Nimellä vai ilman? Mediajulkisuuden rajankäyntiä

Sosiaalinen media on laaja ja innostusta herättävä ilmiö. Se on myös monella tapaa kompleksinen ilmiö, sillä sen hahmottomuuden äärellä moni havaitsee omat rajansa. Blogia perustaessani tulin pohtineeksi niitä sosiaaliseen mediaan tutustumisen liittyviä huolenaiheita, joihin miltei jokainen sen käyttäjistä tulee törmänneeksi tavalla tai toisella. Muiden verkossa liikkujien tavoin olen pohtinut sitä, missä on minun mediajulkisuuteni ja median ulkopuolisen elämän välinen raja.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajan Pekka Hyvärisen marraskuussa 2008 ehdottama nettivaltuutettujen toimiston perustaminen ei saanut hyvää vastaanottoa netin käyttäjien keskuudessa. Myöskään Hyvärisen ehdotus kirjoittaa nettiin vain omalla nimellä lehdistön mallin mukaan ei saanut yleisön lämmintä vastaanottoa. Sosiaalinen media toimiikin eri tavalla kuin lehdistö.

Hyvärisen ehdotuksen herättämässä keskustelussa nostettiin esille sensuurin ja itsesensuurin pelko. Pelättiin, että sosiaalinen media näivettyy, mikäli nettiin saisi kirjoittaa vain omalla nimellä. Sosiaalisessa mediassa on yleistä esiintyä nimimerkillä, nickillä. Nickillä esiintyminen on yleistä myös niiden sosiaalisessa verkossa vaikuttavien jäsenten keskuudessa, jotka tunnetaan yleisesti myös omalla nimellä.

Syitä nickillä esiintymiseen on varmaan yhtä monta kuin on verkon käyttäjiäkin. Keskusteluissa mainittiin yksityisyyden suojaamisen halu. Nickillä suojissa esiintyminen luo turvallisuuden tunteita käyttäjälleen Sosiaalisessa mediassa arvostetaan anonymiteettia. Jotkut verkossa vaikuttajat eivät esimerkiksi halua, että naapurit, pomo tai vaikkapa oma äiti saisivat tietää heidän mielipiteistään tai elämäntavoistaan. Nyös opiskeluun liittyviä blogeja pidetään nickin suojissa, jotta blogin perustamiskynnys ei nousisi liian korkaksi. Blogeja nimittäin pidetään mainiona oppimisvälineenä.

Hyvärisen ehdotuksen ympärillä velloneessa keskustelussa arveltiin, että jos verkossa nickillä esiintyminen kiellettäisiin, se saattaisi näivettää vilkkaan mielipiteenvaihdon. Siitä voisi ikävimmillään seurata yhteiskunnallisen keskustelun näivettyminen ja keskittyminen harvojen käsiin.

Arvelen, että sosiaalisessa mediassa web 2.0- sukupolvelle on luontevampaa esiintyä omalla nimellä ja kasvokuvalla kuin vanhemmalle sukupolvelle. Toisaalta on olemassa ihmisryhmiä, joiden miltei koko elämäntyö on täysin julkista. Ensimmäisenä tuleekin mieleeni juuri toimittajat, joiden elämäntyö löytyy verkosta vaivattomasti.

Blogini osalta ratkaisin mediajulkisuuden ongelman niin, että esiinnyn omalla nimelläni ja kasvokuvallani. Henkilökohtaiseen mediajulkisuuden piiriin kuuluu kaikki se, mikä liittyy mediaan, erityisesti sosiaalisen mediaan, ja mediakasvatukseen. Blogini ulkopuolelle jääkin sitten kaikki muu elämääni kuuluva.