Kiireisen äidinkielenopettajan työmetodeja

Mitä tekee kiireinen äidinkielenopettaja, jolla on ensi viikolla viidet kokeet, mutta osa kokeista on vielä keskeneräisiä? - No, hän tietenkin rupeaa näpläämään nettiä, lueskelemaan keskustelupalstoja ja päättää, että nyt voisi olla aika selättää Optima omaan opetuskäyttöön hetkessä.Yritin sitä jo viime viikonloppuna, mutta en saanut aikaiseksi muuta kuin puuskahduksen Sometun blogiin.- Joskus on vain ihan pakko nousta latvasta puuhun, kun tyvestä nouseminen olisi liian tavanomaista.

Puuskahduksestani oli kuitenkin hyviä seurauksia: Sain Heli Nurmelta käyttökelpoisen Optima-linkin. Kiitos, Heli. :)

Löysin Sometusta myös Google Waves -keskusteluryhmän, ja tietenkin minun piti liittyä siihen välittömästi. Haikailen edelleenkin kutsun perään hyödyntääkseni Wavea työssäni. Olin aikonut jakaa kutsuja työkavereilleni, mutta todennäköisesti se ei olekaan mahdollista, sillä kutsuoikeuden saavat kuulemma ainoastaan ne, jotka ovat saaneet kutsunsa suoraan Googlelta.

Vain muutaman lyijykynän tähden?

Opettajana olen joutunut useammin kuin kerran tilanteeseen, että oppilaistani joku ei muista huolehtia opiskeluvälineistään. Milloin kirjat ja vihkot ovat lokerossa, milloin ne ovat jääneet kotiin. Kynätkin ovat yleensä kateissa.

Mitä teen? Moittiminen ei auta, sillä yleensä unohtelu ei johdu ilkeydestä vaan siitä, että oppilas on unohtanut.

Olenko iloinen, että hän sentään muisti tulla tunnille...? Tietenkin olen.

Yleensä olen pyytänyt oppilasta hakemaan kirjansa lokerostaan ja tarjonnut hänelle lainaksi lyijykynää joko koulun varastosta tai omasta taskustani. Unohteleva oppilas yleensä tarttuu mielellään antamaani tilaisuuteen - ja kynään. Ja niin on taas yksi tunti pelastettu sekä oppilaan että minun näkökulmastani, kun katselen töitä tekevää oppilasta kirjansa äärellä.

Entä sitten, kun unohtelijoita onkin melkein koko luokallinen? Ja lainaamani kynät löydän tunnin loputtua pirstaleiksi hajotettuna pulpetin alta. Mitä sitten teen? Laitanko oppilaan hakemaan kynänsä kotoa tai kaupasta? Tuskin siitäkään on apua. Päätän jatkaa kärsivällisesti valitsemallani tiellä ja tarjoan kynän aina kuin se on mahdollista. Enskin kuitenkin pyydän oppilasta pitämään kynästä hyvää huolta.

En myöskään mielelläni poista luokasta oppilasta, jonka on vaikea keskittyä. Perusopetuksen parissa minuun on juurtunut sitkeään periaate, että oppilasta ei saa hylätä yksin käytävään. Mielestäni tätä periaatetta voi soveltaa myös peruskoulun jälkeiseen opetukseen.

***

Mikä sitten voisi olla kroonisen unohtelun takana? Jotkut ovat hajamielisiä. Taustalla voi olla myös keskittymis- ja oppimishäiriöitä. Yhä useampi keskittymiskyvytön oppilas saa ADHD- tai ADD-diagnoosin. En puutu tässä autismin kirjon lääketieteelliseen puoleen, vaan haluan tarkastella aihetta puhtaasti pedagogisesta näkökulmasta, ts. mitä opettaja voi tehdä erityisoppilaan hyväksi.

Kun 80-luvulla suoritin pedagogisia opintoja, opinnoissani sivuttiin miltei sivulauseella erityisoppilaat. Silloin ei ollut tarvetta kouluttaa aineenopettajia tunnistamaan tai auttamaan erityisoppilaita, sillä erityisopetus oli puhtaasti erityisopettajien vastuulla, jos koulussa sattui olemaan erityisopettaja. 90-luvulla erityisoppilaat pääsivät pienryhmiin melko helposti. Viime aikoina erityisopetuksesta on tingitty, kuten muistakin opetusresursseista, ja yhä useampi oppilas integroidaan suurryhmiin. Aineenopettajat ovat joutuneet uuteen, haastavaan tilanteeseen: miten menetellä erityisoppilaiden suhteen, kun oma erityisopetuksen tietotaito on perin hatara tai vanhentunut? Onneksi on kuitenkin internet, josta löytyy ajantasaista ja asiallista tietoa. Sieltä minäkin olen ammentanut oman nykytietämykseni. Omasta mielestäni olenkin löytänyt hyviä aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja ymmärrykseni opettajana ja ihmisenä on kasvanut huimasti.

Ensimmäisenä löysin Viistolla pinnalla -blogin, jossa Kaura kertoo elämästään ja perheestään, johon kuuluu mm. Asperger-esikoinen. Tietenkin Kauran elämään kuuluu paljon muutakin, mutta kiinnostukseni kohteena on ollut erityisesti esikoisen elämään liittyvät asiat. Blogia lukiessani innostuin ottamaan itsekin yhä enemmän selvää autismista ja Aspergerista. Esimerkiksi seuraan mediasta kaikkea aihetta sivuavaa materiaalia.



Autismi- ja Aspergerliiton nettisivujen mukaan tyypillisesti Asperger-oireyhtymään liittyy seuraavia piirteitä:

• sosiaalisten tilanteiden hahmottamisongelmat, kuten vetäytyminen tai aggressiivinen käytös
• poikkeava puhetapa, mikä voi olla muun muassa enemmän yksinpuhelua kuin keskustelua
• ei-kielellisten signaalien ongelmat, kuten poikkeavat ilmeet ja elehdinnät
• kuullun ymmärtämisen vaikeudet
• kuvainnollisen puheen tai huumorin ymmärtämisen vaikeudet
• erityiskiinnostuksen kohteet, jotka ovat usein älyllisiä
• kurinalainen rutiinien noudattaminen
• aistiärsykeongelmat, kuten yli- tai aliherkkyys äänille
• motoriset vaikeudet, kuten kömpelyys
• prosopagnosia eli kasvosokeus, vaikeus oppia tunnistamaan ihmisiä kasvoista
• keskittymisvaikeudet sekä toiminnan ohjaavuuden ongelmat sekä
• nukkumis- ja unihäiriöt.

Opettajana minua kiinnostaa erityisesti luettelossa mainitut keskittymisvaikeudet, kuullunymmärtämisen vaikeudet, kuvainnollisen puheen tai huumorin ymmärtämisen vaikeudet, kurinalainen rutiinien noudattaminen sekä aistiärsykeongelmat.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että Asperger-oppilas hermostuu helposti, mikäli kohtaa luokassa jotakin ylivoimaista. Hän ei aina ymmärrä opettajan ääneen lausumia ohjeita, mikäli ne sanotaan vain kerran. Todennäköisesti ymmärtämistä helpottaa kirjalliset ohjeet. Asperger-oppilas ymmärtää huumorin ja kirjallisuuden, esimerkiksi runouden, hyvinkin kirjaimellisesti, minkä opettajan pitää pitää mielessään aina. Asperger-oppilas voi kärsiä myös aistien liikakuormituksesta. Esimerkiksi melu, musiikki tai multimediaesitykset, joita muut oppilaat voivat pitää hienona, voivat olla liikaa Asperger-oppilaalle.

***

Aspergerin yhteydessä kiinnostuin luonnollisesti myös ADHD:stä (engl. attention deficit and hyperactivity disorder), aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä, jota diagnosoidaan yhä useammin ja yhä nuoremmilla lapsilla. Aiheesta on julkaistu esim. lehtikirjoituksia entistä enemmän, joten tietoaon kyllä saatavilla. Myös netistä löytyy asiallista tietoa. Esimerkiksi Suomen Lastenhoitoyhdistyksen kotisivuilla kerrotaan ADHD:sta mm. seuraavaa:

ADHD:hen kuuluu tarkkaamattomuus-, yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireita. ADHD-oppilas:

• jättää usein huomiotta yksityiskohtia tai tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muussa toiminnassa.
• usein toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin tai leikkeihin
• usein ei näytä kuuntelevan suoraan puhuteltaessa
• jättää usein seuraamatta ohjeita, eikä saa koulu- tai työtehtäviään suoritettua (ei johdu vastustuksesta tai siitä, ettei ymmärrä ohjeita)
• usein toistuvia vaikeuksia tehtävien tai toimien järjestämisessä
• usein välttelee, inhoaa tai on haluton suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista henkistä ponnistelua (kuten koulu- tai kotitehtävät)
• kadottaa usein tehtävissä tai toimissa tarvittavia esineitä (esim. leluja, kyniä, kirjoja)
• häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
• unohtaa usein asioita päivittäisissä toiminnoissa 
• liikuttelee usein hermostuneesti käsiä tai jalkoja tai kiemurtelee istuessaan
• poistuu usein paikaltaan luokassa tai muissa tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa
• juoksentelee tai kiipeilee usein ylettömästi sopimattomissa tilanteissa (nuorilla tai aikuisilla voi rajoittua levottomuuden tunteisiin)
• usein toistuvia vaikeuksia leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti
• usein on "jatkuvasti menossa" tai "käy kuin kone"
• puhuu usein ylettömästi
• vastailee usein kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla esitetty
• usein toistuvia vaikeuksia odottaa vuoroaan
• usein keskeyttää toiset tai on tunkeileva toisia kohtaan (esim. tuppautuu toisten seuraan)

Kun luin ADHD:n oireista ensimmäisen kerran, kuulin päässäni klik, klik, klik, kun palikat loksahtelivat paikoilleen, ja loksahtelu jatkuu yhä.

Tarkkaavaisuushäiriöinen on impulsiivinen ja on usein impulssiensa vietävissä. ADHD-ihmisille tarjotaan kuitenkin kuntoutusta ja hoitoa. (En ota kantaa, kuinka helposti kuntoutukseen pääsee. Se vaatisi varmaan ihan oman kirjoituksensa.) Kuntoutuksen ja hoidon tavoitteena on kuitenkin lievittää ADHD:hen liittyviä toiminnanhäiriöitä ja liitännäisongelmia, löytää korvaavia strategioita sekä muokata elinympäristöä. Henkilökohtaisen hoito-, kuntoutus- ja opetussuunnitelman laatiminen on erittäin tärkeää.

Mitä sitten minä aineenopettajana voisin tehdä ADHD-oppilaitteni hyväksi?

Ensinnäkin tarvitsen pitkää pinnaa ohjatessani oppilaat takaisin työn ääreen, neuvoessani, että toisia ei saa keskeyttää vaan omaa puheenvuoroa pitää odottaa. Voin pilkkoa isot työprojektit pienemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta oppilas voisi tuntea onnistumisen tunteita saavuttaessaan välitavoitteita. Pyrin tarjoamaan mahdollisimman rauhallisen oppimisympäristön. Voin sopia levottoman oppilaan kanssa, että hän saa välillä jaloitella ja pitää työskentelyssään taukoja, mikäli paikoillaan istuminen tuntuu ylivoimaiselta.

Uskon, että on opettajan vaivan arvoista ottaa huomioon oppilaiden erityistarpeita, eivätkä vinkkini toteuttaminen maksa oikeasti yhtään mitään. Palkkioksi saan kuitenkin tyytyväisen mielen, kun näen, että oppilas ilahtuu siitä, että opettaja kuuntelee oppilasta ja ottaa hänen erityistarpeensa huomioon.

Unohdin vielä mainita, että en koskaan, ikinä milloinkaan vaadi oppilasta katsomaan itseäni silmiin, kun puhun hänelle. Mikään ei voi olla tuskallisempaa erityisoppilaalle kuin silmiin katsominen.

***


Olisikin mielenkiintoista kuulla, millaisia vinkkejä lukijoillani olisi tarjota.

Google Wave - olisiko se tässä?

Kannattaa pistäytyä Anne Ronkaan Opeblogiin aina, kun vain on aikaa. Löysin heti päällimmäisestä postauksesta Google Wave -täkyn, johon tartuin oitis.

Google Wave näyttää olevan sähköpostin, pikaviestimen, wikin ja sosiaalisen median yhdistelmä, ja sen näyttää olevan paljon muutakin. (Lisää aiheesta myös englanniksi.) Keksinkin välittömästi Google Wavelle lukuisia käyttötarkoituksia jo meidän työpaikallamme. Esimerkiksi se soveltuisi erinomaisesti erilaisten dokumenttien muokkaamiseen ja siihen liittyvään keskusteluun. Valitettavasti Google Waveen pääsy vaatii kutsun, joten pitää odottaa kutsun saamista (Annen omat 20 kutsua on jo jaettu) tai Google Waven vapautumista kutsumenettelystä.

Seuraavaankin täkyyn tartuin. Readcloudiin voi perustaa digitaalisen lukupiirin, jossa voi lukea kirjoja yhdessä ja käydä keskusteluja luetusta.

On myös silmiä avaavaa lukea Annen kokemuksia tienraivaajana sosiaalisen median opetuskäyttöön ottamisessa. Se mikä tuntuu meistä perässä tulijoista jopa itsestään selvältä, ei ollut sitä silloin, kun Anne aloitti opettajantyön kehittämisen.

Sosiaalisissa verkoissa

(Tein tekstiin lisäyksiä 7.11.)

Joskus vain sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niin kävi minulle esimerkiksi tällä viikolla. Sain kuulla kiinnostavasta verkko-opetuskurssista ja tietenkin halusin mukaan - ja pääsinkin. Tuollaiset sattumukset piristävät melkoisesti. Sitäpaitsi minusta on mukava olla vaiheeksi itsekin koulunpenkillä opettelemassa jotakin uutta muiden johdolla. Käsittelimme kyllä mediakasvatuksen opinnoissa verkkokurssiin liittyviä asioita, mutta verkkokurssin tekemisen yksityiskohtiin emme kajonneet, eikä se ollut opintojen tarkoituskaan. Niinpä mielestäni on paikallaan käydä myös sellainen kurssi, joka keskittyy kokonaan verkkokurssin laatimiseen ja ylläpitoon. Tietenkin tarkoitukseni on hyödyntää oppimaani myös omassa työssäni, joten verkkokursseja on ihan varmasti tiedossa. Ehkäpä kurssittamisestani hyötyvät muutkin työyhteisössäni.

Liityin Mediakasvatusseuraan. Tämä tarkoittaa mm sitä, että saan jäsenalennuksen Turun mediakasvatuspäivillä. Tietenkin se tarkoittaa paljon muutakin, mutta Turun mediakasvatuspäivät ovat olleet viime aikoina keskusteluissani esillä.

Mitä vielä..?
Haaveilen virtuaaliopettajainhuoneesta, johon voisi tuoda kaikki sellaiset välituntikeskustelut, jotka yleensä jäävät ajanpuutteen vuoksi kesken. Jotkut keskustelut jäävät kokonaan käymättä ihan vain sen vuoksi, että opettajat ovat kiireisiä työssään.

Virtuaaliopettajainhuone voisi toimia myös sähköisenä ilmoitustauluna, ja näin se voisi parantaa tiedon kulkua. Puhelimen ja sähköpostin välityksellä kyllä tavoitetaan ihmisiä, mutta niissä on muutamia heikkouksia. Ensinnäkin molemmat välineet ovat kahdensuuntaisia. Puhelimitse viestimällä joutuu soittamaan usealle ihmiselle. Sähköpostikeskusteluakaan ei pysty lukemaan kukaan muu kuin viestin vastaanottaja(t) (onneksi sentään voi lähettää ryhmäposteja). Jotkut asiat kuitenkin koskevat useampia työyhteisön jäseniä kerrallaan, ja silloin virtuaaliopettajainhuoneen keskustelupalsta voisi olla huomattavasti informatiivisempi tiedonkulun väline kuin sähköposti.

Muitakin heikkouksia on puhelimella ja sähköpostilla. Aina ei voi vastata puhelimeen, esimerkiksi oppitunnin aikana. Kaikki eivät myöskään lue sähköpostejaan tai eivät ehdi vastata viesteihin. Tietenkin samat vastaväitteet soveltuvat myös virtuaaliopettajainhuoneeseen, silti virtuaaliopettajainhuone voisi notkeutensa vuoksi olla huomattavasti informatiivisempi ja käyttäjäystävällisempi kuin perinteiset viestintävälineet.

Esimerkiksi Ning on ilmainen alusta ja siihen olisi helppo liittää erilaisia toimintoja. Tällainen suunnitelma vaatii kuitenkin kypsyttelyä ja ennen kaikkea muiden työyhteisön jäsenten tukea. Aion jatkaa ideani kehittelyä ja markkinoimista. Tiedän kyllä, että toteuttamiskelpoisia ajatuksia ei aina toteuteta ajan puutteen vuoksi. Myös kaikki uusi pelottaa ihmisiä aluksi. Toivon kuitenkin parasta - että ideani saisi myönteistä vastakaikua niin paljon, että virtuaaliopettajainhuone voitaisiin toteuttaa.

En ole myöskään haudannut keväällä esitettyä ajatusta sosiaalisen median välineistä suoraan kiireisen opettajan kouraan. Tämän idean kehittämisessä auttaa todennäköisesti ennen kaikkea verkko-opetukseen liittyvä pedagoginen kurssi, johon pääsin mukaan, kuten kerroinkin ihan aluksi.

Mistä vielä haaveilen...?
Haaveilen parista ylimääräisestä tunnista vuorokaudessa ehtiäkseni seuraamaan media- ja opeblogeja sekä ning-keskustelujaa, joihin olen liittynyt. En ole nimittäin viime aikoina ehtinyt seuraamaan esimerkiksi Sometun keskusteluja niin tiiviisti kuin olisin halunnut. Samoin saamani kutsu Oppiminen eri maailmoissa on jäänyt melkein kokonaan hyödyntämättä. Sain rakennettua sivuille itselleni profiilin heti kutsun saatuani, mutta sen jälkeen en olekaan käynyt sivuilla. Sieltäkin voisi löytää kaikenlaista uutta ajateltavaa.

Mielestäni on hieno käytäntö, että ningiläiset verkostoituvat "ystäviksi", vinkkaavat toisilleen uusista keskusteluryhmistä ja kutsuvat toisiaan erilaisiin keskusteluryhmiin. Joihinkin keskusteluryhmiinhän ei voi edes liittyä muuten kuin kutsuttuna. Niinpä lähetänkin samalla kiitokset kaikille minut kutsulla muistaneille, ja erityiskiitokset Irmeli Pietilälle ja Anne Ronkaalle. Aionkin jatkaa omalta osaltani tätä hienoa ja huomaavaista tapaa.

Verkostoituminen on tosiaankin nykyaikaa.

Ajankohtaista: Mediakasvatus.Nyt-seminaari Turussa 3.12.2009

Muistattehan, että Mediakasvatus.Nyt - mediakasvatusseminaari järjestetään Turussa 3.12.2009.

Mediakasvatusseura ry järjestää yhdessä Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) Turun toimipaikan sekä Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineen, opettajankoulutuslaitoksen ja täydennyskoulutuskeskuksen kanssa neljännen Mediakasvatus.Nyt - ilmaisu mediakulttuurissa on lapsen oikeus -seminaarin torstaina 3.12.2009 klo 9.00-16.30 Turun yliopiston tiloissa (Educarium, Assistentinkatu 5).

Seminaarin hinta on 20€ (Mediakasvatusseuran jäsenet puoleen hintaan ja opiskelijat ilmaiseksi). Lisätietoja saa sähköpostitse osoitteesta christa.prusskij(a)mediakasvatus.fi, ja puhelimitse 050 5732872.

Ilmoittaudu tapahtumaan 16.11 mennessä osoitteeseen ilmoittautuminen(a)mediakasvatus.fi tai puhelimitse 050 5732872.

Lähde Mediakasvatusseura.

Mediakasvatusseuran kotisivut.

Sosiaalisen median kitkakohtia

Viime aikoina julkisuudessa on esiintynyt ristiriitaisia signaaleja sosiaalisen median ja työelämän yhdistelmästä. Toisaalta työntekijöitä innostetaan käyttämään sosiaalista mediaa - mm. opetusministeriö valmistelee virkamiehille ohjeita, joilla kannustetaan heitä Facebookiin, jotta asiakaspalvelu toimisi entistä paremmin - toisaalta työnantajat suhtautuvat kielteisesti työntekijöiden sosiaaliseen mediaan kohdistuvaan innostukseen.

Sosiaalinen media onkin niin nuori ilmiö, että selkeää ja yksiselitteistä toimintakulttuuria ei ole päässyt syntymään vaan se muodostaa yhä selkeän kitkakohdan työelämän kanssa. Myös jotkut sosiaalisen median palvelut, kuten Ning ovat luoneet omilla säännöillään kitkakohtia sosiaalisen median ja työelämän välillä kirjaamalla sääntöihinsä kohdan, jonka mukaan työnantaja on vastuussa kaikesta siitä, mikä on kirjoitettu työnantajan ylläpitämällä sähköpostiosoitteella, tms. (Anne Rongas Vinkkiverkossa) Samoin tekijänoikeusasiat puhuttavat samasta syystä.

Vaikka työpaikoilla selkeitä sosiaaliseen mediaan liittyviä yleisiä pelisääntöjä ei olekaan vielä luotu tai niitä ei tunneta, maalaisjärjen käyttö on sallittu myös tässä asiassa:

• Selkeintä on käyttää yksityiskäyttöön tarkoitettua sähköpostiosoitetta sosiaalisen median parissa. Ilmaisia ja turvallisia sähköpostipalveluita on jokaisen saatavilla.

• Sosiaalisen median käyttö työaikana ei myöskään tunnu järkevältä, mikäli sosiaalinen median käyttö ei kuulu työnkuvaan. Emmehän hoida muitakaan yksityisasioita työaikanamme.

• Työnantajien asenne työasioista kirjoittamiseen on yksiselitteisen kielteinen silloin, kun kysymys on arvostelevasta kirjoittelusta.
  

• Työhön liittyvistä salassapitosäännösten alaisista asioista ei pidä kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, ei edes nimimerkin turvin.
  

• Nettietiketti pitää hallita ja hyvät tavat pitää muistaa kaikessa kirjoittelussa ihan hyvien tapojen itsensä vuoksi, mutta myös koska kaikki nettiin kirjoitettu jää sinne ikuisiksi ajoiksi.

• Lue käyttöohjeet ja käyttäjäehdot. Sosiaalisen median palveluja käyttäessä on hyvä varmistaa mm., että tarvittaessa omat tiedot ja profiilin saa poistettua vaivattomasti.
  

• Epäselvissä tapauksissa on hyvä keskustella työnantajan kanssa erityisesti silloin, kun sosiaalisen median käyttö sivuaa työntekijän ammattia tai asemaa. Tiedän myös bloggaajia, jotka ovat kertoneet työnantajille vapaa-aikaan ja yksityiselämään liittyvästä nettikirjoittelustaan, mutta ihan niin pitkälle en kuitenkaan olisi valmis itse menemään.
  

Tietoturvastahan tässä loppujen lopuksi on kysymys.


Mitä mieltä sinä olet sosiaalisen median ja työelämän yhteensovittamisesta? Oletko joutunut ristiriitaiseen tilanteeseen? Miten olet ratkaissut tilanteen?




****
Samat ohjeet pätevät niin aikuisiin kuin lapsiinkin:
Tietoturvakoulu
- löytyy mm. testi, jolla voit testata nettifiksuutesi ja millainen mediakasvattaja olet.

Äitinä ja opettajana minua tietenkin ilahdutti huomata, että testin mukaan olen huolehtiva mediakasvattaja.

Lue lisää:
www.tietoturvakoulu.fi, Vanhemmille-osio
www.mll.fi/viisaastiverkossa
vanhemmat.mll.fi
www.nettivihje.net
www.irc-galleria.net, Vanhemmille

PLE - oppimisympäristöjä uudistamassa

Opettajat menevät opiskelijoiden oppimisympäristöihin eikä niin kuin nyt - opiskelijat tulevat opettajan hallinnoimaan ympäristöön.

Aija Hietanen
PLE - henkilökohtaisen oppimisympäristöjen kehittäminen-keskustelussa.
Sometu.ning

Oppimisympäristöjen ympärillä kuhisee uudistuksen tuulet.

Samaan aikaan kuitenkin osa meistä opettajista haaveilee vielä tilanteesta, ettei pyörää tarvitsisi keksiä joka kerta uudelleen. Ts. he haaveilevat oppimisympäristöstä, johon he voisivat koota opintoihin liittyviä asioita ja käydä opetuskeskustelua. Oppimisympäristössä materiaali olisi tallella ja sitä olisi helppo uudistaa ja hyödyntää opetuksessa yhä uudelleen. Ei pidä myöskään unohtaa muita verkossaoppimisen hyötyjä lähiopetukseen verrattuna. Heli Nurmi kuvaileekin blogissaan Verkko-opettajan palapeli koskettavasti lähiopetustilanteiden sirpaleisuutta, josta pohjautuu osa hänen motiiveistaan kehittää verkossaoppimista.

Osa opettajista on kuitenkin edennyt jo seuraavalle askelmalle tiedonportaissa, sillä nykyisiä oppimisympäristöjä pidetään hankalina. Uudistusmielisimmät haaveilevat ja suunnittelevat oppimisympäristöjä, jotka ovat oppilaskeskeisiä, helppokäyttöisiä ja - mitä tärkeintä - helposti muokattavissa oppijan näköiseksi ympäristöksi. PLE (Personal Learning Enviroment) henkilökohtainen oppimisympäristö, nähdään elementtinä, joka vapauttaa oppimisprosessin opettaja- ja tekniikkakeskeisyydestä.

Keskusteluun kannattaa tutustua vaikka kuuluisikin siihen opettajapolveen, joka vasta haaveilee Moodlen saamisesta kouluun.

Keskustelusta poimimiani linkkivinkkejä:

PeLE - Personal Learning Enviroment PLE
Wikispaces
KP-Lab
Peda.net
Valopi Moodlehelp

Verkko-oppimisesta muualla:
Verkko-opetus oppimisen tukena (Blogikeskustelu Sometussa)

Opettaja.tv:n Persoona pelissä -sarja

Opettajan eräs tärkeimmistä työvälineistä on hänen persoonallisuutensa. Ihmisten kanssa työskennellessä tarvitaan myös vuorovaikutustaitoja. Opettaja.tv:n Persoona peliin-sarjassa esitellään keinoja, joilla opettaja (ja miksei myös ihan kuka tahansa) voi kehittää omia vuorovaikutustaitojaan.

Kaksi ensimmäistä osaa on esitetty aikaisemmin, joten katsoin ne Yle.fi:n verkkosivuilta. Näkemäni perusteella sarja vaikuttaa lupaavalta. Jokainen jakso kestää vajaan 15 minuuttia, joten ohjelmassa ei tietenkään käsitellä kovin syvällisesti vuorovaikutustaitoja. Minua kuitenkin miellytti ohjelman innostuneisuus, joka tartuttaa katsojiin halun syventää omaa itsetuntemustaan muilla keinoilla.

Ensimmäisessä osassa esitellään minä-viesti syyttelevää sinä-viestiä rakentavampana vuorovaikutuskeinona. Toisessa osassa käsitellään kuulemisen tärkeyttä. Opettajan tärkeä työväline on puhumisen taito, mutta myös kuuntelemisen taitoa tarvitaan niin luokkatilanteissa kuin opettajanhuoneessakin.

Toiseen jaksoon liittyy myös Dialogilla syvätehoa oppimiseen -web-materiaali. Palvelussa on 44 dialogikohtausta, joiden

”avulla voi oppia kanssakäymistä, yhteistyötä ja syvätehoista oppimista edistävää dialogia. Kokeilu ja harjoittelu tapahtuvat arjen keskusteluissa, aina sen mukaan missä olet oppimisessasi menossa. Dialoginen kanssakäyminen ja yhteistyö sujuvat silloin, kun tunneilmasto on ihmisystävällinen, järjen käyttö on tietoista, dialogisia työkaluja käytetään tarkoituksenmukaisesti ja silloin kun tavoitteena on luoda asioista eri näkökulmien rikastamaa kokonaiskuvaa.” Lähde

Kuuntelin kokeeksi kaksi ensimmäistä dialogia. Ensimmäisen dialogin perään kuuntelin ohjaajan kommentin. Dialogit voi kuunnella myös niin, että ohjaaja antaa kommentin jokaisen repliikin perään, ja niin menettelinkin toisen dialogin suhteen.

Rupesin kuuntelemaan dialogeja innostuneena, mutta innostukseni karisi nopeasti. Syykin on selvä: se löytyy persoonallisuudestani. Käytännön teoreetikkona (ts. teorian pitää olla sovellettavissa käytäntöön vaivattomasti) vaivaannuin dialogien paperinmakuisuudesta. Teoreettisia pohdintoja ei tuoda abstraktilta ajattelun tasolta konkreettiselle tasolle. Niinpä kuulija joutuu prosessoimaan dialogit itsenäisesti ja etsimään niille konkreettisia merkityksiä ja sovellutuksia. Sisäinen äidinkielenopettajani huomasi myös, että pitkät repliikit olisi ollut helppo tiivistää ja esittää konkreettisella kielellä, mikä helpottaisi teorian omaksumisen. Esityksiä olisi voinut elävöittää myös ei-kielellisillä keinoilla.

Dialogit voi myös pelkästään lukea, mikä todennäköisesti onkin luonteenlaadulleni sopivin tapa lähestyä teoreettisia pohdintoja.

Kuusiosaisen sarjan kaksi ensimmäistä osaa on nähtävissä Ylen nettisivuilla, mutta loput jaksot näytetään myöhemmin. Kolmannessa osassa pohditaan opettajien ulkonäköpaineita. Neljännessä osassa pohditaan ammattimaisuuden rajapintaa: kuinka paljon ja kuinka spontaanisti opettaja voi näyttää omia tunteitaan olematta kuitenkaan epäammattimainen. Viidennessä osassa pohditaan opettajan itsetuntoa. Opettaja tarvitsee hyvän itsetunnon pystyäkseen selviytymään opetustilanteiden kiperimmistä hetkistä. Kuudennessa osassa pohditaan opettajan roolin ulottuvuuksia vapaa-ajalle.

Persoona peliin esitetään YLE Teemalla 20.10.2009 alkaen tiistaisin kello 18.00, uusinta torstaisin kello 9.00. Sarja on katsottavissa myös YLE Areenassa ja Opettaja.tv:n sivuilla. Sarjaan liittyy myös täydennyskoulutuskurssi.


Opettaja.tv:llä on myös omat keskusteluryhmänsä Sometussa ja Vinkkiverkossa.