ESR-päällikkö Minna Bálint Opetushallituksesta piti tervetuliaispuheen, minkä jälkeen tutkimuspäällikkö ja yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki Aalto-yliopistosta piti esityksen "Lupa toimia eri tavalla!" (Kannattaa googlettaa Tuulenmäki ja esityksen nimi, joka on myös teoksen nimi). Tuulenmäki puhui paljon, ja kaikki asiaa. Hän puhui arkisista asioista, joita pitäisi ajatella toisin. Hän lähtee liikkeelle strategisen innovaation käsitteestä. Ideoiden laatua pitäisi nostaa konventioita haastavalle tasolle. Asioita pitäisi tehdä toisella tavalla. Hänen mielestään unelmat pyörittävät maailmaa. Unelmointi on taito, jota ei opeteta missään.
Tuulenmäki kertoi esimerkkien avulla, kuinka ongelmaa lähestytään uudella tavalla. Hän kertoi haasteesta, miten Suomen seniorit saataisiin toimimaan aktiivisesti.
Suomalaiset pitävät suunnittelemista itseisarvona. Käytämme valtavasti aikaa ja rahaa suunnittelemiseen ja sitten kun suunnitelma on valmis, toivomme, että joku toteuttaa suunnitelman. Joskus suunnitelmat toteutuvat, toisinaan taas eivät. Usein suunnitelmissa lähdetään liikkeelle negaation kautta. Esimerkiksi vanhusten aktivoimissuunnitelmassa ennakko-oletus oli, että vanhukset ovat heikkoja, huonoja ja passiivisia vastaanottajia. Ei oletettu, että vanhuksilla olisi jotakin annettavaa. Innovointiryhmä lähtestyi kuitenkin ongelmaa toisin: missä vanhukset ovat hyviä? He tuntevat Suomen olot, he puhuvat suomea ja useimmat viihtyvät muiden ihmisten seurassa. Innovatiivinen ratkaisu oli perustaa kielikahvila, jossa suomalaiset vanhukset ja maahanmuuttajat kohtasivat. Vanhukset saivat tehdä sitä, missä he olivat hyviä - puhua suomea - ja maahanmuuttajat saivat tarvitsemaansa harjoitusta kielen oppimiseen. Tuulenmäki kertoi seikkaperäisesti, kuinka lopputulokseen päädyttiin yrityksen ja erehdyksen avulla, kokeilemalla erilaisia toimintatapoja.
Eräs haaste oli, miten saadaan 2 miljoonaa suomalaista jäämään jäähalliin ottelun jälkeen. Joka ikisen jääkiekko-ottelun jälkeen jäähallissa tehdään töitä, jotta maksavista asiakkaista päästäisiin mahdollisimman äkkiä eroon. Kuitenkaan eihän ravintolassakaan heitetä asiakkaita kesken illan ulos vaan niissä tehdään paljon töitä, jotta asiakkaat viihtyisivät. Haaste ei saanut kannatusta jääkiekkoporukan keskuudessa, mutta sitä olisi kuulemma lähestytty niin, että olisi kokeiltu heti seuraavan ottelun jälkeen, jäävätkö ihmiset paikalle. Kokeilun jälkeen olisi tiedetty, miten ihmiset jäävät jäähalliin. Suunnitelmaa ei nimittäin voi tehdä, ellei ole tietoa.
Eräs haaste oli, miten kehitämme maailman parhaan puiston. Sinebrykoffin puiston ilmettä haluttiin parantaa. Kehitystyöryhmä loi ensimmäiseksi kontaktin puiston käyttäjiin ja keräsi heiltä ideoita, joita ryhdyttiin sitten testaamaan. Todettiin, että kävijät itse tekevät puistosta paremman.
Erään haasteen tavoite oli kehittää uudenlainen yökerho. Päädyttiin siihen, että asiakkaat voisivat järjestää kotibileitä yökerhossa. Toisin sanoen asiakkaat itse pitäisivät huolta asiakkaiden määrästä vieraita kutsumalla. He saisivat itse päättää, millaista musiikkia soitetaan, mikä lisää viihtyvyyttä. Parhaassa tapauksessa eri bileiden vieraat sekoittuvat ja pitävät hauskaa keskenään. Muitakin hyötyjä oli: ei tarvinnut itse huolehtia siivoamisesta eikä tarjoilupuolesta.
Varsin haastava haaste oli, miten saamme koululaiset käyttämään koulukypärää. Ensin suunniteltiin uudenlainen liikennemerkki ja tehtiin koulun pihaan erilaisia ratoja. Huomattiin, että kypärät ovat rumia eikä niitä myydä sellaisissa kaupoissa, joissa nuoret käyvät mielellään. Järjestettiin kypärän sovitusmahdollisuuksia ja kypäriä nuorten suosimiin kauppoihin. Tukka litistyy kypärän alla, joten parturikampaaja teki erilaisia kampauksia, jotka sopivat kypärän käyttäjille.
Tuulensuu totesi esityksessään, että pitäisi olla enemmän kokeiluja ja vähemmän suunnittelua. Hänen mielestään "aina kun suunnittelet, on vaarana, että mitään ei tapahdu". Suunnittelijoiden aika menee kokouksissa istumiseen eikä mitään tapahdu, koska ei ole aikaa, kun pitää suunnitella. Hänen mielestään innostunut saa enemmän aikaan kuin asiantuntija. Asiantuntijan rooli on raskas, sillä hänellä ei ole lupa epäonnistua. Hän ei saa tehdä virheitä.
Tuulensuun mukaan innokkaimmat oppijoita ovat 1) lapset ja 2) ihmiset, joilla on agenda. Koulussa toteutetaan toisten ihmisten laatimaa agendaa, mikä tietenkin on omiaan latistamaan oppimishalun. Kuitenkin koska kukaan ei tiedä ratkaisua ongelmaan, se on pakko keksiä itse. Työssä ja elämässä on yhteistä se, että pitää muodstaa henkilökohtainen suhde arjen asioihin.
Ihminen itse on kaikkein tärkein käyttöliittymä arkeen. Kehittyyhän koulussa tämä käyttöliittymä?
Ihmisellä pitää olla agenda, jotta häntä voidaan auttaa.
Onko ihminen koulutusputken jälkeen kiinnostuneempi itsestään ja elämästään kuin ennen koulua?
Viekö koulutus tarpeeksi epämukavuusalueelle?
Sen pitäisi, jotta oppimista tapahtuisi. On tyypillistä, ettei epäonnistumisista raportoida. Kuitenkin epäonnistumiset ovat tärkeitä. Ainoastaan kokeiluissa selviää, mikä ei toimi ja mikä toimii. Tarinat elävät - niin kävi myös minulle tänään. Kuunnllessani Tuulemäen esitystä mieleeni painuivat erilaiset kokeilut, joiden jälkeen päädyttiin ongelman ratkaisuun. Tuulenmäki kehottaakin hyödyntämään reuna-alueiden ilmöitä ongelmaratkaisussa.
Mitä jos eri lailla toimiminen tuleekin ensiksi? Vasta sitten voi ajatella eri tavalla.
Hauskin esimerkki oli mielestäni haaste, jossa pyrittiin ratkaisemaan vammaisten kaupassakäyntiin liittyviä ongelmia. Vammaisten mielestä kaupassa asioiminen on hankalaa kassoilla, joissa pitää toimia nopeasti. Tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan perustamalla kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Lähiaikoina (ensi tai seuraavana viikonloppuna) Ison Omenan City-marketissa avataan slow-kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Kokeilun jälkeen jää nähtäväksi, mitä tapahtuu. Kuulemma idea slow-kassasta sai kannatusta niin kauppiaan kuin kassojenkin keskuudessa. Kuulemma kaikki kassat olisivat halunneet slow-kassaan. - Käykäähän katsomassa, mikäli asutte jossakin lähettyvillä.
Yleinen käsitys on, että kaikki, mikä on dokumentoitu, on tehty. Yleisön keskeltä heitettiinkin ajatus, että entäpä jos kaikkea ei tarvitsisikaan dokumentoida. Tuulenmäen mielestä raportoimisen voi hoitaa videoimalla paremmin kuin kirjoitettuna. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Koffin puiston kehitysprojekti.
Yleinen käsitys on, että kaikki, mikä on dokumentoitu, on tehty. Yleisön keskeltä heitettiinkin ajatus, että entäpä jos kaikkea ei tarvitsisikaan dokumentoida. Tuulenmäen mielestä raportoimisen voi hoitaa videoimalla paremmin kuin kirjoitettuna. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Koffin puiston kehitysprojekti.
Anssi Tuulesuu herätti tietysti ajatuksia: toisaalta olen tehnyt omia opetuskokeiluja itsenäisesti. Niissä olen ollut suunnittelijana, toimijana ja havainnoijana. Olen voinut tehdä muutoksia suunnitelmiin hyvinkin nopeasti, kun olen huomannut, että jokin ei toimi. Versot-hankkeessa puolestani olen tutustunut toisenlaiseen työskentelytapaan. Siinä on laadittu sivukaupalla käsikirjoitusta, joka odottaa vielä lopullista toteutusta. Kukaan ei tiedä vielä, toimiiko käsikirjoitus ja minkälaisia muutoksia käsikirjoitukseen pitää tehdä. Tämä selviää vasta aikojen kuluttua.
***
Innostuin kirjoittamaan Tuulensuun esityksesti seikkaperäisesti, koska sain sieltä vahvistuksen omaan agendaani. Haluan kuitenkin kertoa muistakin esityksistä, joten teen uuden postauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö sinulle ajatuksia, jotka haluaisit jakaa kanssani? Kaikki kommentit ovat tervetulleita.