Aprillipäivä lähestyy, oletko valmis?

Aprillipäivään kuuluu kaikenlainen harmiton pilailu, mutta kaikki aprillipuuhat eivät naurata. Kauppalehden mukaan vitsikkääseen sähköpostiviestiin voi sisältyä vähemmän vitsikäs virus.

Tänä vuonna keskustelua on aiheuttanut historian pahimmaksi leimatun Conficker-verkkomadon aktivoituminen juuri aprillipäivänä 1. huhtikuuta. Kysymys kuuluukin, millaisia aprilliyllätyksiä aktivoituminen mahdollisesti tuo mukanaan.

– Conficker-verkkomadon tulevia toimia ei vielä tarkkaan tiedetä, mutta verkkomatojen ominaisuuksiin voi kuulua esimerkiksi roskapostin lähetys, käyttäjätunnusten ja salasanojen urkinta tai palvelunestohyökkäykseen osallistuminen. Palvelunestohyökkäystä voidaan käyttää esimerkiksi jonkin verkkopalvelun kaatamisen yritykseen, Viestintäviraston tietoturva-asiantuntija Antti Kiuru kertoo.

Kyseessä on maailmanlaajuisen Conficker-madon kolmas päivittyminen. Aiempien päivitysten aikana mato on levittäytynyt laajalle.

Kauppalehti 31.3.2009

Ikävää jälkeä aiheuttaa myös Aprilblogkiller, joka nimensä mukaan tuhoaa blogeja. Ilmeisesti kyseessä on hakkeri tai jonkinlainen botti, joka lähettää ikäviä spammausviestejä blogeihin.

Ensin blogin kommenttilaatikkoon ilmaantuu viesti, jossa on vain kolme pistettä. Jos joku avaa kommentin lähettäjätiedoissa olevan linkin, blogiin ilmaantuu mainoksia ja sitten ilmoitus, että blogi on joutunut poliisin tarkkailuun epäasiallisen sisältönsä vuoksi. Seuraavaksi blogista rupeaa häviämään tekstejä ja lopulta edes omistaja ei pääse hallinnoimaan blogiaan. Näin oli päässyt tapahtumaan Kauppalehden keskustelussa esiintyvälle Bloggarille.

Vähällä oli, että myös kirjailija Anita Konkan blogille olisi käynyt yhtä huonosti. Anita Konkka huomasi kuitenkin poistaa kommentin avaamatta linkkiä.


Lisäys: 1.4.

Aprillipiloja voi tehdä ainoastaan aprillipäivänä.

Valitettavasti Conficker-mato ei ole aprillipilaa, mutta miten on Aprilblogkiller-uutisten laita? Sekään ei täytä aidon aprillipilan tunnusmerkistöä kaledaarisista syistä.

Mediassa sanottua

Mediasta:

"Museokeskus Vapriikin pihalla oli ennen aamuyhdeksää usean kymmenen metrin jono nuoria. Heidän innoittajanaan ei kuitenkaan ollut Vapriikin näyttely, vaan museokeskuksen tiloissa järjestetty Big Brother -hakutilaisuus."

Lue lisää: Aamulehti 27.3.2009

"Kuinka tärkeää seksi on sinulle välillä 1-10? Mikä on mielipiteesi homoseksuaaleista?

Muun muassa noita asioita sinun halutaan kertovan, jos pyrit mukaan Big Brother -ohjelmaan. Hätkähdyttävän intiimi kysymyssarja esitetään pitkässä, nelisivuisessa hakulomakkeessa.

Lomakkeen lopussa hakijan pitää laittaa vielä ruksi suostumukseen, jolla hakija antaa nämä yksityisimmät asiansa täysin vapaasti tuotantoyhtiön hyödynnettäviksi"

Lue lisää: Aamulehti 27.3.2009

"Tuolta ne tulivat ja tuonne ne menivät.

Kauniina kesäkuisena päivänä vuonna 2006 laskeutui Tampereen rautatieaseman laiturille ryhmä tavallistakin kiireisempiä ihmisiä.

Juoksevia pareja, juuri ja juuri perässä pysyviä kamera- ja äänimiehiä, paljon innokasta huutoa ja häslinkiä. Jonkun sivullinen jäi ehkä katsomaan ja miettimään, mitä ihmettä tapahtuu.

Se oli Amazing Race."

Lue lisää: Aamulehti 28.3.2009

"Tavarataloketju Ikea nousi jo seitsemännen kerran peräkkäin suosikiksi ruotsalaisopiskelijoiden arvioidessa houkuttelevimpia työnantajia. Ikea nousi kärkipäähän kaikissa eri tutkimusryhmissä ja oli ennen kaikkea taloutta opiskelevien ykkösvalinta.

Tulevien insinöörien ja tietotekniikkaa opiskelevien joukossa kärkinimeksi nousi internet-palveluita tarjoava Google. Viime vuoden ykkönen SonyEricsson sai tyytyä tänä vuonna toiseen sijaan.

Oikeustieteitä opiskelevien unelmien työnantaja oli ulkoministeriö, jonka joka viides arvioi listallaan ykköseksi.

Yritysbarometrista vastanneen Universumin mukaan tulokset osoittavat, että vahvat tuotemerkit hallitsevat tilastoja suhdannetilanteesta riippumatta. Tutkimukseen vastasi lähes 15 000 opiskelijaa, joiden keski-ikä oli 25 vuotta."

Lue lisää: Kaleva 27.3.2009

"Suomen suurimman verkkoyhteisön Irc-gallerian viestintäjohtajan Matti Karin mielestä paras keino lapsiin verkossa kohdistuvan hyväksikäytön estämiseksi olisi kattava sähköisen tunnistautumisen järjestelmä.

- Valistustyön lisäksi se olisi se asia, jolla saataisiin ehdottomasti turvallisuutta Suomen sisällä parannettua, Kari toteaa."

Lue lisää: Keskisuomalainen 28.3.2009

"Poliisi haluaa kitkeä internetin rasistiset herjaukset aiempaa tehokkaammin, kertoo Helsingin Sanomat. Suunnitelmana on, että netin käyttäjät voivat ilmiantaa herjaukset uuden sähköisen vihjejärjestelmän avulla.

Nettivihjepalvelun suunnittelu alkoi Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelujen jälkeen. Palvelun keskeinen tarkoitus onkin paljastaa väkivallalla uhkailut, mutta poliisi haluaa ottaa järjestelmään mukaan myös muita teemoja. Sisäministeriön työryhmä pohtii parhaillaan, minkälaisista rikoksista se haluaa sähköisiä vihjeitä.

– Todennäköisesti mukana ovat ainakin väkivalta ja nettirasismi, sanoo ryhmää johtava ylikomisario Seppo Ruotsalainen Helsingin Sanomissa.

Vihjepalvelun on määrä tulla käyttöön loppuvuodesta."

Lue lisää: Keskisuomalainen 28.3.2009

"Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (ps.) saa syytteen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytteet liittyvät hänen blogikirjoitukseensa."

Lue lisää: Keskisuomalainen 27.3.2009

"Internetin keskustelupalstoja hoitaviin ohjelmiin on saatava hätänäppäin, jolla loukatuksi, solvatuksi, kiusatuksi ja uhatuksi joutuneet nuoret voivat saada apua. Hälytys kulkisi vapaaehtoisille aikuisille, jotka palvelevan puhelimen tapaan yrittävät auttaa nuorta ja hakea tarvittaessa lisää apua.
[--]
Saksassa on Winnenden koulujoukkomurhan jälkeen keskusteltu syistä ja keinoista vastaavanlaisten tapausten estämiseksi. Alun kovien kieltovaatimusten jälkeen on mm. kysytty, miksi nuorten ongelmia ja hätää ei havaita riittävän aikaisin. Nuoret eivät puhu opettajille ja vanhemmille, mutta internetissä he osaavat purkautua. Sieltä taas puuttuu vanhempien apu, seuranta ja valvonta."

Lue lisää: Turun Sanomat 28.3.2009

Kulttuurista:

"Tämänvuotinen Sarjakuva-Finlandia-palkinto on myönnetty Risto Isomäen, Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen albumille Sarasvatin hiekkaa."

Lue lisää: Helsingin Sanomat 28.3.2999

"Vuotson koulun takatiloissa on jännittynyt tunnelma. Kymmenen vuotsolaista koululaista, ykkösluokalta kuutosiin, kuuntelee, kun saamelaisten kansallislaulun "Saamen suvun laulun" viimeiset sävelet hiljenevät ja kuuluttajat kutsuvat lavalle ensimmäiset esiintyjät."

Lue lisää: Kaleva 27.3.2009

"Englantilaisen yksityiskirjaston kokoelmista on löytynyt vanhin säilynyt suomen kielioppi, mikäli kielentutkijoiden alustavat tutkimustulokset uudesta kirjalöydöstä pitävät paikkansa."

Lue lisää: Keskisuomalainen 2o.3.2009

Lopuksi sitten mediakasvattajan, opettajan ja äidin puheenvuoro:


Väkivaltaa, huonoa käytöstä, mauttomuuksia! - Tällaisessako maailmassa me elämme ja kasvatamme lapsiamme?

Ensin ajattelin tehdä vain lyhyen lehtikatsauksen blogiini siitä, mitä nettilehdissä on kirjoitettu mediasta ja miksei myös yleensä kulttuurista, äidinkielenopettaja kun olen. Lukemani uutiset olivat kuitenkin sen verran rankkaa luettavaa, että haluan ilmaista henkilökohtaisen mielipiteeni.

Mielestäni me kaikki tarvitsemme mediakasvatusta opettaaksemme omille ja muiden lapsille ja nuorille mediaa ja median käyttöä ja ennen kaikkea kriittistä medianlukutaitoa. Miten tahansa verkossa ei voi temmeltää. Sosiaalisessa mediassakin pitää muistaa hyvät tavat, toisten huomioiminen sekä maan laki. Myöskään mitä tahansa itsestämme ei ole hyvä antaa julkisuuteen, vaikka sitä meiltä kysyttäisiinkin.

Meidän pitääkin muistaa opettaa lapsillemme ja nuorillemme, että media on huono isäntä mutta hyvä renki. Ennen kaikkea pitää muistaa kriittinen medianlukutaito, jotta osaisi erottaa hyvän huonosta ja pahasta.

Linkit järjestykseen

Kuva.

Sosiaalinen media on pullollaan hyödyllistä tietoa. Innokas verkossa matkaaja kerääkin hyödyllisiä vinkkejä ja linkkejä itselleen osatakseen takaisin tiedon juurelle.

Linkkien kerääminen ei ole vielä ongelma, mutta niiden löytäminen uudelleen voikin olla jo harmillisen vaikea ilman kunnollista arkistointimenetelmää. Oman koneen selaimelle tai vaikkapa muistitikulle voi kerätä linkkejä, mutta jossakin vaiheessa nämäkään konstit eivät riitä.

Linkkiarkistoijan työtä helpottamaan onkin kehitelty Delicious-kirjanmerkkipalvelu netissä. Perustietoja löytyy täältä. Selkeät suomenkieliset ohjeet löytyvät täältä.

Delicioukseen voi tallettaa omat linkit kätevästi. Nettipalveluna Delicious on näppärä siinäkin, että omia kirjanmerkkejä voi selata missä tahansa, millä konella tahansa. Ne ovat aina saatavilla. Linkit on helppo luokitella tagien ja omien muistiinpanojen avulla. Kaikkia linkkejä ei myöskään tarvitse etsiä itse vaan Deliciouksessa voi tilata jonkun toisen käyttäjän julkiseksi merkitsemänsä kirjanmerkit.

Omat kirjanmerkit voi halutessaan myös piilottaa salasanan taakse, mistä tulikin mieleeni, että pitäisi käydä päästämässä omat mediakasvatuskirjanmerkit julkisiksi heti, kun ehdin.

Elokuvakäsikirjoitusta tekemään

Mediakasvatus ei ole ainoastaan mediaan tutustumista vaan se on myös median tekemistä. Niinpä myös elokuvien tekeminen kuuluu mediakasvatukseen.

Elokuvan käsikirjoituksen tekemisessä voi hyödyntää erilaisia apuohjelmia, esimerkiksi toimittaja, mediakasvattaja Ismo Kiesiläisen verkkosivuillaan jakamia käsikirjoituskortteja. Kiesiläisen Pienessä mediakasvatusportaalissa on muitakin mediakasvatukseen ja elokuvakasvatukseen liittyviä linkkejä.



Vinkki:
Myös PowerPointia voi hyödyntää käsikirjoitusvaiheessa. Jokaiselle PowerPoint-kalvolle kirjoitetaan yksi kohtaus auki. Kalvoille on helppo merkitä rekvisiitat, valaistus, äänitehosteet ym. tarpeellinen tieto.

Kun kohtauksia on tarpeeksi, ne voi ryhmitellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi, esimerkiksi a) elokuvajuonen mukaan ja b) kuvausjärjestyksen mukaan.

PowerPointin etuna on se, että kalvojen järjestystä on helppo muuttaa myöhemmin.

Creative commons

Miten sitten turvata oikeutensa omiin hengentuotteisiinsa sosiaalisen median parissa?

Vaikka kannatan tiedon ja taidon ilmaista jakamista, haluan kuitenkin pidättää itselläni joitakin oikeuksia. En esimerkiksi halua luovuttaa omien valokuvieni oikeuksia kenellekään. Toisia materiaaleja olen valmis jakamaan ilmaiseksi ja haluan varmistaa, että niistä ei kukaan muukaan vie taloudellista hyötyä.



Creative Commons voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan.

Creative Commons on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka on perustettu Yhdysvalloissa vuonna 2001 edistämään luovan työn tuotteiden levittämistä laillisesti. Creative Commons tarjoaa erilaisia lisenssejä, joilla voi määrätä tekijänoikeuslain suomista oikeuksista. Creative Commons-lisenssillä merkityt teokset on helposti löydettävissä verkosta.

Creative Commons -lisenssiä on saatavilla useilla eri kielillä. Suomenkielisestä lisenssistä vastaavat Taideteollinen korkeakoulu ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT.

Creative Commonsin tunnistaa logosta:






Creative Commons -lisenssillä tekijä luopuu joistakin tekijänoikeuslain suomista oikeuksista oman valintansa mukaan. Lisenssillä voi säännellä tekijän nimen mainitsemista, kaupallisen jakelun kieltämistä tai teoksen uudelleen muokkaamista. Lisenssillä voi myös määrätä, että käyttäjät saavat teoksen käyttöönsä alkuperäisen lisenssin määräämin rajoituksin.

Lisenssin omistajan pitää laittaa Creative Commons-nappi näkyville lähelle teosta. Esimerkiksi tähän blogiin liittyvä Creative Commons -nappi löytyy blogin marginaalista:


Minun mediablogini jonka tekijä on Virve on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.


Toisin sanoen Minun mediablogillani on Creative Commons -lisenssi, jonka mukaan jollakin toisella on oikeus

Jakaa — kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta
seuraavilla ehdoilla:
Nimeä. You must attribute this work to Virve (with link).
Ei muutettuja teoksia. Teosta ei saa muuttaa, muunnella tai käyttää toisen teoksen pohjana.
Epäkaupallinen. Teosta ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.

• Uudelleenkäyttäessäsi tai levittäessäsi tätä teosta, sinun tulee tehdä selväksi muille tämän teoksen käyttäjille nämä lisenssiehdot. Voit tehdä sen esimerkiksi linkillä tähän sivuun.
• Tämän lisenssin rajoituksista voidaan luopua tekijänoikeuden omistajan antamalla luvalla.
• Lisenssi ei rajoita tekijän moraalisia oikeuksia.

Lähde

Alkuperäisen teoksen lisenssin haltijalla on mahdollisuus oikeustoimiin, mikäli hänen lisenssiään rikotaan.


Tekijänoikeuksista on kirjoitettu laajasti verkossa, esimerkiksi Jukka Korpelan Tekijänoikeusfakissa löytyy vastauksia usein esitettyihin tekijänoikeuskysymyksiin sekä Suomen tekijänoikeuslait.

Ilmainen työ ei kannata vai kannattaako sittenkin?

Yrittäjäkursseilla melkein ensimmäinen opetus on, että ilmaista työtä ei olekaan. Toisin sanoen yrittäjän pitää muistaa velottaa asiakkailtaan tekemästään työstä käypä hinta ja hinta pitää muistaa laskea kohdalleen, sillä sitä on vaikea korjata ylöspäin vaarantamatta asiakassuhteitaan. Toinen opetus onkin sitten se, ettei pidä koskaan hinnoitella itseään ulos markkinoilta.

Äkkiseltään näyttää kuitenkin siltä, että markkinatalouden lainalaisuuksia ei voi sellaisenaan soveltaa sosiaalisessa mediassa, sillä netissä ilmainen työ muuttuu helposti taloudellisesti kannattavaksi.

Itkupilli on hyvä esimerkki siitä, kuinka ilmainen työ kannattaa. Jokin aika sitten Elegia ja Itkupilli rupesivat tekemään ilmaisia Bloggerin sivupohjia, ja kohta Itkupilli huomasi olevansa täystyöllistetty. Muitakin esimerkkejä ilmaisen työn kannattavuudesta löytyy sosiaalisen median parista. Mieleeni muistuu mm. Kulutusjuhlan MariK, joka päätyi bloggaamisen sivutuotteena mm. Helsingin Sanomien kolumnistiksi. Irmeli Pietilä puolestaan soveltaa verkossa hankkimiaan sosiaalisen median taitojaan toimimalla verkko-opettajana aikuiskoulutuksen parissa.

Nykyään verkkoa voikin hyödyntää monella tavalla. Verkossa voi oppia uutta ja sitä voi hyödyntää monella tavalla niin verkossa kuin verkon ulkopuolellakin.

Hieman bloggaamisesta

Minun mediablogini perustaminen ja Blogilistalle ilmoittaminen oli nopea toimenpide. Blogini on Bloggerissa, joka on yksi Googlen monista internet-palveluista (niistä myöhemmin enemmänkin). Käytin yhden iltapäivän tähän ja blogin perustoimintojen asentamiseen. Lisäilen sosiaaliseen mediaan liittyviä linkkilistoja ja täydennän niitä vähitellen.

Nykyisin blogin perustaminen tapahtuu kädenkäänteessä, sillä netti on pullollaan valmiita blogipalveluja, ja moni niistä toimii myös suomeksi. Suomenkielisiä blogipalveluja tarjoavat Bloggerin lisäksi ainakin Vuodatus ja hieman pienempi palvelutarjoaja Ajatukseni.net.
Suomalaisten bloggaajien keskuudessa suosituimpia blogipalveluita tarjoaa Bloggerin ja Vuodatuksen lisäksi englanninkielinen WordPress. Muitakin on. Etsimällä löytää itselleen mieluisan.

Nykyään moni suomalainen bloggaaja seuraa suosikkiblogejaan rss-syötteiden avulla, mutta on niitäkin, jotka käyttävät hyväkseen Blogilistan palveluja. Yksi suosituimmista rss-syötteitä tarjoavista palveluista on Google-syötteenlukija-palvelu (Google reader). Minulla on tapana seurata suosikkiblogejani Blogilistalta sekä Bloggerin blogirullan avulla (katso blogini oikea marginaali).


Blogiini olen lisännyt kävijälaskurin ihan uteliaisuuttani. Minua nimittäin miellyttää tietää, lukeeko kukaan blogiani. Ilmaisia kävijälaskureita on saatavilla useita. Omani esimerkiksi on SiteMeterin. Lisäsin myös blogipilven, tällä kertaa TagCrowdista. Tagipilven ideana on visuaalisuus. Blogin tagit näkee siitä yhdellä silmäyksellä. Tosin minunun blogipilveni on vielä hieman muotopuoli, ja syyksi epäilen sitä, että englanninkielinen palvelu ei tunnista suomenkielisiä sanoja.


Ei tässä tietenkään ole kaikki, mitä minulla on bloggaamisesta sanottavana, ja jatkankankin aiheesta vielä jossakin vaiheessa.

Lisäys 27.3.2009:
RSS-syötteistä on kirjoitettu mm. Markkinointimatkailua-blogissa täällä.

Lisäys 12.5.2009:
Poistin TagCrowdin marginaalista toistaiseksi.

Nimellä vai ilman? Mediajulkisuuden rajankäyntiä

Sosiaalinen media on laaja ja innostusta herättävä ilmiö. Se on myös monella tapaa kompleksinen ilmiö, sillä sen hahmottomuuden äärellä moni havaitsee omat rajansa. Blogia perustaessani tulin pohtineeksi niitä sosiaaliseen mediaan tutustumisen liittyviä huolenaiheita, joihin miltei jokainen sen käyttäjistä tulee törmänneeksi tavalla tai toisella. Muiden verkossa liikkujien tavoin olen pohtinut sitä, missä on minun mediajulkisuuteni ja median ulkopuolisen elämän välinen raja.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajan Pekka Hyvärisen marraskuussa 2008 ehdottama nettivaltuutettujen toimiston perustaminen ei saanut hyvää vastaanottoa netin käyttäjien keskuudessa. Myöskään Hyvärisen ehdotus kirjoittaa nettiin vain omalla nimellä lehdistön mallin mukaan ei saanut yleisön lämmintä vastaanottoa. Sosiaalinen media toimiikin eri tavalla kuin lehdistö.

Hyvärisen ehdotuksen herättämässä keskustelussa nostettiin esille sensuurin ja itsesensuurin pelko. Pelättiin, että sosiaalinen media näivettyy, mikäli nettiin saisi kirjoittaa vain omalla nimellä. Sosiaalisessa mediassa on yleistä esiintyä nimimerkillä, nickillä. Nickillä esiintyminen on yleistä myös niiden sosiaalisessa verkossa vaikuttavien jäsenten keskuudessa, jotka tunnetaan yleisesti myös omalla nimellä.

Syitä nickillä esiintymiseen on varmaan yhtä monta kuin on verkon käyttäjiäkin. Keskusteluissa mainittiin yksityisyyden suojaamisen halu. Nickillä suojissa esiintyminen luo turvallisuuden tunteita käyttäjälleen Sosiaalisessa mediassa arvostetaan anonymiteettia. Jotkut verkossa vaikuttajat eivät esimerkiksi halua, että naapurit, pomo tai vaikkapa oma äiti saisivat tietää heidän mielipiteistään tai elämäntavoistaan. Nyös opiskeluun liittyviä blogeja pidetään nickin suojissa, jotta blogin perustamiskynnys ei nousisi liian korkaksi. Blogeja nimittäin pidetään mainiona oppimisvälineenä.

Hyvärisen ehdotuksen ympärillä velloneessa keskustelussa arveltiin, että jos verkossa nickillä esiintyminen kiellettäisiin, se saattaisi näivettää vilkkaan mielipiteenvaihdon. Siitä voisi ikävimmillään seurata yhteiskunnallisen keskustelun näivettyminen ja keskittyminen harvojen käsiin.

Arvelen, että sosiaalisessa mediassa web 2.0- sukupolvelle on luontevampaa esiintyä omalla nimellä ja kasvokuvalla kuin vanhemmalle sukupolvelle. Toisaalta on olemassa ihmisryhmiä, joiden miltei koko elämäntyö on täysin julkista. Ensimmäisenä tuleekin mieleeni juuri toimittajat, joiden elämäntyö löytyy verkosta vaivattomasti.

Blogini osalta ratkaisin mediajulkisuuden ongelman niin, että esiinnyn omalla nimelläni ja kasvokuvallani. Henkilökohtaiseen mediajulkisuuden piiriin kuuluu kaikki se, mikä liittyy mediaan, erityisesti sosiaalisen mediaan, ja mediakasvatukseen. Blogini ulkopuolelle jääkin sitten kaikki muu elämääni kuuluva.

Kehittämistehtävänä Minun mediablogini - lisää sosiaalisen median valloitusretkestäni

Tämän blogin perustamisen alkusysäyksenä on tosiaankin sosiaalisen median valloitusretki, jolle innostuin mediakasvatuksen erikoistumisopintoihini kuuluvan kehittämistehtävän myötä. Haluan kehitystehtävässäni kartoittaa, millaisia apuvälineitä sosiaalinen media tarjoaa mediakasvattajille.

Mutta mihin tarvitsen opiskelua? Tähänhän sisältyy paradoksi. Olen nimittäin äidinkielenopettajan urani aikana toiminut myös mediakasvattajana, siis jo ennen mediakasvatuksen erikoistumisopintoja.

Nykyään puhutaan tiedon määrän ekspotentiaalisesta lisääntymisestä. Samaan aikaan kuitenkin tiedon puoliintumisaika (ts. se aika, jolloin tieto vanhenee ja käy tarpeettomaksi) lyhenee. Esimerkiksi en enää tee juuri mitään 80-luvulla suorittamallani tiedotusopin arvosanalla, sillä opiskeluajoistani median käsitys on muuttunut ja laajentunut sosiaalisen median myötä. 80-luvullahan sitä ei ollut vielä olemassakaan.

Olen puhtaasta tietämisen halusta tutustunut sosiaaliseen mediaan omin päin ja hyödyntänyt työssäni kaikkea itse oppimaani. Nyt sitten kuitenkin halusin itselleni myös muodollisen pätevyyden mediakasvatuksesta. Lisätoiveenani oli laajentaa työelämässä kertynyttä käytännon tietoutta teoreettisella osaamisella. Tämän lisäksi minua miellytti ajatus siitä, että voisin esittää työnantajalle todistuksen tästä osaamisalueestani. Käsitykseni mukaan työntantajat tuntuvatkin arvostavan tutkintotodistuksia enemmän kuin omatoimista, virallisten kanavien ulkopuolista opiskelua.

Mediakasvattajuuteeni ja opiskeluuni liittyvä paradoksi on osa paljon laajempaa paradoksia, nimittäin sellaista yleisetä käsitystä siitä, että vain virallinen koulutus voi taata pätevyyden ja kykenevyyden toimia jossakin tehtävässä. Omatoimiselle opiskelulle ja työssä oppimiselle ei juuri anneta painoarvoa. Kuitenkin pelkällä tutkintotodistuksellakaan ei tee mitään, jos uutta opittua ei osaa hyödyntää käytännön työssä.

Olen elinikäisen oppimisen kannalla enkä pidä tärkeänä sitä, mistä tieto on peräisin, kunhan se on relevanttia ja paikkansa pitävää. Samoin olen sitä mieltä, että tieto ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Tiedon määrä ei myöskään hupene vaikka sitä jaettaisiin vapaasti ja esteettömästi esimerkiksi netin välityksellä. Päinvastoin, uskon, että tiedosta on paljon iloa ja hyötyä sen äärelle kerääntyneille ihmisille.

En ole ajatuksineni ihan yksin, en myöskään täällä Blogistaniassa. Toivon mukaan kirjoitukseni tavoittaakin joitakin niistä, jotka ovat kanssani samaa mieltä. Samoin toivon, että kirjoitukseni tavoittaa osan niistä, jotka ovat kanssani eri mieltä, sillä tästä - sekä kaikesta muusta - voisi syntyä hedelmällinen vuoropuhelu.

Rajankäyntiä sosiaalisen median äärellä

Ollipekka Kankaan tarjoama mediasivistyksen käsite on mitä ilmeisimmin tavoitetila, johon pyrimme. Mediasivistys perustunee varsin idealistiseen ihmiskäsitykseen. Sen sisartermi lienee mediakriittisyys. Ilmeisesti onkin aiheellista kysyä, onko sivistys myötäsyntyistä. Ehkä voisi myös kysellä, onko idealistisuus myötäsyntyistä, sillä ainakin minä olen varsin viehättynyt mediasivistyksen käsitteeseen.

Sosiaalinen media on laaja ja innostusta herättävä ilmiö. Se on myös monella tapaa kompleksinen ilmiö, sillä sen hahmottomuuden äärellä moni havaitsee omat rajansa. Lähtökohtani on se, millaisiin esteisiin sosiaaliseen mediaan tutustuessa tulee törmänneeksi.

Opettaja on opettaja vaikka voissa paistaisi, myös sosiaalisen median äärellä. Tarve tietää ja välittää tietoa on ollut mielestäni varsin pätevä syy aloittaa Minun mediablogini pitäminen. Mediakasvatuksen hyviä käytäntöjä ovat kokemuksellisuus, keskustelevuus, konkreettisuus ja kokonaisvaltaisuus. Sosiaaliseen mediaan tutustuessa joutuu myös rajankäyntiin yksityisen ja julkisen välillä, ts. kuinka paljon olen valmis asettamaan persoonallisuuteni näkyville tutkimuksen nimissä.

On hyvä muistaa se tosiseikka, että tieto ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Nykyisen käsityksen mukaan kaikki tieto, myös sosiaaliseen mediaan liittyvä, lisääntyy eksponentiaalisesti, joten kaikkiin uutuuksiin tutustuminen on miltei mahdotonta. Niinpä sosiaaliseen mediaan tutustuessaan pitää tehdä itselleen selväksi, mihin ilmiöihin haluaa tutustua ja mitkä haluaa jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Samoin tiedon puoliintumisaika (= aika jona tieto vanhenee ja käy tarpeettomaksi) lyhenee koko ajan. Esimerkiksi 80-luvulla suorittamillani tiedotusopin opinnoilla tuskin tekee nykyään yhtään mitään, sillä pelkästään median käsite on mullistunut niistä ajoista melkoisesti.

Kehittämistehtävänä Minun mediablogini - tästä se alkaa

Opetamme niin kuin itse opimme.

Anne Rongas, 14.3.2009

Sosiaalista mediaa olen kuullut verrattavan avaruuteen. Paitsi että se on mykistävän kaunis, se on myös ääretön, ja sen reunalla pieni ihminen tuntee itsensä nöyräksi.

En tavoittelekaan sosiaalisen median haltuunottoa kokonaisuudessaan - blogini kuvailutekstissä onkin aimo annos itseironiaa - vaan tyydyn hieman pienempään mediamatkaan, ehkä Linnunradan-matkaan verrattavaan. Valloitan sosiaalista mediaa käyttööni pala kerrallaan ja tarjoilen siitä siivuja omassa blogissani myös muiden tarkasteltavaksi. Tutustun kaikenlaisiin ihmeellisiin ja ihaniin uutuuksiin, joista voisi olla apua kaltaisilleni mediakasvattajille. Vaikka usein innostun ihastelemaankin kaikkea matkan varrella näkemääni, tarkoitukseni ei suinkaan ole unohtaa kriittistä näkökulmaa.

Ensisijainen tavoitteeni onkin sosiaaliseen mediaan tutustuminen kriittisen mediakasvatuksen näkökulmasta ja tehdä tästä mediakasvatuksen erikoistumisopintoihin (Diak/Turku) kuuluvan kehittämistehtävän. Ennakko-oletukseni on, että tämän kevään aikana ehdin tutustua joihinkin ilmiöihin. Koska tutustumismatkani sosiaalisessa mediassa jää kuitenkin opintojeni päätyttyä pahasti kesken, jatkan sitä vielä opintojeni päätyttyäkin, toisin sanoen myös blogini jatkaa erikoistumsiopintojeni päättymisen jälkeen.

Tavoitteenani on lisätä omia tietojani sosiaalisesta mediasta ja sen ulottuvuuksista. Samoin pystynen toteuttamaan aloittamani sosiaalisen verkostoitumisen tavoitteeni. Blogini toimia myös portfoliona siitä osaamisesta, jonka olen saavuttanut virallisen opetuksen rinnalla ja sen jälkeen, verkossa, vertaistuen avulla.

Lopullinen tavoitteeni on kuitenkin kasvaa ja kehittyä, niin että kehtaan kutsua itseäni mediasivistyneeksi mediakasvattajaksi.