä.

Linkkiarkistoijan työtä helpottamaan onkin kehitelty Delicious-kirjanmerkkipalvelu netissä. Perustietoja löytyy täältä. Selkeät suomenkieliset ohjeet löytyvät täältä.

Delicioukseen voi tallettaa omat linkit kätevästi. Nettipalveluna Delicious on näppärä siinäkin, että omia kirjanmerkkejä voi selata missä tahansa, millä konella tahansa. Ne ovat aina saatavilla. Linkit on helppo luokitella tagien ja omien muistiinpanojen avulla. Kaikkia linkkejä ei myöskään tarvitse etsiä itse vaan Deliciouksessa voi tilata jonkun toisen käyttäjän julkiseksi merkitsemänsä kirjanmerkit.

Omat kirjanmerkit voi halutessaan myös piilottaa salasanan taakse, mistä tulikin mieleeni, että pitäisi käydä päästämässä omat mediakasvatuskirjanmerkit julkisiksi heti, kun ehdin.

Elokuvakäsikirjoitusta tekemään

2009-03-27T13:11:00.005+02:00

Mediakasvatus ei ole ainoastaan mediaan tutustumista vaan se on myös median tekemistä. Niinpä myös elokuvien tekeminen kuuluu mediakasvatukseen.

Elokuvan käsikirjoituksen tekemisessä voi hyödyntää erilaisia apuohjelmia, esimerkiksi toimittaja, mediakasvattaja Ismo Kiesiläisen verkkosivuillaan jakamia käsikirjoituskortteja. Kiesiläisen Pienessä mediakasvatusportaalissa on muitakin mediakasvatukseen ja elokuvakasvatukseen liittyviä linkkejä.

Vinkki:
Myös PowerPointia voi hyödyntää käsikirjoitusvaiheessa. Jokaiselle PowerPoint-kalvolle kirjoitetaan yksi kohtaus auki. Kalvoille on helppo merkitä rekvisiitat, valaistus, äänitehosteet ym. tarpeellinen tieto.

Kun kohtauksia on tarpeeksi, ne voi ryhmitellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi, esimerkiksi a) elokuvajuonen mukaan ja b) kuvausjärjestyksen mukaan.

PowerPointin etuna on se, että kalvojen järjestystä on helppo muuttaa myöhemmin.

Creative commons

2009-03-24T17:23:00.004+02:00

Miten sitten turvata oikeutensa omiin hengentuotteisiinsa sosiaalisen median parissa?

Vaikka kannatan tiedon ja taidon ilmaista jakamista, haluan kuitenkin pidättää itselläni joitakin oikeuksia. En esimerkiksi halua luovuttaa omien valokuvieni oikeuksia kenellekään. Toisia materiaaleja olen valmis jakamaan ilmaiseksi ja haluan varmistaa, että niistä ei kukaan muukaan vie taloudellista hyötyä.

Creative Commons voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan.

Creative Commons on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka on perustettu Yhdysvalloissa vuonna 2001 edistämään luovan työn tuotteiden levittämistä laillisesti. Creative Commons tarjoaa erilaisia lisenssejä, joilla voi määrätä tekijänoikeuslain suomista oikeuksista. Creative Commons-lisenssillä merkityt teokset on helposti löydettävissä verkosta.

Creative Commons -lisenssiä on saatavilla useilla eri kielillä. Suomenkielisestä lisenssistä vastaavat Taideteollinen korkeakoulu ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT.

Creative Commonsin tunnistaa logosta:

Creative Commons -lisenssillä tekijä luopuu joistakin tekijänoikeuslain suomista oikeuksista oman valintansa mukaan. Lisenssillä voi säännellä tekijän nimen mainitsemista, kaupallisen jakelun kieltämistä tai teoksen uudelleen muokkaamista. Lisenssillä voi myös määrätä, että käyttäjät saavat teoksen käyttöönsä alkuperäisen lisenssin määräämin rajoituksin.

Lisenssin omistajan pitää laittaa Creative Commons-nappi näkyville lähelle teosta. Esimerkiksi tähän blogiin liittyvä Creative Commons -nappi löytyy blogin marginaalista:

Minun mediablogini jonka tekijä on Virve on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.

Toisin sanoen Minun mediablogillani on Creative Commons -lisenssi, jonka mukaan jollakin toisella on oikeus

Jakaa — kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta
seuraavilla ehdoilla:
Nimeä. You must attribute this work to Virve (with link).
Ei muutettuja teoksia. Teosta ei saa muuttaa, muunnella tai käyttää toisen teoksen pohjana.
Epäkaupallinen. Teosta ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.
Uudelleenkäyttäessäsi tai levittäessäsi tätä teosta, sinun tulee tehdä selväksi muille tämän teoksen käyttäjille nämä lisenssiehdot. Voit tehdä sen esimerkiksi linkillä tähän sivuun.
Tämän lisenssin rajoituksista voidaan luopua tekijänoikeuden omistajan antamalla luvalla.
Lisenssi ei rajoita tekijän moraalisia oikeuksia.

Lähde

Alkuperäisen teoksen lisenssin haltijalla on mahdollisuus oikeustoimiin, mikäli hänen lisenssiään rikotaan.

Tekijänoikeuksista on kirjoitettu laajasti verkossa, esimerkiksi Jukka Korpelan Tekijänoikeusfakissa löytyy vastauksia usein esitettyihin tekijänoikeuskysymyksiin sekä Suomen tekijänoikeuslait.

Ilmainen työ ei kannata vai kannattaako sittenkin?

2009-03-24T04:12:00.001+02:00

Yrittäjäkursseilla melkein ensimmäinen opetus on, että ilmaista työtä ei olekaan. Toisin sanoen yrittäjän pitää muistaa velottaa asiakkailtaan tekemästään työstä käypä hinta ja hinta pitää muistaa laskea kohdalleen, sillä sitä on vaikea korjata ylöspäin vaarantamatta asiakassuhteitaan. Toinen opetus onkin sitten se, ettei pidä koskaan hinnoitella itseään ulos markkinoilta.

Äkkiseltään näyttää kuitenkin siltä, että markkinatalouden lainalaisuuksia ei voi sellaisenaan soveltaa sosiaalisessa mediassa, sillä netissä ilmainen työ muuttuu helposti taloudellisesti kannattavaksi.

Itkupilli on hyvä esimerkki siitä, kuinka ilmainen työ kannattaa. Jokin aika sitten Elegia ja Itkupilli rupesivat tekemään ilmaisia Bloggerin sivupohjia, ja kohta Itkupilli huomasi olevansa täystyöllistetty. Muitakin esimerkkejä ilmaisen työn kannattavuudesta löytyy sosiaalisen median parista. Mieleeni muistuu mm. Kulutusjuhlan MariK, joka päätyi bloggaamisen sivutuotteena mm. Helsingin Sanomien kolumnistiksi. Irmeli Pietilä puolestaan soveltaa verkossa hankkimiaan sosiaalisen median taitojaan toimimalla verkko-opettajana aikuiskoulutuksen parissa.

Nykyään verkkoa voikin hyödyntää monella tavalla. Verkossa voi oppia uutta ja sitä voi hyödyntää monella tavalla niin verkossa kuin verkon ulkopuolellakin.

Hieman bloggaamisesta

2009-03-19T18:18:00.009+02:00

Minun mediablogini perustaminen ja Blogilistalle ilmoittaminen oli nopea toimenpide. Blogini on Bloggerissa, joka on yksi Googlen monista internet-palveluista (niistä myöhemmin enemmänkin). Käytin yhden iltapäivän tähän ja blogin perustoimintojen asentamiseen. Lisäilen sosiaaliseen mediaan liittyviä linkkilistoja ja täydennän niitä vähitellen.

Nykyisin blogin perustaminen tapahtuu kädenkäänteessä, sillä netti on pullollaan valmiita blogipalveluja, ja moni niistä toimii myös suomeksi. Suomenkielisiä blogipalveluja tarjoavat Bloggerin lisäksi ainakin Vuodatus ja hieman pienempi palvelutarjoaja Ajatukseni.net.
Suomalaisten bloggaajien keskuudessa suosituimpia blogipalveluita tarjoaa Bloggerin ja Vuodatuksen lisäksi englanninkielinen WordPress. Muitakin on. Etsimällä löytää itselleen mieluisan.

Nykyään moni suomalainen bloggaaja seuraa suosikkiblogejaan rss-syötteiden avulla, mutta on niitäkin, jotka käyttävät hyväkseen Blogilistan palveluja. Yksi suosituimmista rss-syötteitä tarjoavista palveluista on Google-syötteenlukija-palvelu (Google reader). Minulla on tapana seurata suosikkiblogejani Blogilistalta sekä Bloggerin blogirullan avulla (katso blogini oikea marginaali).

Blogiini olen lisännyt kävijälaskurin ihan uteliaisuuttani. Minua nimittäin miellyttää tietää, lukeeko kukaan blogiani. Ilmaisia kävijälaskureita on saatavilla useita. Omani esimerkiksi on SiteMeterin. Lisäsin myös blogipilven, tällä kertaa TagCrowdista. Tagipilven ideana on visuaalisuus. Blogin tagit näkee siitä yhdellä silmäyksellä. Tosin minunun blogipilveni on vielä hieman muotopuoli, ja syyksi epäilen sitä, että englanninkielinen palvelu ei tunnista suomenkielisiä sanoja.

Ei tässä tietenkään ole kaikki, mitä minulla on bloggaamisesta sanottavana, ja jatkankankin aiheesta vielä jossakin vaiheessa.

Lisäys 27.3.2009:
RSS-syötteistä on kirjoitettu mm. Markkinointimatkailua-blogissa täällä.

Lisäys 12.5.2009:
Poistin TagCrowdin marginaalista toistaiseksi.

Nimellä vai ilman? Mediajulkisuuden rajankäyntiä

2009-03-19T16:22:00.016+02:00

Sosiaalinen media on laaja ja innostusta herättävä ilmiö. Se on myös monella tapaa kompleksinen ilmiö, sillä sen hahmottomuuden äärellä moni havaitsee omat rajansa. Blogia perustaessani tulin pohtineeksi niitä sosiaaliseen mediaan tutustumisen liittyviä huolenaiheita, joihin miltei jokainen sen käyttäjistä tulee törmänneeksi tavalla tai toisella. Muiden verkossa liikkujien tavoin olen pohtinut sitä, missä on minun mediajulkisuuteni ja median ulkopuolisen elämän välinen raja.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajan Pekka Hyvärisen marraskuussa 2008 ehdottama nettivaltuutettujen toimiston perustaminen ei saanut hyvää vastaanottoa netin käyttäjien keskuudessa. Myöskään Hyvärisen ehdotus kirjoittaa nettiin vain omalla nimellä lehdistön mallin mukaan ei saanut yleisön lämmintä vastaanottoa. Sosiaalinen media toimiikin eri tavalla kuin lehdistö.

Hyvärisen ehdotuksen herättämässä keskustelussa nostettiin esille sensuurin ja itsesensuurin pelko. Pelättiin, että sosiaalinen media näivettyy, mikäli nettiin saisi kirjoittaa vain omalla nimellä. Sosiaalisessa mediassa on yleistä esiintyä nimimerkillä, nickillä. Nickillä esiintyminen on yleistä myös niiden sosiaalisessa verkossa vaikuttavien jäsenten keskuudessa, jotka tunnetaan yleisesti myös omalla nimellä.

Syitä nickillä esiintymiseen on varmaan yhtä monta kuin on verkon käyttäjiäkin. Keskusteluissa mainittiin yksityisyyden suojaamisen halu. Nickillä suojissa esiintyminen luo turvallisuuden tunteita käyttäjälleen Sosiaalisessa mediassa arvostetaan anonymiteettia. Jotkut verkossa vaikuttajat eivät esimerkiksi halua, että naapurit, pomo tai vaikkapa oma äiti saisivat tietää heidän mielipiteistään tai elämäntavoistaan. Nyös opiskeluun liittyviä blogeja pidetään nickin suojissa, jotta blogin perustamiskynnys ei nousisi liian korkaksi. Blogeja nimittäin pidetään mainiona oppimisvälineenä.

Hyvärisen ehdotuksen ympärillä velloneessa keskustelussa arveltiin, että jos verkossa nickillä esiintyminen kiellettäisiin, se saattaisi näivettää vilkkaan mielipiteenvaihdon. Siitä voisi ikävimmillään seurata yhteiskunnallisen keskustelun näivettyminen ja keskittyminen harvojen käsiin.

Arvelen, että sosiaalisessa mediassa web 2.0- sukupolvelle on luontevampaa esiintyä omalla nimellä ja kasvokuvalla kuin vanhemmalle sukupolvelle. Toisaalta on olemassa ihmisryhmiä, joiden miltei koko elämäntyö on täysin julkista. Ensimmäisenä tuleekin mieleeni juuri toimittajat, joiden elämäntyö löytyy verkosta vaivattomasti.

Blogini osalta ratkaisin mediajulkisuuden ongelman niin, että esiinnyn omalla nimelläni ja kasvokuvallani. Henkilökohtaiseen mediajulkisuuden piiriin kuuluu kaikki se, mikä liittyy mediaan, erityisesti sosiaalisen mediaan, ja mediakasvatukseen. Blogini ulkopuolelle jääkin sitten kaikki muu elämääni kuuluva.

Kehittämistehtävänä Minun mediablogini - lisää sosiaalisen median valloitusretkestäni

2009-03-19T12:30:00.007+02:00

Tämän blogin perustamisen alkusysäyksenä on tosiaankin sosiaalisen median valloitusretki, jolle innostuin mediakasvatuksen erikoistumisopintoihini kuuluvan kehittämistehtävän myötä. Haluan kehitystehtävässäni kartoittaa, millaisia apuvälineitä sosiaalinen media tarjoaa mediakasvattajille.

Mutta mihin tarvitsen opiskelua? Tähänhän sisältyy paradoksi. Olen nimittäin äidinkielenopettajan urani aikana toiminut myös mediakasvattajana, siis jo ennen mediakasvatuksen erikoistumisopintoja.

Nykyään puhutaan tiedon määrän ekspotentiaalisesta lisääntymisestä. Samaan aikaan kuitenkin tiedon puoliintumisaika (ts. se aika, jolloin tieto vanhenee ja käy tarpeettomaksi) lyhenee. Esimerkiksi en enää tee juuri mitään 80-luvulla suorittamallani tiedotusopin arvosanalla, sillä opiskeluajoistani median käsitys on muuttunut ja laajentunut sosiaalisen median myötä. 80-luvullahan sitä ei ollut vielä olemassakaan.

Olen puhtaasta tietämisen halusta tutustunut sosiaaliseen mediaan omin päin ja hyödyntänyt työssäni kaikkea itse oppimaani. Nyt sitten kuitenkin halusin itselleni myös muodollisen pätevyyden mediakasvatuksesta. Lisätoiveenani oli laajentaa työelämässä kertynyttä käytännon tietoutta teoreettisella osaamisella. Tämän lisäksi minua miellytti ajatus siitä, että voisin esittää työnantajalle todistuksen tästä osaamisalueestani. Käsitykseni mukaan työntantajat tuntuvatkin arvostavan tutkintotodistuksia enemmän kuin omatoimista, virallisten kanavien ulkopuolista opiskelua.

Mediakasvattajuuteeni ja opiskeluuni liittyvä paradoksi on osa paljon laajempaa paradoksia, nimittäin sellaista yleisetä käsitystä siitä, että vain virallinen koulutus voi taata pätevyyden ja kykenevyyden toimia jossakin tehtävässä. Omatoimiselle opiskelulle ja työssä oppimiselle ei juuri anneta painoarvoa. Kuitenkin pelkällä tutkintotodistuksellakaan ei tee mitään, jos uutta opittua ei osaa hyödyntää käytännön työssä.

Olen elinikäisen oppimisen kannalla enkä pidä tärkeänä sitä, mistä tieto on peräisin, kunhan se on relevanttia ja paikkansa pitävää. Samoin olen sitä mieltä, että tieto ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Tiedon määrä ei myöskään hupene vaikka sitä jaettaisiin vapaasti ja esteettömästi esimerkiksi netin välityksellä. Päinvastoin, uskon, että tiedosta on paljon iloa ja hyötyä sen äärelle kerääntyneille ihmisille.

En ole ajatuksineni ihan yksin, en myöskään täällä Blogistaniassa. Toivon mukaan kirjoitukseni tavoittaakin joitakin niistä, jotka ovat kanssani samaa mieltä. Samoin toivon, että kirjoitukseni tavoittaa osan niistä, jotka ovat kanssani eri mieltä, sillä tästä - sekä kaikesta muusta - voisi syntyä hedelmällinen vuoropuhelu.

Rajankäyntiä sosiaalisen median äärellä

2009-03-18T22:52:00.011+02:00

Ollipekka Kankaan tarjoama mediasivistyksen käsite on mitä ilmeisimmin tavoitetila, johon pyrimme. Mediasivistys perustunee varsin idealistiseen ihmiskäsitykseen. Sen sisartermi lienee mediakriittisyys. Ilmeisesti onkin aiheellista kysyä, onko sivistys myötäsyntyistä. Ehkä voisi myös kysellä, onko idealistisuus myötäsyntyistä, sillä ainakin minä olen varsin viehättynyt mediasivistyksen käsitteeseen.

Sosiaalinen media on laaja ja innostusta herättävä ilmiö. Se on myös monella tapaa kompleksinen ilmiö, sillä sen hahmottomuuden äärellä moni havaitsee omat rajansa. Lähtökohtani on se, millaisiin esteisiin sosiaaliseen mediaan tutustuessa tulee törmänneeksi.

Opettaja on opettaja vaikka voissa paistaisi, myös sosiaalisen median äärellä. Tarve tietää ja välittää tietoa on ollut mielestäni varsin pätevä syy aloittaa Minun mediablogini pitäminen. Mediakasvatuksen hyviä käytäntöjä ovat kokemuksellisuus, keskustelevuus, konkreettisuus ja kokonaisvaltaisuus. Sosiaaliseen mediaan tutustuessa joutuu myös rajankäyntiin yksityisen ja julkisen välillä, ts. kuinka paljon olen valmis asettamaan persoonallisuuteni näkyville tutkimuksen nimissä.

On hyvä muistaa se tosiseikka, että tieto ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Nykyisen käsityksen mukaan kaikki tieto, myös sosiaaliseen mediaan liittyvä, lisääntyy eksponentiaalisesti, joten kaikkiin uutuuksiin tutustuminen on miltei mahdotonta. Niinpä sosiaaliseen mediaan tutustuessaan pitää tehdä itselleen selväksi, mihin ilmiöihin haluaa tutustua ja mitkä haluaa jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Samoin tiedon puoliintumisaika (= aika jona tieto vanhenee ja käy tarpeettomaksi) lyhenee koko ajan. Esimerkiksi 80-luvulla suorittamillani tiedotusopin opinnoilla tuskin tekee nykyään yhtään mitään, sillä pelkästään median käsite on mullistunut niistä ajoista melkoisesti.

Kehittämistehtävänä Minun mediablogini - tästä se alkaa

2009-03-16T18:25:00.008+02:00

Opetamme niin kuin itse opimme.

Anne Rongas, 14.3.2009

Sosiaalista mediaa olen kuullut verrattavan avaruuteen. Paitsi että se on mykistävän kaunis, se on myös ääretön, ja sen reunalla pieni ihminen tuntee itsensä nöyräksi.

En tavoittelekaan sosiaalisen median haltuunottoa kokonaisuudessaan - blogini kuvailutekstissä onkin aimo annos itseironiaa - vaan tyydyn hieman pienempään mediamatkaan, ehkä Linnunradan-matkaan verrattavaan. Valloitan sosiaalista mediaa käyttööni pala kerrallaan ja tarjoilen siitä siivuja omassa blogissani myös muiden tarkasteltavaksi. Tutustun kaikenlaisiin ihmeellisiin ja ihaniin uutuuksiin, joista voisi olla apua kaltaisilleni mediakasvattajille. Vaikka usein innostun ihastelemaankin kaikkea matkan varrella näkemääni, tarkoitukseni ei suinkaan ole unohtaa kriittistä näkökulmaa.

Ensisijainen tavoitteeni onkin sosiaaliseen mediaan tutustuminen kriittisen mediakasvatuksen näkökulmasta ja tehdä tästä mediakasvatuksen erikoistumisopintoihin (Diak/Turku) kuuluvan kehittämistehtävän. Ennakko-oletukseni on, että tämän kevään aikana ehdin tutustua joihinkin ilmiöihin. Koska tutustumismatkani sosiaalisessa mediassa jää kuitenkin opintojeni päätyttyä pahasti kesken, jatkan sitä vielä opintojeni päätyttyäkin, toisin sanoen myös blogini jatkaa erikoistumsiopintojeni päättymisen jälkeen.

Tavoitteenani on lisätä omia tietojani sosiaalisesta mediasta ja sen ulottuvuuksista. Samoin pystynen toteuttamaan aloittamani sosiaalisen verkostoitumisen tavoitteeni. Blogini toimia myös portfoliona siitä osaamisesta, jonka olen saavuttanut virallisen opetuksen rinnalla ja sen jälkeen, verkossa, vertaistuen avulla.

Lopullinen tavoitteeni on kuitenkin kasvaa ja kehittyä, niin että kehtaan kutsua itseäni mediasivistyneeksi mediakasvattajaksi.