"Mitä tapahtui, kun tv-sarjoista tuli yhtäkkiä etusivun juttuja, ne lähetettiin parhaaseen katseluaikaan ja niistä tuli yhteiskuntatutkimuksen ja palavan mielenkiinnon kohteita."
Jälleen kerran kävi kuitenkin niin, että en huomannut ohjelmaa ajoissa. Niinpä näin siitä puolet, jälkimmäisen puolituntisen.
Näin ohjelmaa kuitenkin juuri sopivasti, että rupesin kaipaamaan siitä toistakin puolta. Tietenkin pengoin Areenan arkistoja huomatakseni, että dokumenttia ei löydy sieltä. Edes Areenan ruotsinkielisiltä sivuilta ei löytynyt ohjelmaa - eikä myöskään Beta-versiossa, mikä kylläkin on ihan ymmärrettävää, sillä Betassa nimikkeitä oli tarjolla vähemmän kuin varsinaisessa Areenassa. Ehkä Betasta kuitenkin kehittyy ihan nykyisen veroinen katselukanava, joka pelastaa ne katsojat, jotka eivät ole muistaneet ajastaa omaa digiboksiaan. Arvelen kuitenkin, että on toiveajattelua toivoa Areenasta äänittävän digiboksin korviketta.
Mikä sitten teki minuun vaikutuksen dokumentissa?
Mieleeni jäi muutamia mielikuvia siitä, kuinka nykyään satsataan erityisesti tv-sarjojen tuotantoon, mutta elokuvien kehitys junnaa paikallaan. Syykin on selvä: raha. Elokuvien tekeminen maksaa nykyään niin hirveästi, että elokuvatuottajat sijoittavat rahansa mieluiten varmoihin kassamenestyksiin. Niinpä juonesta lähtien elokuvat ovat nykyään yhä enemmän ennalta arvattavia. Katsojatkin havaitsevat laskelmoidut elokuvatuotokset, mutta kaikki eivät välitä tästä.
Tv-sarjoissa puolestaan uskalletaan ottaa riskejä. Niissä näkeekin kerronnallisia kokeiluja. Samoin kuvakieltä on uudistettu. Myös henkilöhahmoihin ja juoneen panostetaan elokuvaa enemmän. Niinpä laadusta nauttiva katsoja jääkin mieluummin omalle kotisohvalleen nauttimaan hyvästä katselukokemuksesta kuin menee elokuviin pettymään.
Joskus elokuvassa voi olla niin monta asiaa pielessä, ettei sitä kannata katsoa. Näin oli käynyt Dagboekin Tuulille uusinta Star Trekiä katsoessaan. Mielestäni Tuuli on kirjoituksessaan osunut ongelman ytimeen: enää elokuvilta ei odotetakaan juonen loogisuutta tai uskottavuutta (sen minkä nyt scifissä voi olla uskottava).
Mielestäni tämä olisikin tutkimisen arvoinen juttu: Mitä elokuvilta odotetaan nykyään? Miksi odotukset ovat muuttuneet aikaisemmasta? Mihin ollaan menossa?
Vinkki:
Sunnuntain dokumentista muistuma: takaa-ajojen hermostunut kamerankäyttö saadaan aikaiseksi niin, että kuvausryhmän suunnittelukokoukseen ei päästetä kameramiehiä. Näin kameramiehet eivät saa tietää, mitä kohtauksessa tapahtuu. Tämä taas välittyy katsojalle nykivinä kameraliikkeinä, kun kamera yrittää tavoittaa tapahtumat. Näin on kuulemma menetelty esim. 24-sarjassa.
Vinkki on tällaisenaan sovellettavissa myös harrastelijaelokuvaajien keskuudessa.
Kiitos linkkauksesta.
VastaaPoistaOnkohan ihan liian helppo arvaus se, että "MTV-sukupolvi" kaipaa elokuvaelämykseltään vauhtia, pintakiiltoa ja efektejä - ja muutamaa kymmentä sekuntia pidemmät kohtaukset, joissa ei "tapahdu mitään" koetaan jo auttamattoman tylsiksi? En tiedä.
(Minulla oli vähän ikävä keskustelukohtauksia, joissa klingonit siteeraavat Shakespearea tai kapteeni Picard vertaa itseään Ahabiin. Olen ehkä snobi.)
Jatkan vielä: kaikkein mielenkiintoisinta tässä Trek-kokemuksessani oli kuitenkin se hämmästyttävä seikka, että arvosteltuani elokuvan juonta ja käsikirjoitusta eräällä keskustelupalstalla moni keskustelukumppaneistani oli tiukasti - ja nähdäkseni ihan tosissaan - sitä mieltä, että juoni ja kässäri ovat elokuvassa toisarvoisia seikkoja. Tärkeää ei ollut, mistä se kertoo tai mitä se on, vaan vain miltä se näyttää ja miltä se kuulostaa.
VastaaPoistaIhan lennosta nyt heitän, että jopa tv-sarjoissa hahmot kasvavat ja kehittyvät sarjan myötä, se vetää mukaansa muutkin kuin toiston ystävät. Ihan esimerkkinä mietin juuri Tehiksen hahmoa, jota esittä Noah Wyles. Niin, Carter on se mies. Ensin ihan tyhmä ja hätäinen ja kasvaa harkitsevaksi. Toki siis myös dollareita on taskussa sarjan tekijöillä, se on takuuvarmaa. Mutta hei, elokuva kestää maksimissaan pari tuntia ja Teharikin jo mennyt varmaan 15 vuotta (hatusta vedin ajan) ja jaksaa kiinnostaa. Ei ihan pika-sukupolven juttu kumminkaan...
VastaaPoistaTerkuin, nimim. 'monta vuotta välistä katsomatta'
L on Lentsu
VastaaPoistaHei, Tuuli! Minäkin muistan, kuinka vanhoissa Star Trekeissä pohdiskeltiin syvällisiä ja ennen kaikkea tarinoissa oli juoni. Muistan myös kömpelöt tehosteet, mutta se ei haitannut katselukokemustani, koska sisältöön oli panostettu ja vei katsojan mukanaan mielikuvitusmatkalle. Mielestäni Star Trek onkin ollut yksi parhaista näkemistäni scifi-sarjoista. Samoin vanhat Star Trek -elokuvat ovat mainioita. Niinpä olikin ikävää luettavaa, että uusin elokuva on kehno.
VastaaPoistaKiinnitin huomiota myös kommenttiisi, jossa kerroit, että kaikki katsojat eivät välitä siitä, että elokuvan juoni ontuu. Sisältöä tärkeämmäksi nousevat tehosteet.
Lentsu, Teho-osasto on tosiaankin huolellisesti tehty tv-sarja. Siinä katsoja saa täyden vastineen ohjelmaan satastuista rahoista. Henkilöhahmot tosiaankin kasvavat ja kehittyvät sarjan aikana. Teho-osastoa on tuotettu huimat 15 tuotantokautta, ja Suomessa näytetään parhaillaan sarjan viimeisiä jaksoja.
Tv-sarjoihin sijoitetaan rahaa entistä enemmän ja niissä uskalletaan tehdä entistä enemmän erilaisia kokeiluja. Muistan nähneeni Teho-osastossakin vierailevien ohjaajien yksittäisiä jaksoja, jotka poikkeavat sarjan perinteisestä kerronnan kaavasta. Tv-sarjojen epäonnistuneetkaan kokeilut eivät vaikuta katsojamääriin niin selkeästi kuin yksittäisten elokuvien katsojamääriin. Siksi elokuvateollisuudessa tyydytään kompromisseihin ja tuotetaan sisällöltään heikkoja elokuvia.
Sunnuntain dokumentista muistuma: takaa-ajojen hermostunut kamerankäyttö saadaan aikaiseksi niin, että kuvausryhmän suunnittelukokoukseen ei päästetä kameramiehiä. Näin kameramiehet eivät saa tietää, mitä kohtauksessa tapahtuu. Tämä taas välittyy katsojalle nykivinä kameraliikkeinä, kun kamera yrittää tavoittaa tapahtumat. Näin on kuulemma menetelty esim. 24-sarjassa.
VastaaPoistaVinkki on tällaisenaan sovellettavissa myös harrastelijaelokuvaajien keskuudessa.