Flipped classroom

Aina oppii uutta.

Jokin aika sitten törmäsin minulle vieraaseen termiin, flipped classroom. Tämä tietenkin herätti minussa uinuvan nettisalapoliisin, sillä mikään ei ole kiehtovampaa kuin ihan uusi opetusmenetelmä, jota tuttava kertoo käyttävänsä omassa opeuksessaan,  ja niin annoin hakukoneen laulaa. Tämä tuttava, jolta opin uuden kiinnostavan termin, on Irmeli Pietilä.

Flipped classroom on käsite, jolla tarkoitetaan internetiä hyödyntävää interaktiivista opetustapaa. Teknologiaa hyödyntämällä opettaja vapautuu tunnin alussa tapahtuvasta luennoinnista kiertämään luokassa opetusryhmästä toiseen. Oppilailla on mahdollisuus tutustua opetusmateriaaliin internetin välityksellä ennen oppituntia. 

Oppilas tutustuu uuteen aiheeseen omalla ajallaan esimerkiksi oman opettajan laatiman opetusvideon avulla. Luokassa oppilaat yrittävät soveltaa tietojaan ratkaisemalla ongelmia ja tekemällä käytännön tehtäviä. Opettajan tehtävänä on toimia tutorina oppilaille ongelmakohdissa. Menetelmä mahdollistaa opetuksen eriyttämisen ja projektityyppisen oppimisen. 

Menetelmän avulla opettaja vapautuu käyttämään aikaansa yhä enemmän oppilaiden neuvomiseen ja avustamiseen tiedon omaksumisessa ja uusien ideoiden luomisessa. Flipped classroom'in ansiosta oppilaiden rooli oppimisprosessissa muuttuu entistä aktiivisemmaksi, mikä on mielestäni pelkästään positiivista. 

Pari tuntia kestäneen nettisalapoliisityön tuloksena on joukko aiheeseen liittyviä englanninkielisiä tekstejä ja YouTube-videoita. Hakusanana on toiminut Flipped classroom. 

Hauskaa on, että videoista löytyy jopa vinkkejä, miten menetellä häiritsevien oppilaiden suhteen. Flipped classroom-menetelmää käyttämällä oppilaat eivät menetä oppimismahdollisuuttaan, vaikka joukossa olisi huonosti käyttäytyviäkin oppilaita. Omaan ryhmään laittaminen, käyttäytymiseen panostaminen ja opettaminen onnistuu ainakin Katie Kimbarilta. Hän myös perustelee vakuuttavasti käyttämäänsä opetusmenetelmää: Why I flipped My Classroom. 

Tiedonhakumatkalla tietenkin tekee mieli kysyä:

Mikä menetelmän nimen suomenkielinen vastine on?

Toistaiseksi tosiaankin olen löytänyt ainoastaan englanninkielistä materiaalia.

Miten voisin soveltaa menetelmää omassa opetuksessani? 

Kaikki löytämäni opetusmateriaali on koskenut luonnontieteitä ja matematiikkaa. Siitä on vielä pitkä matka äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomen kielen opetukseen.

Tutkimusmatkani aiheeseen siis jatkukoon yhä. 

P.S. Kannattaa tutustua myös seuraaviin hakusanoihin:
fi.ncsu.edu.fizz
Bloom's Taxonomy

Lukiolaisen internetlukemisen strategioista opiskelijoiden internetlukemisen strategioihin

Opiskelijat tarvitsevat ohjausta oppiakseen toimivia tiedonhakuprosesseja.

Tarvitaan harjoittelua, jotta opiskelijat omaksuisivat rakentavalla tavalla reagoivan lukemisen tavan (constructively responsive reading). Tälla tarkoitetaan aktiivista prosessia, jossa lukija soveltaa tehtävän tavoitteisiin sopivia lukemisen strategioita metakognitiivisesti taitavalla tavalla. (Pressley & Gaskins 2006.) Rakentavalla tavalla reagoiva lukija on motivoitunut ja hänellä on hyvät pohjatiedot luettavasta. Lukija yhdistää tekstisisältöjä aikasempiin tietoihin ja luo niistä uusia kokonaisuuksia (Kintsch 1998). (Kiili, Laurinen, Marttunen.)

Kiilin ym. tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tiedonhaun, tekstin prosessoinnin, informaation arvioinnin ja metakognition välisiä suhteita silloin, kun lukiolaisten käyttävät internetiä kirjoitelmansa tiedonlähteenä, ja selvittää, miten nämä prosessit heijastuvat opiskelijoiden kirjoitelmien laatuun.

Opettaja voinee pitää hyvänä ohjenuorana omia opiskelijoita Kiilinkin käyttämiä tiedonhakutoimintojen jakomenetelmää:


1) hakukyselyn muotoilu
2) URL-osoitteen käyttö
3) hakutulosten selailu
4) linkin valinta hakutuloksista
5) linkkilistan hyödyntäminen
6) hakukoneen vaihtaminen
7) hakukielen vaihtaminen

(Kiili, Laurinen, Marttunen)

Tutkimuksessa opiskelijat tekivät ensin  muistiinpanoja ja kirjoittivat kirjoitelman annetusta aiheesta. Tutkija keräsi tutkimusaineistoa mm. ääneenajattelumenetelmä avulla (Ericsson & Simon 1993).
Muistiinpanojen kirjoittaminen tukee oppimistapahtumaa paremmin kuin mekaaninen tekstin kopioiminen (copy-paste).

Protokolla-analyysissa eli ääneenajattelumenetelmässä tutkittava puhuu ääneen ajatuksensa samanaikaisesti tehtäväratkaisun kanssa, tehtävän alusta sen loppuun. (Protokolla-analyysi - ääneenajattelumenetelmä.) Ääneenajattelumenetelmä tukee yhteisöllistä työskentelyä. Ajattelemalla ääneen opiskelija jäsentelee ajatuksiaan ja kertoo työparilleen ajatteluprosessin etenemisestä. Arvelen, että ääneenajattelumenetelmä voi aluksi tuntua vieraalta opiskelijoissa, jotka ovat tottuneet opettajan perinteisiin hiljentämistoimiin.

Tekstin prosessointistrategioihin kuuluu informaation poimiminen tekstistä ja elaboratiiviset tekstin prosessointistrategiat. Elaborointi tarkoittaa uuden tiedon liittämistä aikaisemmin opittuun. Puhutaan myös tiedon soveltamisesta.

Informaation arviointistrategioita ovat relevanssin arviointi, ts. relevantin informaation erottaminen epärelevantista informaatiosta (esim. aiheenmukaisuuden arviointi ja sen arviointi, sisältääkö sivusto itselle uutta tietoa) ja luotettavuuden arviointi, ts. luotettavan informaation erottaminen epäluotettavasta informaatiosta (esim. julkaisijan luotettavuuden, informaation ajantasaisuuden ja tekstin tyylin arviointi).

Metakognitiiviset strategioihin kuuluvat mikrotason metakognitiiviset strategiat, joita ovat oman välittömän toiminnan tarkkailu, ohjaaminen tai orientaation ylläpito, esim. missä olen nyt, kävinkö jo tällä sivulla, menen seuraavalle sivulle sekä makrotason metakognitiiviset strategiat, joita ovat toimintaa suuntaavia strategioita esim. sunnittelu ja oman toiminnan tai tuotoksen arviointi

Opettaja saanee suuntaviivoja tutkijan käyttämästä kirjoitelmien analyysista. Tutkimuksessa jaettiin jokainen lause ideayksiköihin, jotka luokiteltiin joko selittäviin ta kuvaileviin. Analyysin tavoitteena oli selvittää kirjoitelmien sisällöllinen laajuus, kausaalisen ajattelun laajuus ja kausaalisen ajattelun syvyys. (Kiili, Laurinen, Marttunen.)




Lisää Carita Kiilin väitöksestä blogissani. 

Lisäys 8.10.2012:

Lisää Carita Kiilin väitöksestä.

Carita Kiilin väitös internetlukemisesta yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana

Carita Kiili on tutkinut lukiolaisten tiedonhakutaitoja ja kykyjä yhteisölliseen oppimiseen (kasvatustieteen väitöskirja “Online reading as an individual and social practice”). Tutkimuksessaan Kiili on havainnut puutteita lukiolaisten tiedonhakutaidoissa. Tutkimuksen mukaan lukio-oppilailla on vaikeuksia hakukyselyiden muotoilussa, hakukoneiden toiminnan ymmärtämisessä, hakutulosten analysoinnissa, tiedonhaun suunnittelussa ja sääntelyssä. Myös nettilähteiden hyödyllisyyden ja luotettavuuden arvioinnissa on puutteita. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Internetin hyödyntäminen vaatii kognitiivisten tietojen organisointia. Tiedonhaun lisäksi tarvitaan informaation arviointi- ja prosessointitaitoja sekä metakognitiivisia taitoja. (Kiili, Laurinen, Marttunen)

Myös yhteisöllisessä työskentelyssä oli puutteita. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Opiskelijat, joilla oli vaikeuksia paikallistaa internetistä relevanttia informaatiota, joutuivat tarkkailemaan ja ohjaamaan välittömiä toimintojaan. Taitavat opiskelijat kykenivät puolestaan suunnittelemaan, arvioimaan ja sopeuttamaan toimintaansa tehtävän vaatimuksiin. He pystyivät myös keskittymään elaboratiiviseen tekstin prosessointiin. 

Tämä tutkimus osoittaa, että taitava internetlukeminen vaatii hyviä metakognitiivisia taitoja. 

Tulokset osoittivat myös sen, että elaboratiiviset tekstinprosessointistrategiat olivat positiivisessa yhteydessä opiskelijoiden kirjoitelmien laajuuteen ja kausaalisuuteen. Täten strateginen lukeminen on laadukkaan kirjoittamisen perusta. (Kiili, Laurinen, Marttunen.)

Kiilin mielestä tiedonhakua internetistä pitäisi opetella yhdessä.

Tietojen hakua internetistä pitäisi koulussa opetella mieluummin yhdessä eli vaikka pareittain kuin yksin. Näin neuvoo tutkija Carita Kiili , joka on laatinut väitöskirjan nettilukemisesta. Yhdessä lukeminen tukee Kiilin mukaan syvällistä sisältöjen tarkastelua, kun taas yksin työskentelevä saattaa tyytyä pinnalliseen ja kritiikittömään tietojen kopioimiseen netistä. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Arvelen, että Carita Kiilin väitös tukee yksittäisten opettajien luokissaan tekemiä empiirisiä havaintoja. Muuten niin taitavalla internet-sukupolvella voi olla suuriakin vaikeuksia hyödyntää verkkoa opiskelussa. Samoin vertaistuen hyödyntäminen koetaan hankalaksi. Minä muistan luokkatilanteita, joissa opiskelijat ovat keskustelleet, saako kysyä neuvoa luokkakaverilta ja saako ottaa mallia muilta.

Mielestäni saa kysyä ja saa ottaa mallia.

Opettajana kuitenkin toivon, että prosessin tuloksena on jotakin uutta ja omaperäistä. Pyörää ei tarvitse jokaisen keksiä ihan itse. On täysin luvallista hyödyntää valmista materiaalia uuden aikaansaamiseksi. Oppiminen prosessina ja opiskelustrategiat tarvitsevat paitsi opettajan tukea myös oppilaiden keskinäistä vertaistukea.

Ensimmäinen Google Drive -kokemukseni

Pivittäin käytän Googlen ilmaispalveluja: sähköpostia, dokumentteja, Picasa-verkkokuva-albumia, karttapalvelua, kalenteria ja tietenkin tiedonhakupalvelua.

Eilen sain ensikosketuksen Google Drive-palveluun. Olin aikaisemmin lukenut Facebookissa pari innostunutta kättäjäkommenttia, mutta vasta eilen Drive konkretisoitui kirjauduttuani dokumentteihin tämän linkin avulla (Google Driven esittelymateriaalia). Luvassa olisi 5 megan verran pilvipalvelua. Hetken mielijohteesta latasin koneelleni synkronointiohjelman, joka kauhukseni rupesi synkronoimaan koneeni sisältöä nettiin. Tätä en missään nimessä halua. Niinpä poistin synkronointiohjelman koneeltani ja rupesin tekemään Drivelle "nettiruumiinavausta".

Google Drive vie verkkoon tiedostot tietokoneelta. Juuri tämän vuoksi en ota sitä käyttööni. Haluan itse päättää, mitkä tiedostot pysyvät koneellani ja mitkä jaan verkkoon.

Sinänsä ideana Drive on hyvä, mutta ensin pitää olla selkeä selostus palvelun sisällöstä. Olen käyttänyt Googlen hakupalvelua löytääkseni tarpeeksi tyhjentävän selonteon Driven ominaisuuksista. Tutkimukset jatkuvat yhä. 

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia Drive-palvelusta. Otan mielelläni vinkkejä vastaan.

***
30.7.2012
Anne Rongas & Kaisa Honkonen-Ratinen: diaesitys Google Drivestä

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumi 2012

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumi pidetään 1. - 2.8.2012 Paasitornissa, Helsingissä.

Foorumin ohjelma on nähtävillä OPH:n sivuilla täällä.

Minua kiinnostavia työpajoja on monta erityisesti ensimmäisen päivän ohjelmistossa. Ilman muuta minua kiinnostaisi kuulla, mitä sanottavaa minuakin Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksella opettaneella Pirjo Vaittisella on kirjallisuuskeskustelusta verkossa. Lukkarinrakkaudesta suomen opetukseen ammatillisessa koulussa minua kiinnostaa myös kirjallisuus ammatillisen äidinkielen opetuksessa. Vaikka opetusblogien käyttö on minulle tuttua, olisi kiinnostavaa kuulla mitä sanottavaa Terhi Rannelalla on kirjallisuusblogeista.

Toisen päivän ohjelmistosta minua kiinnostaa kirjavinkit, väittely ja rock-lyriikka.

Lisää Facebook-opetuskokemuksista

Hups, kylläpä aika rientää. Edellisestä postauksesta on yli seitsemän kuukautta.

Pidin aikuisille maahanmuttajaopiskelijoille suomen alkeiskurssin. Kurssia tukemaan perustin Facebookiin suljetun ryhmän. Tarvittaessa avustin opiskelijoita Facebookin käytössä.

Kirjoitin päivittäin muistiinpanot Wordille, jotka heijastin dataprojektorilla valkotaululle. Nämä muistiinpanot julkaisin asiakirjoina Facebook-ryhmässämme. Tämä auttoi opiskelijoita opetettujen asioiden kertaamisessa. Myös opetusryhmään liittyneet jatkokurssin opiskelijat pitivät hyvänä alkeiden kertaamismahdollisuutta.

Julkaisin Facebookissa myös opetusta koskevia tiedotuksia sekä materiaalia erilaisista maahanmuuttajia auttavista palveluista.

Opiskelijat julkaisivat ryhmässä tervehdyksiä ja valokuvia. Lisäksi Facebookin käyttäminen innosti opiskelijoita pitämään yhteyttä toisiinsa ja opettajiin. Minua ilahduttaa, että voin seurata kurssin vielä päätyttyä opiskelijoiden kuulumisia Facebookin välityksellä.


Facebook