ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, ensimmäinen päivä (2)

ESR-verkottumisseminaarin ensimmäisen päivän teemoja olivat erityisryhmät opetuksessa, tulevaisuuden osaamistarpeet ja tulevaisuuden oppiminen


Projektipäällikkö Sanna Ylistenniemi-Mustalahti Sastamalan kuntayhtymästä esitteli Parempaan alkuun -projektin Sastamalan kuntayhtymässä toteutetusta projektista, jossa kartoitetetaan nuorten maahanmuuttajien voimavaroja ja pyritään hyödyntämään niitä luomalla henkilökohtaisia ammatillisen koulutuksen polkuja. Projektin lähtökohtana on tilanne, jossa maahanmuuttajataustaiset opiskelijat keskeyttävät ammatilliset opintonsa tavallista yleisemmin. Tähän ongelmaan haluttiin  ratkaisu projektin avulla. Muita ongelmia oli Sastamalan alueen virkamiesten kokemattomuus maahanmuuttajien ongelmien ratkaisussa. Virkailijoille tarjottiin ohjausta, jotta he osaisivat toimia tarkoituksenmukaisesti maahanmuuttaja-asiakkaiden osalta. Jokaisen maahanmuuttajan taustat (koulutus, työkokemus, kulttuurinen tausta, suomen kielen taito ym.) ja tavoitteet kartoitetaan. Näiden pohjalta laaditaan suunnitelma, joka tähtää ammattiin valmistumseen ja työllistymiseen.

Projektipäällikkö Kyllikki Alajärvi Kemi-Torniojokilaakson kuntayhtymästä esitteli Palvelualan suomea maahanmuuttajille (Palsu)-projektin, jonka tavoitteena on tarjota monialaista ja -tasoista verkkomateriaalia matkailu- ja ravitsemusalan maahanmuutajataustaisille opiskelijoille. Projektin lähtökohtana on ollut Lapin matkailualan ongelmat, jonka voisi kiteyttää lausahdukseen, missä pihvini viipyy? Lapin yrittäjien ongelmia ovat työvoimapula, työvoiman nopea vaihtuvuus, ammatti- ja kielitaidon puutteet. Palsun tavoitteena on hyödyntää maahanmuuttajan ammattitaitoa, joka päivitetään Suomen oloihin. Palsu kuuluu Aikis-hankkeeseen (Aikuisten maahanmuuttajien kielikoulutuksen kehittäminen), kuten Versotkin. (Aikis-hankkeen materiaaliin pääsee tutustumaan osoitteessa http://aikismateriaali.wikispaces.com/)

Palsun kohderyhmällä on A2-tasoinen kielitaito ja tavoitteena on B1-B2-tasoinen kielitaito. Verkko-opiskelumateriaalia voi hyödyntää myös ammattiin valmistavissa koulutuksessa ja ammatillisessa S2-opetuksessa. Palsussa on käytetty autenttisia haastatteluja ja tekstejä, joiden avulla opiskelijat voivat kartuttaa kielitaitoaan ja tietämystään asiakaspalvelusta. Käytetty kieli ei siis ole selkokielistä vaan normaalia puhekieltä eri puolilta Suomea. Materiaalin avulla opiskelijat oppivat tekstistrategioita, ts. tekstiä ei tarvitse kääntää sanasta sanaan vaan riittää, kun ymmärtää ajatuksen.  Projektin tekninen toteutus alkaa loppuvuodesta 2011.

Kumppanit työssä-projektin esitteli Päivi Nylader Kiipulasta (http://www.kiipula.fi/). Pitää osata ottaa huomioon erityisryhmien tarpeet työssäoppimisjaksossa. Tätä varten luotiin hojks-kortit opiskelijoiden ja oppilaitoksen yhteistyönä.


Tulevaisuuden osaamistarpeet -teemaan liittyen yliopettaja Raija Nurminen Turun ammattikorkeakoulusta esitteli SOTE-ennakointia. Aiheeseen liittyvää materiaalia löytyy osoitteesta http://sote-ennakointi-esh.turkuamk.fi/ ja lisätietoja osoitteesta http://www.turkuamk.fi/

Yhdessä tekemällä -projektin esitteli Erja Kotimäki Oulun ammattioppilaitoksesta. Materiaaliin voi tutustua nettiosoitteessa http://yhdessatekemallahanke.wikispaces.com/. Tavoitteena on laatia laatukriteerit opettajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyönä. Projektin aikataulu kannattaa pitää tiiviinä toteuttamisen mielekkyyden säilyttämiseksi.

Aikis-projektin esitteli Ulla Rönnberg Opetushallituksesta. Aikis-projektiin kuuluu luki-projekti (Vilu - axxell), arkipäivään liittyvää kielenoppimismateriaalia (Kielivakka, Suomen kieltä verkkoon), humanistinen ja kasvatusala, jota käynnistellään parhaillaan, sertifikaatit, työelämätaidot (miten haetaan töihin, millaiset valmiudet tarvitaan) itsearviointimateriaali (Suomi Verkkari) sekä ruotsinkielinen materiaali, jonka mallina on käytetty Ruotsin Skolverketin materiaalia.  Rönnbergin ohjeena oli: tee hankkeet osissa niin, että toteutus tehdään käsikirjoituksen rinnalla. Aikis on ollut liian iso hanke yhdelle toteuttajalle ja sen tekninen toteutus tehdään alihankintoina.

Ville Virtanen ja Saku ry esitteli ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkoston. Hyvinvoiva oppimisympäristö -tarkistuslista on oppilaitosten käytettävissä ja muokattavissa. Sähköinen formaatti valmistuu hankkeen aikana. Alpo.fi - ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto on tarkoitettu henkilöstölle ja järjestäjille, opiskelijoille tulee oma Alpo-versio. Saku-materiaali (http://www.sakumateriaalit.net/) puolestaan avautuu saku-avaimella. Projektilla on luonnollisesti omat Facebook-sivut ( Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto  https://www.facebook.com/pages/Ammatillisen-koulutuksen-hyvinvointiverkosto/152561211424949?sk=wall  ja Saku ry https://www.facebook.com/pages/SAKU-ry/125537217499471)

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, ensimmäinen päivä (1)

Olen osallistunut Versot-hankkeeseen, kuten täällä olen kirjoittanut. Versoihin osallistumisen myötä olen saanut erinäisiä houkuttelevia osallistumiskutsuja, joihin en ole kuitenkaan pystynyt osallistumaan lähinnä työkiireiden vuoksi. ESR-verkottumisseminaarikutsu Naantalin kylpylään oli kuitenkin niin houkutteleva, etten voinut vastustaa sitä jo ihan naurettavan lyhyen seminaarimatkan vuoksi. Ensisijaisesti minua tietenkin kiinnosti seminaarin aiheet.

ESR-päällikkö Minna Bálint Opetushallituksesta piti tervetuliaispuheen, minkä jälkeen tutkimuspäällikkö ja yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki Aalto-yliopistosta piti esityksen "Lupa toimia eri tavalla!" (Kannattaa googlettaa Tuulenmäki ja esityksen nimi, joka on myös teoksen nimi).  Tuulenmäki puhui paljon, ja kaikki asiaa. Hän puhui arkisista asioista, joita pitäisi ajatella toisin. Hän lähtee liikkeelle strategisen innovaation käsitteestä. Ideoiden laatua pitäisi nostaa konventioita haastavalle tasolle. Asioita pitäisi tehdä toisella tavalla. Hänen mielestään unelmat pyörittävät maailmaa. Unelmointi on taito, jota ei opeteta missään. 

Tuulenmäki kertoi esimerkkien avulla, kuinka ongelmaa lähestytään uudella tavalla. Hän kertoi haasteesta, miten Suomen seniorit saataisiin toimimaan aktiivisesti. 

Suomalaiset pitävät suunnittelemista itseisarvona. Käytämme valtavasti aikaa ja rahaa suunnittelemiseen ja sitten kun suunnitelma on valmis, toivomme, että joku toteuttaa suunnitelman. Joskus suunnitelmat toteutuvat, toisinaan taas eivät. Usein suunnitelmissa lähdetään liikkeelle negaation kautta. Esimerkiksi vanhusten aktivoimissuunnitelmassa ennakko-oletus oli, että vanhukset ovat heikkoja, huonoja ja passiivisia vastaanottajia. Ei oletettu, että vanhuksilla olisi jotakin annettavaa. Innovointiryhmä lähtestyi kuitenkin ongelmaa toisin: missä vanhukset ovat hyviä? He tuntevat Suomen olot, he puhuvat suomea ja useimmat viihtyvät muiden ihmisten seurassa. Innovatiivinen ratkaisu oli perustaa kielikahvila, jossa suomalaiset vanhukset ja maahanmuuttajat kohtasivat. Vanhukset saivat tehdä sitä, missä he olivat hyviä - puhua suomea -  ja maahanmuuttajat saivat tarvitsemaansa harjoitusta kielen oppimiseen. Tuulenmäki kertoi seikkaperäisesti, kuinka lopputulokseen päädyttiin yrityksen ja erehdyksen avulla, kokeilemalla erilaisia toimintatapoja. 

Eräs haaste oli, miten saadaan 2 miljoonaa suomalaista jäämään jäähalliin ottelun jälkeen. Joka ikisen jääkiekko-ottelun jälkeen jäähallissa tehdään töitä, jotta maksavista asiakkaista päästäisiin mahdollisimman äkkiä eroon. Kuitenkaan eihän ravintolassakaan heitetä asiakkaita kesken illan ulos vaan niissä tehdään paljon töitä, jotta asiakkaat viihtyisivät. Haaste ei saanut kannatusta jääkiekkoporukan keskuudessa, mutta sitä olisi kuulemma lähestytty niin, että olisi kokeiltu heti seuraavan ottelun jälkeen, jäävätkö ihmiset paikalle. Kokeilun jälkeen olisi tiedetty, miten ihmiset jäävät jäähalliin. Suunnitelmaa ei nimittäin voi tehdä, ellei ole tietoa.

Eräs haaste oli, miten kehitämme maailman parhaan puiston. Sinebrykoffin puiston ilmettä haluttiin parantaa. Kehitystyöryhmä loi ensimmäiseksi kontaktin puiston käyttäjiin ja keräsi heiltä ideoita, joita ryhdyttiin sitten testaamaan. Todettiin, että kävijät itse tekevät puistosta paremman. 

Erään haasteen tavoite oli kehittää uudenlainen yökerho. Päädyttiin siihen, että asiakkaat voisivat järjestää kotibileitä yökerhossa. Toisin sanoen asiakkaat itse pitäisivät huolta asiakkaiden määrästä vieraita kutsumalla. He saisivat itse päättää, millaista musiikkia soitetaan, mikä lisää viihtyvyyttä. Parhaassa tapauksessa eri bileiden vieraat sekoittuvat ja pitävät hauskaa keskenään. Muitakin hyötyjä oli: ei tarvinnut itse huolehtia siivoamisesta eikä tarjoilupuolesta.

Varsin haastava haaste oli, miten saamme koululaiset käyttämään koulukypärää. Ensin suunniteltiin uudenlainen liikennemerkki ja tehtiin koulun pihaan erilaisia ratoja. Huomattiin, että kypärät ovat rumia eikä niitä myydä sellaisissa kaupoissa, joissa nuoret käyvät mielellään. Järjestettiin kypärän sovitusmahdollisuuksia ja kypäriä nuorten suosimiin kauppoihin. Tukka litistyy kypärän alla, joten parturikampaaja teki erilaisia kampauksia, jotka sopivat kypärän käyttäjille. 

Tuulensuu totesi esityksessään, että pitäisi olla enemmän kokeiluja ja vähemmän suunnittelua. Hänen mielestään "aina kun suunnittelet, on vaarana, että mitään ei tapahdu".  Suunnittelijoiden aika menee kokouksissa istumiseen eikä mitään tapahdu, koska ei ole aikaa, kun pitää suunnitella. Hänen mielestään innostunut saa enemmän aikaan kuin asiantuntija. Asiantuntijan rooli on raskas, sillä hänellä ei ole lupa epäonnistua. Hän ei saa tehdä virheitä. 

Tuulensuun mukaan innokkaimmat oppijoita ovat 1) lapset ja 2) ihmiset, joilla on agenda. Koulussa toteutetaan toisten ihmisten laatimaa agendaa, mikä tietenkin on omiaan latistamaan oppimishalun. Kuitenkin koska kukaan ei tiedä ratkaisua ongelmaan, se on pakko keksiä itse.  Työssä ja elämässä on yhteistä se, että pitää muodstaa henkilökohtainen suhde arjen asioihin. 

Ihminen itse on kaikkein tärkein käyttöliittymä arkeen. Kehittyyhän koulussa tämä käyttöliittymä?

Ihmisellä pitää olla agenda, jotta häntä voidaan auttaa. 

Onko ihminen koulutusputken jälkeen kiinnostuneempi itsestään ja elämästään kuin ennen koulua?

Viekö koulutus tarpeeksi epämukavuusalueelle?

Sen pitäisi, jotta oppimista tapahtuisi. On tyypillistä, ettei epäonnistumisista raportoida. Kuitenkin epäonnistumiset ovat tärkeitä. Ainoastaan kokeiluissa selviää, mikä ei toimi ja mikä toimii. Tarinat elävät - niin kävi myös minulle tänään. Kuunnllessani Tuulemäen esitystä mieleeni painuivat erilaiset kokeilut, joiden jälkeen päädyttiin ongelman ratkaisuun. Tuulenmäki kehottaakin hyödyntämään reuna-alueiden ilmöitä ongelmaratkaisussa. 

Mitä jos eri lailla toimiminen tuleekin ensiksi? Vasta sitten voi ajatella eri tavalla.

Hauskin esimerkki oli mielestäni haaste, jossa pyrittiin ratkaisemaan vammaisten kaupassakäyntiin liittyviä ongelmia. Vammaisten mielestä kaupassa asioiminen on hankalaa kassoilla, joissa pitää toimia nopeasti. Tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan perustamalla kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Lähiaikoina (ensi tai seuraavana viikonloppuna) Ison Omenan City-marketissa avataan slow-kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Kokeilun jälkeen jää nähtäväksi, mitä tapahtuu. Kuulemma idea slow-kassasta sai kannatusta niin kauppiaan kuin kassojenkin keskuudessa. Kuulemma kaikki kassat olisivat halunneet slow-kassaan.  - Käykäähän katsomassa, mikäli asutte jossakin lähettyvillä.

Yleinen käsitys on, että kaikki, mikä on dokumentoitu, on tehty. Yleisön keskeltä heitettiinkin ajatus, että entäpä jos kaikkea ei tarvitsisikaan dokumentoida. Tuulenmäen mielestä raportoimisen voi hoitaa videoimalla paremmin kuin kirjoitettuna. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Koffin puiston kehitysprojekti. 

Anssi Tuulesuu herätti tietysti ajatuksia: toisaalta olen tehnyt omia opetuskokeiluja itsenäisesti. Niissä olen ollut suunnittelijana, toimijana ja havainnoijana. Olen voinut tehdä muutoksia suunnitelmiin hyvinkin nopeasti, kun olen huomannut, että jokin ei toimi. Versot-hankkeessa puolestani olen tutustunut toisenlaiseen työskentelytapaan. Siinä on laadittu sivukaupalla käsikirjoitusta, joka odottaa vielä lopullista toteutusta. Kukaan ei tiedä vielä, toimiiko käsikirjoitus ja minkälaisia muutoksia käsikirjoitukseen pitää tehdä. Tämä selviää vasta aikojen kuluttua. 

***

Innostuin kirjoittamaan Tuulensuun esityksesti seikkaperäisesti, koska sain sieltä vahvistuksen omaan agendaani. Haluan kuitenkin kertoa muistakin esityksistä, joten teen uuden postauksen. 

Näin luot listoja Facebook-kavereistasi

Mene käyttäjätiliin, valitse ”Muokkaa kavereita”

Kaverit-sivulla otsikon vieressä on ”Luo lista”. Paina ”Luo lista”-painiketta, jolloin avautuu pop up-ikkuna ”Luo uusi lista”.

Kirjoita ”Enter a List Name”-valikkoon haluamasi listan nimi.

Klikkaa listaan haluamasi henkilöt kaverilistaltasi hiiren vasemmalla painikkeella.

Paina lopuksi ”Luo lista” -painiketta ikkunan oikeassa alakulmassa.

Voit sijoittaa henkilöitä yhteen tai useampaan listaan mielesi mukaan. Jos haluat rajata jonkin asian näkyvyyden, kannattaa mieluummin tehdä niin päin, että sallit tekstin näkyvyyden haluamallesi listan henkiöille kuin että rajaat jonkin listan näkyvyyden ulkopuolelle. Nimittäin jos luot uuden listan myöhemmin, tämän uuden listan henkilöt näkevät kaikki aikaisemmin julkaisuasetuksista rajaamasi tekstit. 

Listoja voi muokata myös jälkeenpäin. Niitä voi poistaa, ja listoihin voi lisätä henkilöitä ja poistaa heitä mielensä mukaan.

Verkko-opetuksen laatukriteerit

Isonverstaan verkko-opetuksen kriteerit, olkaa hyvät.

On ilman muuta selvää, että verkko-opetuksen pitää olla laadukasta ja tietenkin myös mielekästä.

Muutamia kohtia, jotka haluan nostaa esille:
- opettaja osaa ohjata ja viestiä verkossa oppijan oppimisprosessia tukien
- hän osaa verkko-oppimisprosessin suunnittelun alkeet
- opettaja rohkenee kokeilla myös uutta.

Nämä kaikki ja muutama muu seikka on puhtaasti teknisiä seikkoja. Opettajille uuden oppiminen ja omaksuminen kuuluvat työn luonteeseen, joten näiden omaksuminen on helppoa. Tarvitaan vain oikeanlainen asenne.

Yhteistyöstä:
- opettajan ei tarvitse osata kaikkea
- kollegan osaamisen arvostaminen ja niistä oppiminen
- opettaja osaa hyödyntää myös opiskelijan osaamista verkkokurssilla
- opettajien vertaistuki
- opettajien verkostoituminen
- opettaja jakaa kokemuksiaan ja oppii kollegoilta.


Luulen, että opettajien suurimpia kompastuskiviä on luulossa, että pitää osata kaikkea. Luullaan myös, että vain raukat kysyvät neuvoa. Ennemmin piilotellaan omaa tietämättömyyttä kuin kysytään neuvoa. Kirjoitan kokemuksesta. Olen joutunut opettelemaan keskeneräisyyden sietämistä koko aikuisikäni. Oppilaiden keskeneräisyys on ollut paljon helpompi hyväksyä kuin se, että myös minä olen keskeneräinen. En tiedä kaikkea, enkä koskaan voi tietääkään. Siksi en voi hallita kaikkia maailman vempaimia, mutta onneksi on kollegoita, joilta voi kysyä. Toisilta opettajilta voi oppia, kunhan asettuu kuuntelemaan.

Tämän tajuaminen on helpottanut omaa työtäni kovasti. Vastavuoroisesti olen itse valmis tarjoamaan omia tietojani ja taitojani muiden käyttöön.

Ja nyt lukemaan lisää laatukriteereistä.

Hyviä lukuhetkiä myös teille muille.

Optiman selätystä 2

Otin hetki sitten käyttööni Bloggerin uuden version ja vierastan sitä. Kestää aikansa, ennen kuin totun tähän valjuun editointinäkymään, joka avautuu eteeni. Edellisessä versiossa sentään oli voimakkaan väriset kehykset, mikä auttoi hahmottamaan tilan.

Mutta eihän minun siitä pitänyt kirjoittaa vaan Optimasta.On käsittämätöntä, miten aika vierähtää äkkiä. Miltei kaksi vuotta sitten marraskuussa 2009 valittelin, kuinka Optiman omaksuminen tuottaa hankaluuksia. En ollut koskaan nähnyt Optimaa käytössä, mutta silti yritin omaksua sen omatoimisesti. En kuitenkaan onnistunut siinä, joten opiskelin Ningin käytön ja otin sen opetuskäyttöön. Ningin haltuun ottaminen oli mielestäni helppoa, koska olin ehtinyt käyttää sitä somessa pitkin ja poikin, erilaisissa nettiyhteisöissä, päinvastoin kuin Optima, josta tiesin kovin niukasti. Jouduin kuitenkin luopumaan Ningistä, koska se muuttui maksulliseksi. En periaatteellisista syistä halunnut maksaa sitä muutaman euron kuukausimaksua, jota minulta pyydettiin saadakseni pitää luomani opetusympäristöt. En myöskään halunnut testata työnantajani hyväntahtoisuutta, sillä oppilaitoksessamme käytetään edelleenkin Optimaa ja Moodlea.

Tänä syksynä tartuin työnantajan tarjoamaan mahdollisuuteen opiskella Optiman käyttöä. Tänään oli ensimmäinen koulutuspäivä. Rehellisyyden nimissä minun pitää tunnustaa, että Optima ei avautunut minulle vieläkään. - Kuka nyt yhden aamupäivän aikana ehtii tutustua ja ottaa haltuun kaikki ne hienoudet, jotka Optima tarjoaa! Ei kukaan. On myös selvää, että Optimaa ei omaksuta kahdessakaan koulutuspäivässä, mutta kipinän omatoimiseen tutkimusmatkaan voi saada. Kotimatkalla bussissa tutkin saamaani käyttöopasta.

Optimassa minua kiinnostaa erityisesti seuraavat asiat:

• Optimaan tehdyn aiemman kurssin kopioimis- ja muokkaamismahdollisuus
• työtilan kopioimis-, arkistoimis- ja poistamismahdollisuus
• henkilökohtaisten työtilojen luomismahdollisuus
• käyttäjien erilaiset roolit ja toimintavalmiudet ovat säädettävissä ympäristössä ja työtilassa
• materiaalin piilottamismahdollisuus
• ryhmäkohtaiset ja henkilökohtaiset käyttöoikeudet
• verkkohistorian tallentuminen mahdollistaa tiedostojen aiempien versioiden säilymisen
• monipuoliset toimintomahdollisuudet
• vuorovaikutuksen monipuolisuus ja yhteisöllisyys

Seuraavaksi tavoitteekseni olen ottanut tutustua Optiman erilaisiin toimintoihin. Samalla aion pohtia, miten voin hyödyntää toimintoja edistääkseni vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.