perjantai 6. marraskuuta 2009

Sosiaalisissa verkoissa

(Tein tekstiin lisäyksiä 7.11.)

Joskus vain sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Niin kävi minulle esimerkiksi tällä viikolla. Sain kuulla kiinnostavasta verkko-opetuskurssista ja tietenkin halusin mukaan - ja pääsinkin. Tuollaiset sattumukset piristävät melkoisesti. Sitäpaitsi minusta on mukava olla vaiheeksi itsekin koulunpenkillä opettelemassa jotakin uutta muiden johdolla. Käsittelimme kyllä mediakasvatuksen opinnoissa verkkokurssiin liittyviä asioita, mutta verkkokurssin tekemisen yksityiskohtiin emme kajonneet, eikä se ollut opintojen tarkoituskaan. Niinpä mielestäni on paikallaan käydä myös sellainen kurssi, joka keskittyy kokonaan verkkokurssin laatimiseen ja ylläpitoon. Tietenkin tarkoitukseni on hyödyntää oppimaani myös omassa työssäni, joten verkkokursseja on ihan varmasti tiedossa. Ehkäpä kurssittamisestani hyötyvät muutkin työyhteisössäni.

Liityin Mediakasvatusseuraan. Tämä tarkoittaa mm sitä, että saan jäsenalennuksen Turun mediakasvatuspäivillä. Tietenkin se tarkoittaa paljon muutakin, mutta Turun mediakasvatuspäivät ovat olleet viime aikoina keskusteluissani esillä.

Mitä vielä..?
Haaveilen virtuaaliopettajainhuoneesta, johon voisi tuoda kaikki sellaiset välituntikeskustelut, jotka yleensä jäävät ajanpuutteen vuoksi kesken. Jotkut keskustelut jäävät kokonaan käymättä ihan vain sen vuoksi, että opettajat ovat kiireisiä työssään.

Virtuaaliopettajainhuone voisi toimia myös sähköisenä ilmoitustauluna, ja näin se voisi parantaa tiedon kulkua. Puhelimen ja sähköpostin välityksellä kyllä tavoitetaan ihmisiä, mutta niissä on muutamia heikkouksia. Ensinnäkin molemmat välineet ovat kahdensuuntaisia. Puhelimitse viestimällä joutuu soittamaan usealle ihmiselle. Sähköpostikeskusteluakaan ei pysty lukemaan kukaan muu kuin viestin vastaanottaja(t) (onneksi sentään voi lähettää ryhmäposteja). Jotkut asiat kuitenkin koskevat useampia työyhteisön jäseniä kerrallaan, ja silloin virtuaaliopettajainhuoneen keskustelupalsta voisi olla huomattavasti informatiivisempi tiedonkulun väline kuin sähköposti.

Muitakin heikkouksia on puhelimella ja sähköpostilla. Aina ei voi vastata puhelimeen, esimerkiksi oppitunnin aikana. Kaikki eivät myöskään lue sähköpostejaan tai eivät ehdi vastata viesteihin. Tietenkin samat vastaväitteet soveltuvat myös virtuaaliopettajainhuoneeseen, silti virtuaaliopettajainhuone voisi notkeutensa vuoksi olla huomattavasti informatiivisempi ja käyttäjäystävällisempi kuin perinteiset viestintävälineet.

Esimerkiksi Ning on ilmainen alusta ja siihen olisi helppo liittää erilaisia toimintoja. Tällainen suunnitelma vaatii kuitenkin kypsyttelyä ja ennen kaikkea muiden työyhteisön jäsenten tukea. Aion jatkaa ideani kehittelyä ja markkinoimista. Tiedän kyllä, että toteuttamiskelpoisia ajatuksia ei aina toteuteta ajan puutteen vuoksi. Myös kaikki uusi pelottaa ihmisiä aluksi. Toivon kuitenkin parasta - että ideani saisi myönteistä vastakaikua niin paljon, että virtuaaliopettajainhuone voitaisiin toteuttaa.

En ole myöskään haudannut keväällä esitettyä ajatusta sosiaalisen median välineistä suoraan kiireisen opettajan kouraan. Tämän idean kehittämisessä auttaa todennäköisesti ennen kaikkea verkko-opetukseen liittyvä pedagoginen kurssi, johon pääsin mukaan, kuten kerroinkin ihan aluksi.

Mistä vielä haaveilen...?
Haaveilen parista ylimääräisestä tunnista vuorokaudessa ehtiäkseni seuraamaan media- ja opeblogeja sekä ning-keskustelujaa, joihin olen liittynyt. En ole nimittäin viime aikoina ehtinyt seuraamaan esimerkiksi Sometun keskusteluja niin tiiviisti kuin olisin halunnut. Samoin saamani kutsu Oppiminen eri maailmoissa on jäänyt melkein kokonaan hyödyntämättä. Sain rakennettua sivuille itselleni profiilin heti kutsun saatuani, mutta sen jälkeen en olekaan käynyt sivuilla. Sieltäkin voisi löytää kaikenlaista uutta ajateltavaa.

Mielestäni on hieno käytäntö, että ningiläiset verkostoituvat "ystäviksi", vinkkaavat toisilleen uusista keskusteluryhmistä ja kutsuvat toisiaan erilaisiin keskusteluryhmiin. Joihinkin keskusteluryhmiinhän ei voi edes liittyä muuten kuin kutsuttuna. Niinpä lähetänkin samalla kiitokset kaikille minut kutsulla muistaneille, ja erityiskiitokset Irmeli Pietilälle ja Anne Ronkaalle. Aionkin jatkaa omalta osaltani tätä hienoa ja huomaavaista tapaa.

Verkostoituminen on tosiaankin nykyaikaa.

2 kommenttia:

  1. Heip, olen myös huomannut, että kysymisen taito on tavattoman tärkeää. Kukaan ei osaa antaa sinulle hyvää vinkkiä, jos et ääneen ihmettele, että mitenkähän tämä hoituisi ja missähän olisi lisätietoja tästä ja tästä.

    Ja tietty, kiitokset kiitoksista, mainiosti olet itsekin laittanut palloa vierimään eteenpäin :)

    VastaaPoista
  2. Totta, Anne, kysymisen taito on tärkeää.

    Osaan kyllä ammattini puolesta kysyä asioita, joihin tiedän vastauksen valmiiksi, mutta kun pitäisi kysyä minulle tuntemattomia asioita, kynnys suun avaamiseen kasvaakin yllättävän korkeaksi. Itsekseen ei kuitenkaan pysty saavuttamaan kaikkea sitä, mitä elämältään kaipaa.

    VastaaPoista

Heräsikö sinulle ajatuksia, jotka haluaisit jakaa kanssani? Kaikki kommentit ovat tervetulleita.