Vuodenvaihteen tienoilla perustin Facebookiin muutamia ulkopuolisilta suljettuja opetusryhmiä omille oppilailleni sekä halukkaille opettajakollegoilleni.
Facebookiin perustamieni opetusryhmien tavoite oli tehostaa oppilaiden oppimista. Pian tämän rinnalle nousi tarve tehostaa tiedon välittymistä opettajan ja oppilaiden välillä ja lopulta myös opetusryhmien rymäytyminen entistä toimivammaksi. Nämä kaikki tavoitteet tukevat toisiaan.
Kokeiluni kesti puoli vuotta tammikuusta kevääseen saakka. Kokeiluun osallistuneet oppilaani ovat ammattioppilaitoksen opiskelijoita ja heidän ryhmänjohtajiaan. Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt miellyttävät muistot. Parhaimmillaan Facebook-ryhmä tuki ryhmän ryhmäytymistä ja tiedonkulkua.
Opiskelijat halusivat oman opetusryhmän ja odottivat ryhmän perustamista ja sinne pääsyä. Parhaiten toimivat ne Facebook-ryhmät, joissa myös ryhmänohjaajat olivat mukana toisena moderaattorina minun lisäkseni. Ääneen lausumaton asenne ryhmänohjaajan läsnäoloon oli myönteinen ja arvostava.
Opiskelijoille oli kuitenkin uutta, että Facebook-ryhmää voi käyttää muuhunkin kuin hupikäyttöön, mikä näkyi aluksi erilaisina kokeiluina ryhmän sisällä. Valistamistyötä ei pidäkä väheksyä myöskään opetustyössä. Tehostin ryhmien toimivuutta mediakasvatuksellisilla täsmäiskuilla. Erityisesti nettietiketin selvittäminen luokassa on tärkeää. Keskustelimme yhdessä, millainen käytös on sallittua opetusryhmässä. Puhuimme myös netissä esiintyvistä väärinkäytöksistä. Useimmille olikin itsestään selvää, että jos hallitsee hyvät tavat irl, ne hallitsee myös netissä. Yleinen mielipide opiskelijoiden keskuudessa huonoa käytöstä kohtaan oli paheksuva. Ryhmähenki parhaimmillaan ohjasi oppilaita toimimaan asiallisesti.
Tietysti esiintyi myös ylilyöntejä, mutta virheistään oppii - niin tässäkin tapauksessa. Pidän erityisen tärkeänä ryhmän valmistelua etukäteen verkossa työskentelyä varten. Tehostamalla nettietiketin tuntemusta sain minimoitua väärinkäsitykset.
Toinen ääneen lausumaton asia oli mielestäni myös, kuinka tarpeelliseksi oppilaat kokivat opettajan läsnäolon. Vaikka en viettänytkään Facebookissa tavallista pitempiä ajanjaksoja, saatoin vastata heille yleensä vuorokauden sisällä viestin jättämisestä. Oppilaat kyselivät opiskelusta ja arvioinnista. Monet oppilaat ilmoittivat poissaoloistaan Facebookin välityksellä ja samalla he halusivat tietää tuntitehtävät voidakseen tehdä ne ajallaan.
Käytin Facebookia omana ilmoitustaulunani kertomalla kurssin sisällöstä ja arvioitiperusteista. Jaoin ryhmässä opetusmateriaalia ja neuvoin tiedonetsinnässä. Ilmoitin poissaoleville tuntitehtävät ja kannustin opiskelussa. Muistutin oppilaita kokeista ja kokeenpalautustuokiosta. Kurssiarvioinnin tehtyäni keskustelimme myös arvioinnista.
On tärkeää, että oppilaat tulevat kuulluiksi omissa asioissaan. Pidän tärkeänä, että oppilalla oli suora kanava, jota käyttämällä heillä oli mahdollisuus kysyä ja pyytää tarkentamaan heille epäselväksi jääneitä asioita. Samalla avautui suora keskustelu- ja vaikuttamisen kanava minulta oppilaille. Kolmanneksi oppilaat verkostoituivat toistensa kanssa entistä tehokkaammin.
Viransijaisuuteni päätyttyä keväällä jätinkin haikeana opiskeluryhmät ryhmänohjaajien hyvään huomaan. Toivotankin hyvää jatkoa kokeilulle, jonka käynnistymisessä sain olla mukana. Toivotan hyvää jatkoa myös oppilaille ja opettajille, joiden kanssa minulla oli ilo tehdä yhteistyötä.
Facebook-kokeilusta rohkaistuneena aion jatkaa verkko-opetuksen kehittämistä edelleen.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Facebookissa 2- tietoturva aina mielessä
Blogissani on ollut kovin hiljaista pitkään. Elämä kuljettaa. Myös työt vievät oman aikansa. En kuitenkaan ole ollut poissa somesta, ja työtäni kehitän edelleen, vaikka en olekaan ehtinyt päivittää blogiani.
Lähinnä olen keskittynyt tutkimaan Facebookin saloja.
Tietojen kohdentaminen oikeille ihmisille on edelleen erittäin tärkeää, kuten täällä olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Kevään ja kesän aikana olen opetellut jakamaan ihmiset eri ryhmiin sen mukaan, millainen merkitys heillä on elämässäni. Sukulaiset, ystävät ja töistä tutut ovat saaneet jokainen oman ryhmänsä. Tämä helpottaa myös viestien kohdentamista haluamilleni ihmisille, sillä mielestäni kaikkien ei tarvitse tietää ihan kaikkea minun elämästäni. Esimerkiksi työkavereille tarkoitettuja viestejä ei ole järkevää laittaa sukulaisten luettavaksi ja päinvastoin.
Viestien jakamisessa on myös joitakin niksejä, jotka kannattaa muistaa. Viestien jakamisessa voi nimittäin menetellä kahdella tavalla. Ne voi joko kohdentaa tietylle ryhmälle tai estää jonkin ryhmän näkemästä niitä. Kohdentaminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin estäminen. Facebook-kavereiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat sekä ystäviäni että työkavereitani. Jos estän ystäviä näkemästä työkavereille tarkoitetun viestin, työkaverini, joka on myös ystäväni, ei näekään viestiä. Sen sijaan, jos jaan viestin ainoastaan työkavereille, ystävä-työkaverit näkevät viestin.
On myös toinen seikka, joka pitää muistaa Facebookissa. Olen estänyt joidenkin viestien näkymisen joltakin ryhmältä. Tämä esto toimii hyvin niin kauan, kun ryhmiin jakoa ei muuteta. Jos lisään myöhemmin uuden ryhmän, se voi nähdä viestit, jotka olen rajannut estämisperiaatteella.
Näiden ja muutaman muun huomion vuoksi kannatan yhä niukkaakin niukempaa avoimuutta Facebookissa. FB-kaverin seinälle ei kannata ruveta avautumaan edes itseään koskevista asioista, sillä FB pitää huolen siitä, että muualle jätetyt kommentit avautuvat omalla seinällä muiden luettavaksi, ellei ole muistanut rajata kommenttien näkyvyyden koskemaan ainoastaan kavereille.
Myös profiiliin liittyviä asioita voi kohdentaa. FB-kavereita ei tarvitse pitää julkisesti esillä, ellei niin halua. Esimerkiksi arvelen, etteivät FB-kavereinani olevat työkaverit ole kiinnostuneita ystävieni tai sukulaisteni henkilöydestä. Vielä vähemmän tämä tieto pitäisi kiinnostaa ulkopuolisia ihmisiä.
Lähinnä olen keskittynyt tutkimaan Facebookin saloja.
Tietojen kohdentaminen oikeille ihmisille on edelleen erittäin tärkeää, kuten täällä olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Kevään ja kesän aikana olen opetellut jakamaan ihmiset eri ryhmiin sen mukaan, millainen merkitys heillä on elämässäni. Sukulaiset, ystävät ja töistä tutut ovat saaneet jokainen oman ryhmänsä. Tämä helpottaa myös viestien kohdentamista haluamilleni ihmisille, sillä mielestäni kaikkien ei tarvitse tietää ihan kaikkea minun elämästäni. Esimerkiksi työkavereille tarkoitettuja viestejä ei ole järkevää laittaa sukulaisten luettavaksi ja päinvastoin.
Viestien jakamisessa on myös joitakin niksejä, jotka kannattaa muistaa. Viestien jakamisessa voi nimittäin menetellä kahdella tavalla. Ne voi joko kohdentaa tietylle ryhmälle tai estää jonkin ryhmän näkemästä niitä. Kohdentaminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin estäminen. Facebook-kavereiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat sekä ystäviäni että työkavereitani. Jos estän ystäviä näkemästä työkavereille tarkoitetun viestin, työkaverini, joka on myös ystäväni, ei näekään viestiä. Sen sijaan, jos jaan viestin ainoastaan työkavereille, ystävä-työkaverit näkevät viestin.
On myös toinen seikka, joka pitää muistaa Facebookissa. Olen estänyt joidenkin viestien näkymisen joltakin ryhmältä. Tämä esto toimii hyvin niin kauan, kun ryhmiin jakoa ei muuteta. Jos lisään myöhemmin uuden ryhmän, se voi nähdä viestit, jotka olen rajannut estämisperiaatteella.
Näiden ja muutaman muun huomion vuoksi kannatan yhä niukkaakin niukempaa avoimuutta Facebookissa. FB-kaverin seinälle ei kannata ruveta avautumaan edes itseään koskevista asioista, sillä FB pitää huolen siitä, että muualle jätetyt kommentit avautuvat omalla seinällä muiden luettavaksi, ellei ole muistanut rajata kommenttien näkyvyyden koskemaan ainoastaan kavereille.
Myös profiiliin liittyviä asioita voi kohdentaa. FB-kavereita ei tarvitse pitää julkisesti esillä, ellei niin halua. Esimerkiksi arvelen, etteivät FB-kavereinani olevat työkaverit ole kiinnostuneita ystävieni tai sukulaisteni henkilöydestä. Vielä vähemmän tämä tieto pitäisi kiinnostaa ulkopuolisia ihmisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)