Minun mediablogissani on ollut luvattoman hiljaista koko kevään ja kesän, vain
Valokuviani olen päivittänyt kuva päivässä -projektini mukaisesti miltei joka päivä. Nyt alkaa olla jo syksyn tuntua ilmassa, vaikka hellepäivät ovat hellineetkin meitä suomalaisia. Syksyn tuntu puolestaan tuo mieleeni työt ja työt tietävät opettamista, oppimista ja opiskelua. Tänään löytämäni
Rehvakas tosikko -blogi sopii mainiosti syksyä enteilevään tunnelmaan. Blogin pitäjä kertoo omasta ja perheensä elämästä.
Rehvakas tosikko on äiti, vaimo, opettaja ja tutkija. Hänellä on myös ADHD (rehvakas) ja myös Asperger (tosikko). Hän havainnoi terävästi elämästään ja kertoo siitä elävästi, eikä se ole ollut pelkkää auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista. Hän on kuitenkin löytänyt elämää helpottavia selviytymiskeinoja. Vaikka omien sanojensa mukaan hänen on vaikea hahmottaa yksityiskohtien joukosta kokonaisuuksia, hän kuvailee blogissaan hienosti kohtaamiaan vaikeuksia.
Esimerkiksi "
Ilonpilaajassa" hän kertoo havainnollisesti, miten ADHD vaikuttaa hänen elämäänsä ja millaista päänsisäistä dialogia hän käy itsensä kanssa, kun työkiireet painavat päälle. Selviytyäkseen useista töistä kerrallaan hän päättääkin tehdä vain yhden, ja yhteen tehtävään hän sitten keskittyykin. Lopulta hän kuitenkin huomaa tehneensä kaikki tarvittavat tehtävät. Hän siteeraa Matti Alpolaa, joka sanoo, että
mielikuvien ja tahdon pitää kulkea samaan suuntaan.
Kiintoisaa on myös Rehvakkaan tosikon mainitsema kieltolauseen sisältämä mielikuva ilman negaatiota:
"Älä ajattele palloa. Älä ajattele palloa.
Mitä ajattelet nyt?
Ai palloa?
Niinpä."
"Lapsen kasvattaminen [ja miksei myös mikä tahansa opettaminen] muodostuu helpommaksi, kun muuttaa älä-kielen tee-kieleksi."
Blogi on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
