Kysymysten asettelua

Elän keskellä paradoksia: en ehdi blogata, jos haluan kehittää työtäni, enkä ehdi kehittää työtäni, jos bloggaan. Niin olen uskotellut itselleni koko syksyn ja pysynyt poissa blogistani. Tuntuu siltä, etten millään saa irrotettua ajastani kymmentä minuuttia muotoillakseni ajatukseni selkeään muotoon ja saattaakseni ne julkaisukuntoon. Ehkäpä bloggaamattomuuteni syy onkin siinä, että ajatukseni ovat kaivanneet kypsyttelyajan. Toivottavasti saan kuitenkin purettua ajatukseni näkyvään muotoon ennen pitkää.

Ehkäpä bloggaamisestani on puuttunut intohimoa. Tarvitaan tunteen leiskahdus ja sitten laitankin näppiksen laulamaan, niin kuin esimerkiksi tänään. On olemassa ajatuksia, jotka pitää ilmaista vaikka keskeneräisinä, sillä ne eivät muuten jätä rauhaan.

Keskellä kokeenpalautuskiireiden heräsin jälleen miettimään, miten paljon on merkitystä sillä, miten asettelee sanansa ja millaisia kysymyksiä esittää oppilaille. Jo kysymyksen asettelulla me opettajat käytämme valtaa - määrittelemme sen tiedon laadun ja laajuuden, jonka haluamme mitata.

Oikeastaan en halua paneutua tähän miltei maailmoja syleilevään ongelmaa, joka sinänsä kiehtoo minua vaan haluan palata takaisin maanpinnalle pohtimaan, miten saan mitattua niiden oppilaiden tietämyksen laadun ja laajuuden, joilla on oppimisvaikeuksia. Esimerkiksi millaisia kysymyksiä esitän oppilaalle, jolla on tiettävästi luki-vaikeuksia? Entä miten asetan kysmykseni niille oppilalle, joilla on tarkkaavaisuusongelmia?

Tämä vaatiikin jo nettitutkimuksia, mutta vasta sitten kun olen saanut purettua pahimmat paperisumat työpöydältäni.

Haluan ehdottomasti palata tähän aiheeseen.

Mielelläni lukisin myös muiden opettajien havaintoja aiheen piiristä.

Henkilökohtaisia oppimisympäristöjä (PLE)

Terveisiä verkko-oppimisen kurssilta Porista.

Puhumme parhaillaan henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE) toteuttamisesta. Yleensä oppilaitoksissa määrätään, millaisissa oppimisympäristöissä toimitaan. Nämä ovat yleensä melkoisen joustamattomia eivätkä tue parhaalla tavalla oppimisprosessia. Henkilökohtainen oppimisympäristö on joustava, opiskelijan itse luoma verkko. Opiskelija määrittelee omat tavoitteensa ja toimintaperiaatteensa sekä valitsee tämän mukaan käyttämänsä verkkopalvelut.



Google-ympäristön hyödyntäminen henkilökohtaisena oppimisympäristönä

Lasse Vallemaa WinNovasta esittelee omia käytäntöjään, miten hän ohjaa opiskelijat luomaan oman PLE:n hyödyntämällä. Opiskelijoiden PLE rakentuu Googlen palveluihin. Tähän voi yhdistää muita sosiaalisen median ilmaispalveluja.

• Ensimmäiseksi tarvitaan Googlen sähköposti Gmail. Tämän rinnalle avataan muut Google-välineet välilehtien avulla.
• Buzzin avulla voi seurata pikaviestimien esim. Twitter- ja Qaiku-viestejä sekä seurata verkkokeskustelua.
• iGoogle on henkilökohtainen etusivu, jonka avulla on helppo seurata tietovirtaa syötteiden avulla.
• Yhteisenä sosiaalisena verkkona toimii keskusteluryhmä.
• Valokuvat saa tallennettua Googlen valokuvagalleriaan. Kuvia voi jakaa muiden kanssa.
• Pitemmälle päässeet opiskelijat voivat rakentaa omat sivustot tai blogin. Näiden toimintojen avulla voi seurata myös kaikkia niitä sivustoja, joihin on liittynyt.
• Googlen dokumentteja voi käyttää opiskelijoiden kanssa: diat, tekstinkäsittely, taulukot, Dokumentteja voi jakaa muiden kanssa ja antaa heille muokkaamisoikeuden. Tekstiä voi muokata yhtäaikaa. Taulukkoja voi hyödyntää esimerkiksi matematiikan opetuksessa.

Tästä on hyvä alkaa.

Lisäyksenä vielä yleisen keskustelun pohjalta: Gmail-kalenteri on hyvä ilmoitusväline. Sitä voi jakaa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Kalentereita voi luoda useampia ja merkintöjä voi salata muilta käyttäjiltä. Hyvänä apuna on tekstiviesti- ja sähköpostimuistutuspalvelu. Näin ei pääse tärkeät tapahtumat unohtumaan.Google-palvelujen avulla voi hallinnoida muita sosiaalisen median palveluja. Esimerkiksi Facebookia voi käyttää myös opetusvälineenä.

Päivän blogilöytö: Rehvakas tosikko

Minun mediablogissani on ollut luvattoman hiljaista koko kevään ja kesän, vain Valokuviani olen päivittänyt kuva päivässä -projektini mukaisesti miltei joka päivä. Nyt alkaa olla jo syksyn tuntua ilmassa, vaikka hellepäivät ovat hellineetkin meitä suomalaisia. Syksyn tuntu puolestaan tuo mieleeni työt ja työt tietävät opettamista, oppimista ja opiskelua. Tänään löytämäni Rehvakas tosikko -blogi sopii mainiosti syksyä enteilevään tunnelmaan. Blogin pitäjä kertoo omasta ja perheensä elämästä. Rehvakas tosikko on äiti, vaimo, opettaja ja tutkija. Hänellä on myös ADHD (rehvakas) ja myös Asperger (tosikko). Hän havainnoi terävästi elämästään ja kertoo siitä elävästi, eikä se ole ollut pelkkää auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista. Hän on kuitenkin löytänyt elämää helpottavia selviytymiskeinoja. Vaikka omien sanojensa mukaan hänen on vaikea hahmottaa yksityiskohtien joukosta kokonaisuuksia, hän kuvailee blogissaan hienosti kohtaamiaan vaikeuksia.

Esimerkiksi "Ilonpilaajassa" hän kertoo havainnollisesti, miten ADHD vaikuttaa hänen elämäänsä ja millaista päänsisäistä dialogia hän käy itsensä kanssa, kun työkiireet painavat päälle. Selviytyäkseen useista töistä kerrallaan hän päättääkin tehdä vain yhden, ja yhteen tehtävään hän sitten keskittyykin. Lopulta hän kuitenkin huomaa  tehneensä kaikki tarvittavat tehtävät. Hän siteeraa Matti Alpolaa, joka sanoo, että mielikuvien ja tahdon pitää kulkea samaan suuntaan.

Kiintoisaa on myös Rehvakkaan tosikon mainitsema kieltolauseen sisältämä mielikuva ilman negaatiota:

"Älä ajattele palloa. Älä ajattele palloa.
Mitä ajattelet nyt?
Ai palloa?
Niinpä."

 "Lapsen kasvattaminen [ja miksei myös mikä tahansa opettaminen] muodostuu helpommaksi, kun muuttaa älä-kielen tee-kieleksi."

Blogi on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Lopeta nettikiusaaminen

Laitanpa talteen käyttökelpoisen linkin nettikiusaamisen lopettamiseksi: 
http://www.keepcontrol.eu/?lang=fin
Löysin sen selatessani It-viikon uutisia, jotka koskivat sosiaalista mediaa.

Tietoturvaviikkoa vietettiin virallisesti, mutta mielestäni tietoturvapäiviä voisi viettää vuoden jokaisena päivänä. Varsinkin nuorison keskuudessa suositussa Facebookissa on monta porsaanreikää, jolla voi vaarantaa oman ja mikseipä myös sivullisten yksityisyydensuojaa. Porsaanreiät on hyvä tietää ja tiedostaa, mitä tietoja ihan oikeasti haluaa levittää itsestään ja muista.

Tietojen heittely Facebookiin vaarantaa kaikkien yksityisyyden

Facebook ehdottaa paljastuksia käyttäjille
Vaara kasvaa Facebookissa

Facebook ruoppaa yksityisyysasetuksia


Hoi maailma, en ole kotona
Google hillitsee Buzzin paljastushaluja

Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin paljon hyvää, kunhan sitä käytetään oikein. Vai mitä sanotte tästä uutisesta, jossa väläytellään uhkakuvien seassa myös myönteisiä näkökulmia. Sosiaalisessa mediassa työnantaja ja työntekijä voivat oppia tuntemaan toisensa paremmin ja samalla ymmärtämään toisiaan entistä paremmin:
Firmasta tulee isoveli

Auttakaa naista mäessä

Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit. Talviloma päättyy tänään, ja aivan käsittämätön Ning-identiteettiongelma on yhä ratkaisematta. Olen kysellyt neuvoja Sometu-blogissani sekä  Facebookissa ja Qaikun Sometu-ryhmissä. Tietenkin kyselin myös Ningin apusivuilta, mutta en ole vielä saanut vastausta mistään. Olisin kysellyt myös Twitterin Ning-ryhmältä, mutta en onnistunut kirjautumaan sinne nettiyhteyksien pätkiessä ikävästi. 

Ongelmani on seuraavanlainen:

Luon Ning-alustan, johon kutsun oppilaat A ja B sekä joukon muita käyttäjiä. A kirjautuu alustalle ja luo profiilin onnistuneesti. B kirjautuu myöhemmin. B ei pääse kuitenkaan luomaan profiiliaan omalla nimellään vaan Ning-pohjani väittääkin, että B:n nimi on A. Kutsuissa ei vikaa. Tämä ongelma 2x. 

- Onko kenellekään käynyt näin? Miten ongelma
ratkaistiin?

Olisiko kenelläkään hyviä ideoita? Mistä kannattaisi kysyä?

Virikkeitä etsimässä

Nykyisessä työpaikassani pääsen kivasti kaikenlaiseen lyhytkoulutukseen ja vähän pitempiinkin koulutuksiin, mikä on varsin kivaa ja näppärää, sillä koulutuksesta saa aina uutta virtaa omaan työhönsä. Niin kävi 3.12. Mediakasvatuspäivillä Turussa ja  oppilaitoksemme sisäisessä parin viikon takaisessa SmartBoard-koulutuksessa. En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kokemuksistani ihan tuoreeltaan, mikä on harmi, koska hyvätkin ideat unohtuvat hautautuessaan uusien alle. Olen osallistunut myös talon järjestämälle Pedagoginen tuki-kurssille, mistä olen saanut lisää innostusta oman työni kehittämiseen.

Mediakasvatuspäivistä muistan, kuinka kivaa oli tavata kurssikaverini Anette Hankomäki (Terveisiä Anettelle. Ottamistani valokuvista tuli sitten ihan kamalia, enkä voikaan laittaa blogiini ainuttakaan) ja opettajamme Juha Sopanen. Anetten kanssa seurasimme aamupäivän luentoja, keräsimme mediakasvatukseen liittyvää oheismateriaalia ja osallistuimme teatteripajaan.

Mediakasvatuspäiviltä jäi mieleeni seuraavanlaisia asioita (lunttaan muistiinpanoistani, enhän minä muuten muistaisi näinkään paljon):

•  Mediakasvatus.Nyt -tapahtumasta twitattiin ja blogattiin reaaliaikaisesti koko tapahtuman ajan. Blogin pitoa jatkettiin tapahtuman jälkeenkin osoitteessa Mediakasvatus.nyt.blogspot.com. Harmittaa, kun en ehtinyt blogiin tuoreeltaan.
• Mr. Andrew Burn luennoi englanniksi peleistä opetusvälineenä. Kuka tahansa oppilas pystyy tekemään oman pelin valmiin ohjelman avulla. Näkemäni oppilaiden pelit olivat ihania ja  liikuttavia kaikessa epätäydellisyydessään. Pelin ei todellakaan tarvitse olla viimeisen päälle hiottu voidakseen välittää haluttu opetus. Opettajat vain eivät mielellään tartu peleihin opetusvälineenä, sillä kaikki tuntematon hermostuttaa myös opettajia. (Emme ole poikkeusyksilöitä ihmiskunnan keskellä.)
• Pelejä voisi käyttää ainakin kirjallisuuden opetuksessa. Tuomalla pelit kouluun ja oppitunneille murtaisimme vanhoja peleihin kohdistuneita ennakkoasenteita. Pelien väkivaltaan ja aseisiin voisi suhtautua sallivammin, sillä oppilaiden realiteetintaju on kehittynyttä.
• Olemme siirtymässä web 2.0:sta web 3.0:aan, sillä yhä enemmän käyttäjät tuottavat toisilleen sisältöä.
• Sirkku Kotilaisen mielestä nuoret haluavat olla vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Nuorten tarve tuoda oma tarina julkisuuteen: YouTube, teatteri jne.Tärkeää näille on yleisö, joku, joka kuuntelee nuoria, kaveriryhmät.
• Nuorille tarkoitettu Myrsky-hanke: www.myrsky.info, jossa taiteilijat voivat hankkia rahoitusta nuorten taideprojekteihin. 
• Nuoret opetetaan tekemään omia mediajuttuja nuoria kiinnostavista asioista heidän omasta näkökulmastaan
• Sirkku Kotilaisen mielestä mediakasvatuksesta ei pidä tehdä erillistä oppiainetta vaan sillä pitää olla kiinteä osa nuorten elämään.
• Samuel Raunio (FM, journalistiikka, DIAK) puhui maahanmuuttajista, kielestä ja mediakasvatuksesta. Open Zone 2008 -2011: Turun Diakin ja Turun kaupunginkirjaston yhteinen koulutus- ja kehittämishanke, jossa on tavoitteena maahanmuuttajien koutouttaminen lisäämällä maahanmuuttajien mediataitoja: videokurssit: Maahanmuuttajat oppivat tekemään omia, omaäänisiä mediajuttuja
• www-omakanava.fi
• mediakasvatus integroitu osaksi muita oppiaineita (suomi, englanti, historia ja yhteiskuntaoppi, tietotekniikka, opinto-ohjaus); ehdottomasti toiminnallinen opetus luento-opetuksen sijaan (pienryhmät + tekeminen = paras yhtälö); maahanmuuttajille viedokameran käyttö itsensä ilmaisemiseen on helpompaa kuin esimerkiksi kirjoittaminen; ei tarvitse ammattilaiskalustoa vaan jopa kännykällä voi kuvata; vastuu tekemisestä ryhmän tason mukaan
• haasteena monikulttuurisessa opetuksessa on kulttuurierot ja monet erilliset etniset ryhmät sekä jäsenten ikäerot
• Idea: oppilaiden omat haastattelut (videot koulun omaan verkkoon? kuka tekee? millä välineillä?mitä pitää huomioida? keneltä kysyttävä luvat?
• Rap uppoaa poikaoppilaisiin paremmin kuin perinteinen lyriikka. Oppilaat voisi laittaa räppäämään omasta elämästään ja niitä voisi myös äänittää ja kerätä niistä ääni- ja kuvamateriaalia. Kenellä tahansa on kännykkäkamera, joten tallentaminen on helppoa.Oppilaiden tuottamaa rapia julkaistiin tammikuussa (lisään tähän kirjan nimen, kun löydän sen muistiinpanoistani)

• Valoauringon järjestämästä teatteripajasta sain lukuisia käytännön vinkkejä:
• filmi leikataan kamerassa = kuvataan lopullisessa tapahtumajärjestyksessä.
•  2+2+2-menetelmää (2 t ideointiin, 2 t kuvaukseen ja 2 t leikkaukseen)
• kolmen  lapun menetelmä:  jokainen oppilas kirjoittaa anonyymisti kolmeen lappuun vastaukset kolmeen kysymykseen - mitä pelkään? mikä tuntuu pahalta? mitä olen halunnut sanoa aikuisille, mutta en ole koskaan uskaltanut?; lapuista tehdään tarinoita
• rooleja kierrätetään: kaikki kuvaavat, äänittävät ja idoivat vuorotellen
• SKOLE: kysymykset - mitä päähenkilö haluaa? mikä estää saamasta sen? paikka?
• Judith Weston: Näyttelijän ohjaaminen
• Katseen suunnan vaihtaminen kertoo tunnetilan.
• Tunne syntyy liikkeen kautta.
• Jokainen näyttelee itsensä ikäisessä roolihahmossa, joka on fantasiaa.
• Elokuvassa ihminen katsoo totta, teatterissa roolihahmo on uskonasia.
• Juha Sopanen esitteli Diakin Palestiinan-projektin, jonka tarkoituksena on mediataitojen kehittäminen mediakasvatuksen keinoin. Parhaiten mieleeni on jäänyt se, Palestiinassa on puute oikeastaan ihan kaikesta: oppimateriaaleissa, opettajien mediaosaamisessa, mediateknologiassa, mediakasvatukseen liittyvässä pedagogisessa ajattelussa. Kuitenkaan epäkohdat eivät tunnu lannistavan sikäläisiä opetusalan ihmisiä -ei edes sähköjen ajottainen puuttuminen lannista heitä lopullisesti.

 SmartBoardista sittenkin ehkä joskus toisella kerralla. Se on nimittäin teknisen luonteensa vuoksi ihan eri maailmaa kuin joulukuinen seminaarikokemus.

Nyt se sitten on tehty! Ningiä suurannoksena

Olen perustanut Ningiin suljetun virtuaaliopettajainhuoneen meidän talon opettajille. Esittelin aikaansaannokseni viime viikolla kokouksessa. Tämän jälkeen lähetin liittymiskutsut ja muutamia toimintaohjeita. Lähetin nimittäin kutsut työsähköpostiin, mikä ei ole tietoturvan kannalta paras mahdollinen ratkaisu.Toimintaohjeet koskivatkin sitä, miten sähköpostiosoitteen voi vaihtaa Gmailiin. Minulla on nimittäin mielessäni joitakin Gmailiin liittyviä ideoita, joilla opettajat voivat helpottaa omaa työtään. Nyt sitten odottelen opehuoneeseen uusia käyttäjiä. En vain millään jaksaisi odottaa työtovereiden mukaan tuloa. - Minäkö kärsimätön, ei kai sentään!

Perustin myös Verkkosuomea-kurssit Ningiin omille oppilailleni. Maksimoidakseni oppilaitteni nettiturvallisuuden päädyin suljettuun ympäristöön, mutta en ole sulkenut sitä mahdollisuutta, että jossakin vaiheessa muutan kurssit julkisiksi. Kerroin tämänkin oppilailleni.Äidinkielen kurssitehtävien suunnitteleminen on niin innostavaa, että päädyin avaamaan Ningit oppilaiden käyttöön ihan alkuvaiheessa. Tässäkin olen pitänyt avoimuutta parhaimpana toimintaohjeenani. Olen kertonut oppilailleni, että haluan uudistaa opetusta ja haluan kokeilla oppilaiden kanssa erilaisia uusia menetelmiä ja opetusvälineitä.

Sosiaalisen median haltuunottajan ei todellakaan tarvitse olla mikään koodaajavelho vaan ainoastaan innostunut omasta työstään. Minäkään en tiedä juuri mitään ohjelmointikielistä eikä minun tarvitsekaan tietää hyödyntäessäni muiden suunnittelemia sosiaalisen median tarjoamia ilmaispalveluja. Minun ei tarvitse olla myöskään kaikkitietävä eikä erheetön. Keskeneräisyyden sietokykyni onkin kasvanut huimasti sosiaalisen median parissa. Näenkin oman työsarkani olevan oman työni kehittäminen. Samoin minulle on tärkeää rohkaista ja tukea työtovereitani sosiaalisen median pariin ja sietämään oman työn kehittämisen keskeneräisyyttä.