Mainonta on tullut Blogistaniaan, oletko valmis?

Tekstimainonta ei ole mikään uusi ilmiö, sen sijaan sen kieltäminen on jokseenkin tuore tapaus mainonnan historiassa (linkki Kuluttajaviraston sivuille). Tekstimainonnan kieltämisen tarkoitus on suojata kuluttajia, erityisesti lapsia. Tuotesijoittelua on esiintynyt kautta aikojen julkisuudessa - toisin kuin suomenkielisessä Wikipedia-artikkelissa väitetään -  ja nyt se on näköjään tullut jäädäkseen myös blogimaailmaan.

Naistenlehdet (linkki Ylen uutisiin, ja toiseen uutiseen ja vielä kolmanteenkin) ovat kautta aikojen esitelleet erilaisia tuotteita (vaatteita, kauneudenhoitotuotteita, sisustustavaroita jne.) ja nyt mainostajat ovat huomanneet millaiset mahdollisuudet tuotesijoitteluun on blogimaailmassa.

Eilisessä Kuningaskuluttajassa (linkki Areenan sivuille ja ohjelman omille nettisivuille) puhuttiin  tuotesijoittelusta blogeissa. Mainostaminen on laillista, mutta lain mukaan mainonta pitää erottua selkeästi muusta tekstistä ja yhteistyökumppani pitää mainita selkeästi, mikäli on kysymys kumppanuusmarkkinoinnista. Kumppanuusverkostot ovat yleisempiä muualla maailmalla, mutta ne ovat näköjään kovasti tulossa myös Suomeen. Ohjelman mukaan yhteistyökumppanin olemassaolo ilmeisesti kuitenkin sivuutetaan usein kovin helposti. Esimerkkejä ei kuitenkaan annettu ohjelmassa, joten tätä väitettä on kovin vaikea tarkistaa. Mielestäni selkeitä tapauksia ovat ne blogit, jotka sijoittuvat esimerkiksi jonkin lehden nettisivuille, mutta niistä ei puhuttu ohjelmassa mitään. Muotibloggaajat ovat mielipidemuokkaajia ja lisäävät tavaran myyntiä suosittelemalla tuotteita blogeissaan. Jotkut muotibloggaajat bloggaavat työkseen. Rehellisimmät bloggaajat mainitsevat, milloin kirjoittavat saamistaan tuotelahjoista.

Ohjelmassa puhutaan lähinnä tekstiilien, kemikaalien ja rakennustarvikkeiden tuotesijoittelusta, joten jäinkin miettimään, miten tilanne on muilla aloilla, esimerkiksi itselleni läheisissä kulttuuria, käsitöitä tai sosiaalista mediaa koskevissa blogeissa. Minun mediablogissani esittelen erilaisia mediaan liittyviä ilmiöitä ja palveluja, joille mielestäni voi keksiä monia hyödyllisiä käyttömahdollisuuksia, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Painotukseni on ollut sattuneista syistä opetuksessa ja koulutuksessa. Niinpä olen linkittänyt Minun mediablogissani ihan suvereenisti erilaisiin ilmaisiin somepalveluihin, mutta senttiäkään en ole saanut enkä olisi edes halunnut linkittämisen vaivastani.

Samoin on Kangastuksia-käsityöblogini laita. Minulla ei ole mainosbannereitani blogissani. Minulla ei ole myöskään kytköksiä ainoaankaan kumppanuusverkostoon, niinpä en myöskään saa komissioita yhdestäkään lukijan tekemästä linkinavauksesta. Mietinkin mitä mieltä Kuningaskuluttaja tai Kuluttajavirasto on käsityöbloggajien eräästä yleisestä tavasta, jota minäkin käytän varsin usein. Saatan nimittäin kirjoittaa blogissani vaikkapa jostakin lankakaupasta tai tuotteesta, mutta teen sen ilman minkäänlaista kaupallista hyötytarkoitusta. Näin ovat tehneet lukuisat käsityöbloggaajat kautta aikojen.

Olisiko tässä syytä moittia meitä bloggaajia epäasiallisesta tuotesijoittelusta siitäkin huolimatta, että olemassa olematonta yhteistyökumppania ei mainita sanallakaan. 

Minulla ei siis ole sponsoreita ja bloggaan ilmaiseksi ja ihan omaksi huvikseni. Jos linkitän, linkitän sen vuoksi, että itse haluan. (Esimerkiksi: Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Kangastuksia)

Ainoastaan yhden kerran vuosia sitten yksi juuri aloittanut nettikangaskauppias lähestyi minua sähköpostitse ja pyysi minua laittamaan kangaskauppansa linkin blogiini, minkä teinkin ihan vain sen vuoksi, että mielestäni hinnat olivat aika kohdallaan ja valikoimatkin tarpeeksi monipuoliset ja laadukkaat. Senkin linkin olin sijoittanut linkkilistaan, jonka olin nimennyt nettikaupoiksi. 

Tietysti olen miettinyt oman toimintani eettisyyttä varsinkin nyt, kun pitkän hiljaiselon jälkeen elvytin jälleen käsityöblogini, samoin kuin Minun mediablogini kohdalla

Kuningaskuluttaja-ohjelman myötä sain kuitenkin puettua häilyvät ajatukset selkeiksi kysymyksiksi: 

• Menettelenkö epäeettisesti linkittämällä blogiini erilaisia löytöjä, joita olen tehnyt satunnaisten nettisufausten aikana?
• Onko epäeettistä häivyttää häivyttää kapallisten palvelujen merkityksen olemalla mainitsematta tuotetta tai palvelua? - Ehkä pitäisikin ryhtyä toimimaan aivan päinvastoin ja mainita tuote tai palvelu nimeltä. 

Jos siis Kuningaskuluttajassa on pidetty tuotesijoitteluna kaikenlaista tuotteisiin tai palveluihin linkittämistä, niin miten on sitten esimerkiksi kulttuurin piirissä?

Kirjabloggaja kirjoittaa jutun kirjasta, jonka on lukenut tai elokuvasta, jonka on juuri katsonut. Usein hän samalla linkittää jonnekin muualle nettiin, jossa kirjoitetaan samaisesta kirjasta tai elokuvasta. Eikä hän edelleenkään saa senttiäkään toiminnastaan. Kuitenkin bloggaaja on toiminnallaan tullut lisänneeksi tuotteen myyntiä. Satunnainen lukija tulee lukeneeksi tekstin ja vakuuttuu kirjan tai elokuvan laadukkuudesta. Sen jälkeen hän tulee ostaneeksi blogissa mainitun kirjan tai käyneeksi katsomassa saman elokuvan.

Ehkä kysymys on kuitenkin siitä hyväsydämisestä suosittelusta, josta oli puhe myös ohjelman alussa. Tarviteeko tästä olla kovin huolissaan?