Ollakseni amatillisesti vakuuttava minun pitää seurata aikaani. On hyvä tietää oman alani uusimmat nettitalkoohankkeet, vielä parempi olisi olla mukana niissä, mutta eipä mennä asioiden edelle. Yleensä talkoisiin on helppo hakeutua mukaan, kokemusta on.
Ammatillinen verkkoidentiteettikin minulla on, se muistuttaa aika paljon minua itseäni IRL. Olen tottunut vuosien varrella kirjoittamaan omalla nimellä ja kasvoillani ammattiini liittyvistä asioista enkä tunne tarvetta piiloutua nimimerkin taakse. Toimin valmiiksi aika monella foorumilla. Työhöni liittyvissä asioissa verkkoidentiteettini on aina ollut puhtaasti ammatillinen, ts. kirjoitan ammatillisista kiinnostuksen kohteistani puhtaasti omissa nimissäni, en työnantajan. Olen pitänyt ratkaisua sangen toimivana. Henkilökohtainen vapaa-ajan verkkopersoonani risteytyy ammatilliseen verkkoroolini kanssa ainoastaan Facebookissa, mutta sekään ei ole tuottanut ongelmia. Listoja käyttämällä olen voinut pitää yksityiselämäni verkkonäkyvyyden hallinnassani.
Kieltämättä olen joutunut pohtimaan työroolini ja ammattiroolini rajakohtia, sillä verkkokeskustelun mahdollisuus on melko uutta alallani, eikä ole ollut perinteitä, joihin nojata. Tästä on myös keskusteltu esimiesteni kanssa myönteisessä hengessä. Verkkoelämäni on keskittynyt lähinnä sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuksessa, mikä ei sivua millään tavalla ammattiini liittyviä salassapidettäviä asioita. Työnantajani ovat myös tarjonneet minulle sosiaalisen median hyödyntämiseen tähtäävää koulutusta, mikä on ollut mielestäni varsin hienoa.
- Sosiaalisen median taitoni ovat erinomaiset.
- Ammatillisessa roolissani en ole joutunut kohtaamaan negatiivista palautetta. Pystyn kuitenkin seuraamaan vapaa-ajan keskustelupalstoja pahoittamatta mieltäni yhä paremmin (oikeasti se on kasvun paikka, kokeilkaapa vaikka).
- Arvostan avointa tiedonjakamiskulttuuria, johon olen tutustunut verkossa. Jaan omia ideoitani mielelläni kaikkien kiinnostuneiden kanssa.
- Verkkoläsnäoloni on järjestelykysymys.
- Verkkoläsnäoloni ammatillisilla keskustelufoorumeilla on tällä hetkellä lähinnä harrastus, eikä sitä ole resursoitu millään tavalla. Pidän tätä hyötynä (vrt. organisaation jäsenenä osallistuminen).
- Olen vastuullinen lähinnä itselleni ja tavoitteeni ovat mielestäni selkeitä ja realistisia.
- Ammattini puolesta olen tietoinen tekijänoikeusasioista.
Näkemystä oman alani kehittymisestä ei puutu, ei myöskään uskottavuutta. Minulta ei puutu myöskään rohkeutta osallistua ammatillisiin nettikeskusteluihin. Huippuosaajuudestani en tiedä (tässä astuu esiin luontainen vaatimattomuuteni, jota myös suomalaiskansalliseksi venkoiluksi kutsutaan - koska tämä on lukupäiväkirja, haluan paljastaa tässä noloimmatkin ajatukseni), mutta ei se ole estänyt minua kertomasta mielipiteitänikään.
Minulle on tärkeää osata kertoa vaikeitakin asioita mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi. Toisaalta haluaisin olla uskottava myös metatasolla, vaikka tieteen tekeminen ei ole varsinaisesti omaa alaani. Olenkin kutsunut itseäni lähinnä käytännön teoreetikoksi. On ollut henkilökohtaisen kasvun paikka oppia tunnistamaan aukot omassa tietämyksessään. Vielä haastavampaa on ollut tuoda nämä aukot julkisuuteen. Tämä on kuitenkin tarpellista, jotta saisin tarvitsemani tiedon. Ääneen ajattelua ja keskeneräisten asioiden tuomista julkisuuteen voi harjoitella turvallisesti mmatillisissa some-piireissä. Jopa tämän lukupäiväkirjan pitäminen on yksi projekteista, joissa harjoittelen aukkokohtien täyttämistä uusilla tiedoilla ja taidoilla.
Hyvään ammatilliseen identiteettiin kuuluu erilaisten trendien ja uusien mahdollisuuksien havaitseminen. Kuulun siihen some-ihmisten joukkoon, joka pitää toimintaympäristöjen muutoksia vahvuutena. Myös organisaatiot voivat olla uudistumis- ja muuntautumiskykyisiä kehittämällä omaa osaamistaan oikeilla alueilla. Tähän tarvitaan yhä avoimempaa keskustelukulttuuria.
