Carita Kiilin väitös internetlukemisesta yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana

Carita Kiili on tutkinut lukiolaisten tiedonhakutaitoja ja kykyjä yhteisölliseen oppimiseen (kasvatustieteen väitöskirja “Online reading as an individual and social practice”). Tutkimuksessaan Kiili on havainnut puutteita lukiolaisten tiedonhakutaidoissa. Tutkimuksen mukaan lukio-oppilailla on vaikeuksia hakukyselyiden muotoilussa, hakukoneiden toiminnan ymmärtämisessä, hakutulosten analysoinnissa, tiedonhaun suunnittelussa ja sääntelyssä. Myös nettilähteiden hyödyllisyyden ja luotettavuuden arvioinnissa on puutteita. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Internetin hyödyntäminen vaatii kognitiivisten tietojen organisointia. Tiedonhaun lisäksi tarvitaan informaation arviointi- ja prosessointitaitoja sekä metakognitiivisia taitoja. (Kiili, Laurinen, Marttunen)

Myös yhteisöllisessä työskentelyssä oli puutteita. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Opiskelijat, joilla oli vaikeuksia paikallistaa internetistä relevanttia informaatiota, joutuivat tarkkailemaan ja ohjaamaan välittömiä toimintojaan. Taitavat opiskelijat kykenivät puolestaan suunnittelemaan, arvioimaan ja sopeuttamaan toimintaansa tehtävän vaatimuksiin. He pystyivät myös keskittymään elaboratiiviseen tekstin prosessointiin. 

Tämä tutkimus osoittaa, että taitava internetlukeminen vaatii hyviä metakognitiivisia taitoja. 

Tulokset osoittivat myös sen, että elaboratiiviset tekstinprosessointistrategiat olivat positiivisessa yhteydessä opiskelijoiden kirjoitelmien laajuuteen ja kausaalisuuteen. Täten strateginen lukeminen on laadukkaan kirjoittamisen perusta. (Kiili, Laurinen, Marttunen.)

Kiilin mielestä tiedonhakua internetistä pitäisi opetella yhdessä.

Tietojen hakua internetistä pitäisi koulussa opetella mieluummin yhdessä eli vaikka pareittain kuin yksin. Näin neuvoo tutkija Carita Kiili , joka on laatinut väitöskirjan nettilukemisesta. Yhdessä lukeminen tukee Kiilin mukaan syvällistä sisältöjen tarkastelua, kun taas yksin työskentelevä saattaa tyytyä pinnalliseen ja kritiikittömään tietojen kopioimiseen netistä. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Arvelen, että Carita Kiilin väitös tukee yksittäisten opettajien luokissaan tekemiä empiirisiä havaintoja. Muuten niin taitavalla internet-sukupolvella voi olla suuriakin vaikeuksia hyödyntää verkkoa opiskelussa. Samoin vertaistuen hyödyntäminen koetaan hankalaksi. Minä muistan luokkatilanteita, joissa opiskelijat ovat keskustelleet, saako kysyä neuvoa luokkakaverilta ja saako ottaa mallia muilta.

Mielestäni saa kysyä ja saa ottaa mallia.

Opettajana kuitenkin toivon, että prosessin tuloksena on jotakin uutta ja omaperäistä. Pyörää ei tarvitse jokaisen keksiä ihan itse. On täysin luvallista hyödyntää valmista materiaalia uuden aikaansaamiseksi. Oppiminen prosessina ja opiskelustrategiat tarvitsevat paitsi opettajan tukea myös oppilaiden keskinäistä vertaistukea.