Ollipekka Kankaan tarjoama mediasivistyksen käsite on mitä ilmeisimmin tavoitetila, johon pyrimme. Mediasivistys perustunee varsin idealistiseen ihmiskäsitykseen. Sen sisartermi lienee mediakriittisyys. Ilmeisesti onkin aiheellista kysyä, onko sivistys myötäsyntyistä. Ehkä voisi myös kysellä, onko idealistisuus myötäsyntyistä, sillä ainakin minä olen varsin viehättynyt mediasivistyksen käsitteeseen.
Sosiaalinen media on laaja ja innostusta herättävä ilmiö. Se on myös monella tapaa kompleksinen ilmiö, sillä sen hahmottomuuden äärellä moni havaitsee omat rajansa. Lähtökohtani on se, millaisiin esteisiin sosiaaliseen mediaan tutustuessa tulee törmänneeksi.
Opettaja on opettaja vaikka voissa paistaisi, myös sosiaalisen median äärellä. Tarve tietää ja välittää tietoa on ollut mielestäni varsin pätevä syy aloittaa Minun mediablogini pitäminen. Mediakasvatuksen hyviä käytäntöjä ovat kokemuksellisuus, keskustelevuus, konkreettisuus ja kokonaisvaltaisuus. Sosiaaliseen mediaan tutustuessa joutuu myös rajankäyntiin yksityisen ja julkisen välillä, ts. kuinka paljon olen valmis asettamaan persoonallisuuteni näkyville tutkimuksen nimissä.
On hyvä muistaa se tosiseikka, että tieto ei ole kenenkään yksityisomaisuutta. Nykyisen käsityksen mukaan kaikki tieto, myös sosiaaliseen mediaan liittyvä, lisääntyy eksponentiaalisesti, joten kaikkiin uutuuksiin tutustuminen on miltei mahdotonta. Niinpä sosiaaliseen mediaan tutustuessaan pitää tehdä itselleen selväksi, mihin ilmiöihin haluaa tutustua ja mitkä haluaa jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Samoin tiedon puoliintumisaika (= aika jona tieto vanhenee ja käy tarpeettomaksi) lyhenee koko ajan. Esimerkiksi 80-luvulla suorittamillani tiedotusopin opinnoilla tuskin tekee nykyään yhtään mitään, sillä pelkästään median käsite on mullistunut niistä ajoista melkoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö sinulle ajatuksia, jotka haluaisit jakaa kanssani? Kaikki kommentit ovat tervetulleita.