Uusi alku

On taas aika pyyhkiä pölyt blogistani. Minun mediablogini *) pitäminen - ja oikeastaan melkein kaikki muukin nettielämä - on jäänyt sivummalle muiden harrastusten vuoksi. Pieni blogitauko venähti huomaamatta parin vuoden pituiseksi. Paradoksaalista kyllä yksi näistä vapaa-aikani kaapanneista harrastuksista on kirjoittaminen. Aloitin luovan kirjoittamisen opinnot Turun yliopiston avoimessa yliopistossa. Viime vuonna suoritin perusopinnot ja tänä vuonna alkoivat aineopinnot. Pitkästä aikaa innostuin taas fiktion kirjoittamisesta. 

Löysin myös lukutoukan itsestäni pitkästä aikaa. Ei siinä ehdi nettiin, kun pitää kulkea nenä kirjassa. 

Pitemmittä selityksittä blogitauko on tehnyt hyvää. Nyt taas voisi ehtiä bloggaamaan. Arvattavasti paljon kiinnostavaa on ehtinyt tapahtua sosiaalisessa mediassa.

---

*) Minun mediablogini on toiminut koko olemassaolonsa harrastuspohjalta. Aloitin Minun mediablogini mediakasvatuksen ammatillisten erikoisopintojen opinnäytteenä vuonna 2009. Mediakasvatuksen opintojen päätyttyä minusta oli luontevaa jatkaa bloggaamista mediakasvatukseen ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä ilmiöistä.Olen kirjoittanut blogia vapaa-ajallani silloin, kun siihen on ollut aikaa ja kiinnostusta. Kaikki mielipiteeni ovat yksinomaan minun.

Löydy - Brändää itsesi verkossa. Julkinen ammatillinen verkkoelämä. 2. osa

Ammatillista verkkoidentiteettiä tarvitaan lähinnä ammatillisen uskottavuuden luomiseksi. Verkossa on helppo vaihtaa mielipiteitä, keskustella ja kehittää uusia ideoita. Ihaninta on kuitenkin raakileiden ilmaan heittäminen silloin, kun joku ottaa siitä kopin ja lopputuloksena voi olla ihan toimiva juttu tai sarja uusia ideoita.  Omat motiivini olla läsnä sosiaalisessa mediassa ovat hyvin samansuuntaiset kuin Aallon ja Uusisaaren kirjassa. Kaipaan tukea omalle työlleni. Haluan oppia uutta. Haluan myös laajentaa omaa vaikutuspiiriäni, ja verkossa tämä kaikki on mahdollista.

Ollakseni amatillisesti vakuuttava minun pitää seurata aikaani. On hyvä tietää oman alani uusimmat nettitalkoohankkeet, vielä parempi olisi olla mukana niissä,  mutta eipä mennä asioiden edelle. Yleensä talkoisiin on helppo hakeutua mukaan, kokemusta on.

Ammatillinen verkkoidentiteettikin minulla on, se muistuttaa aika paljon minua itseäni IRL. Olen tottunut vuosien varrella kirjoittamaan omalla nimellä ja kasvoillani ammattiini liittyvistä asioista enkä tunne tarvetta piiloutua nimimerkin taakse. Toimin valmiiksi aika monella foorumilla. Työhöni liittyvissä asioissa verkkoidentiteettini on aina ollut puhtaasti ammatillinen, ts. kirjoitan ammatillisista kiinnostuksen kohteistani puhtaasti omissa nimissäni, en työnantajan. Olen pitänyt ratkaisua sangen toimivana. Henkilökohtainen vapaa-ajan verkkopersoonani risteytyy ammatilliseen verkkoroolini kanssa ainoastaan Facebookissa, mutta sekään ei ole tuottanut ongelmia. Listoja käyttämällä olen voinut pitää yksityiselämäni verkkonäkyvyyden hallinnassani.

Kieltämättä olen joutunut pohtimaan työroolini ja ammattiroolini rajakohtia, sillä verkkokeskustelun mahdollisuus on melko uutta alallani, eikä ole ollut perinteitä, joihin nojata. Tästä on myös keskusteltu esimiesteni kanssa myönteisessä hengessä. Verkkoelämäni on keskittynyt lähinnä sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuksessa, mikä ei sivua millään tavalla ammattiini liittyviä salassapidettäviä asioita. Työnantajani ovat myös tarjonneet minulle sosiaalisen median hyödyntämiseen tähtäävää koulutusta, mikä on ollut mielestäni varsin hienoa.

• Sosiaalisen median taitoni ovat erinomaiset. 
• Ammatillisessa roolissani en ole joutunut kohtaamaan negatiivista palautetta. Pystyn kuitenkin seuraamaan vapaa-ajan keskustelupalstoja pahoittamatta mieltäni yhä paremmin (oikeasti se on kasvun paikka, kokeilkaapa vaikka). 
• Arvostan avointa tiedonjakamiskulttuuria, johon olen tutustunut verkossa. Jaan omia ideoitani mielelläni kaikkien kiinnostuneiden kanssa. 
• Verkkoläsnäoloni on järjestelykysymys. 
• Verkkoläsnäoloni ammatillisilla keskustelufoorumeilla on tällä hetkellä lähinnä harrastus, eikä sitä ole resursoitu millään tavalla. Pidän tätä hyötynä (vrt. organisaation jäsenenä osallistuminen).
• Olen vastuullinen lähinnä itselleni ja tavoitteeni ovat mielestäni selkeitä ja realistisia. 
• Ammattini puolesta olen tietoinen tekijänoikeusasioista.

Näkemystä oman alani kehittymisestä ei puutu, ei myöskään uskottavuutta. Minulta ei puutu myöskään rohkeutta osallistua ammatillisiin nettikeskusteluihin. Huippuosaajuudestani en tiedä (tässä astuu esiin luontainen vaatimattomuuteni, jota myös suomalaiskansalliseksi venkoiluksi kutsutaan - koska tämä on lukupäiväkirja, haluan paljastaa tässä noloimmatkin ajatukseni), mutta ei se ole estänyt minua kertomasta mielipiteitänikään. 

Minulle on tärkeää osata kertoa vaikeitakin asioita mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi. Toisaalta haluaisin olla uskottava myös metatasolla, vaikka tieteen tekeminen ei ole varsinaisesti omaa alaani. Olenkin kutsunut itseäni lähinnä käytännön teoreetikoksi. On ollut henkilökohtaisen kasvun paikka oppia tunnistamaan aukot omassa tietämyksessään. Vielä haastavampaa on ollut tuoda nämä aukot julkisuuteen. Tämä on kuitenkin tarpellista, jotta saisin tarvitsemani tiedon. Ääneen ajattelua ja keskeneräisten asioiden tuomista julkisuuteen voi harjoitella turvallisesti mmatillisissa some-piireissä.  Jopa tämän lukupäiväkirjan pitäminen on yksi projekteista, joissa harjoittelen aukkokohtien täyttämistä uusilla tiedoilla ja taidoilla. 

Hyvään ammatilliseen identiteettiin kuuluu erilaisten trendien ja uusien mahdollisuuksien havaitseminen. Kuulun siihen some-ihmisten joukkoon, joka pitää toimintaympäristöjen muutoksia vahvuutena. Myös organisaatiot voivat olla uudistumis- ja muuntautumiskykyisiä kehittämällä omaa osaamistaan oikeilla alueilla. Tähän tarvitaan yhä avoimempaa keskustelukulttuuria. 

Ihmiskoe - kuinka brändään itseni verkossa: Johdanto (1. osa)

Haluan brändätä ammattiosaamiseni ja lisätä verkkonäkyvyyttäni. Tätä tarkoitusta varten hankin 

Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren Löydy - Brändää itsesi verkossa  niinkin aikaisin kuin vuonna 2011. Tuumasta toimeen ajattelin jo silloin - ryhtymisen esteenä on kuitenkin ollut useita esteitä, joista useimmat löytyvät korvieni välistä. Tässä muutamia satunnaisessa järjestyksessä:

- Tämähän on läppää vain, en kai minä ihan tosissani voi olla, että rupean tuotteistamaan itseäni.

- Hah, osaankohan minä mitään? Oikeasti!

- Hui, sitten kaikki näkevät ja saavat tietää, mitä minä olen puuhannut elämäni aikana.- Mistä minä revin aikani tähän kaikkeen? Ihan hulluahan tämä on, että rupean testaamaan itseni.

- Entä jos epäonnistunkin. En osaa tuotteistaa itseäni enkä saa itselleni tarpeeksi näkyvyyttä. Jospa minulla sittenkään on mitään sanottavaa ihan yhtään kenellekään.

- Enhän minä tunnekaan yhtään ketään. 

Tekosyitä kaikki. Vastaväitteitäkin keksin: 

- Monet hyvät ideat on keksitty leikin varjolla. Totta siis toinen puoli.- Osaanhan minä. Kaikenlaista. Opettajankokemusta minulla on vuodesta 1985 ja siitä lähtien olen ehtinyt hankkimaan monipuolisen ammattiosaamisen. 

- Olisi syytä olla ylpeä kaikeasta osaamisesta. Minulla ei ole mitään hävettävää monipuolisen ammattiosaamiseni äärellä. Päinvastoin. 

- Ajan järjestäminen on vain järjestelykysymys. Pitää priorisoida asioita. 

- So what! Epäonnistumiset ovat parhaita oppimistilanteita. Sanottavaa riittää. Ja muistetaan nyt jälleen se tosiseikka, että myös keskeneräisiä ajatuksia saa esittää. Niistäkin oppii. Joku muukin voi tulla mukaan prosessiin, mistä voi saada lisää virtaa. 

- Ai, et tunne vai? Vilkaisepa vaikkapa blogilistaasi ja Google+ -piirejäsi. Facebook-ryhmiäkään ei pidä unohtaa. Virtuaalikontakteja on oikeasti ihan kivasti. Nyt ne pitää vain aktivoitua.  . Ja lisää ammattikontakteja syntynee tutkimusmatkan varrella.

Tästä jatkan, kunhan taas ehdin. 

Mainonta on tullut Blogistaniaan, oletko valmis?

Tekstimainonta ei ole mikään uusi ilmiö, sen sijaan sen kieltäminen on jokseenkin tuore tapaus mainonnan historiassa (linkki Kuluttajaviraston sivuille). Tekstimainonnan kieltämisen tarkoitus on suojata kuluttajia, erityisesti lapsia. Tuotesijoittelua on esiintynyt kautta aikojen julkisuudessa - toisin kuin suomenkielisessä Wikipedia-artikkelissa väitetään -  ja nyt se on näköjään tullut jäädäkseen myös blogimaailmaan.

Naistenlehdet (linkki Ylen uutisiin, ja toiseen uutiseen ja vielä kolmanteenkin) ovat kautta aikojen esitelleet erilaisia tuotteita (vaatteita, kauneudenhoitotuotteita, sisustustavaroita jne.) ja nyt mainostajat ovat huomanneet millaiset mahdollisuudet tuotesijoitteluun on blogimaailmassa.

Eilisessä Kuningaskuluttajassa (linkki Areenan sivuille ja ohjelman omille nettisivuille) puhuttiin  tuotesijoittelusta blogeissa. Mainostaminen on laillista, mutta lain mukaan mainonta pitää erottua selkeästi muusta tekstistä ja yhteistyökumppani pitää mainita selkeästi, mikäli on kysymys kumppanuusmarkkinoinnista. Kumppanuusverkostot ovat yleisempiä muualla maailmalla, mutta ne ovat näköjään kovasti tulossa myös Suomeen. Ohjelman mukaan yhteistyökumppanin olemassaolo ilmeisesti kuitenkin sivuutetaan usein kovin helposti. Esimerkkejä ei kuitenkaan annettu ohjelmassa, joten tätä väitettä on kovin vaikea tarkistaa. Mielestäni selkeitä tapauksia ovat ne blogit, jotka sijoittuvat esimerkiksi jonkin lehden nettisivuille, mutta niistä ei puhuttu ohjelmassa mitään. Muotibloggaajat ovat mielipidemuokkaajia ja lisäävät tavaran myyntiä suosittelemalla tuotteita blogeissaan. Jotkut muotibloggaajat bloggaavat työkseen. Rehellisimmät bloggaajat mainitsevat, milloin kirjoittavat saamistaan tuotelahjoista.

Ohjelmassa puhutaan lähinnä tekstiilien, kemikaalien ja rakennustarvikkeiden tuotesijoittelusta, joten jäinkin miettimään, miten tilanne on muilla aloilla, esimerkiksi itselleni läheisissä kulttuuria, käsitöitä tai sosiaalista mediaa koskevissa blogeissa. Minun mediablogissani esittelen erilaisia mediaan liittyviä ilmiöitä ja palveluja, joille mielestäni voi keksiä monia hyödyllisiä käyttömahdollisuuksia, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Painotukseni on ollut sattuneista syistä opetuksessa ja koulutuksessa. Niinpä olen linkittänyt Minun mediablogissani ihan suvereenisti erilaisiin ilmaisiin somepalveluihin, mutta senttiäkään en ole saanut enkä olisi edes halunnut linkittämisen vaivastani.

Samoin on Kangastuksia-käsityöblogini laita. Minulla ei ole mainosbannereitani blogissani. Minulla ei ole myöskään kytköksiä ainoaankaan kumppanuusverkostoon, niinpä en myöskään saa komissioita yhdestäkään lukijan tekemästä linkinavauksesta. Mietinkin mitä mieltä Kuningaskuluttaja tai Kuluttajavirasto on käsityöbloggajien eräästä yleisestä tavasta, jota minäkin käytän varsin usein. Saatan nimittäin kirjoittaa blogissani vaikkapa jostakin lankakaupasta tai tuotteesta, mutta teen sen ilman minkäänlaista kaupallista hyötytarkoitusta. Näin ovat tehneet lukuisat käsityöbloggaajat kautta aikojen.

Olisiko tässä syytä moittia meitä bloggaajia epäasiallisesta tuotesijoittelusta siitäkin huolimatta, että olemassa olematonta yhteistyökumppania ei mainita sanallakaan. 

Minulla ei siis ole sponsoreita ja bloggaan ilmaiseksi ja ihan omaksi huvikseni. Jos linkitän, linkitän sen vuoksi, että itse haluan. (Esimerkiksi: Niin minäkin olen sitten eksynyt käsityöblogeista kaikenlaisiin ohje- ja mallisivuille sekä erinäisisiin lankanettikaupoihinkin ihastelemassa lankojen tekstuuria ja huikaisevan kauniita värejä. Kangastuksia)

Ainoastaan yhden kerran vuosia sitten yksi juuri aloittanut nettikangaskauppias lähestyi minua sähköpostitse ja pyysi minua laittamaan kangaskauppansa linkin blogiini, minkä teinkin ihan vain sen vuoksi, että mielestäni hinnat olivat aika kohdallaan ja valikoimatkin tarpeeksi monipuoliset ja laadukkaat. Senkin linkin olin sijoittanut linkkilistaan, jonka olin nimennyt nettikaupoiksi. 

Tietysti olen miettinyt oman toimintani eettisyyttä varsinkin nyt, kun pitkän hiljaiselon jälkeen elvytin jälleen käsityöblogini, samoin kuin Minun mediablogini kohdalla

Kuningaskuluttaja-ohjelman myötä sain kuitenkin puettua häilyvät ajatukset selkeiksi kysymyksiksi: 

• Menettelenkö epäeettisesti linkittämällä blogiini erilaisia löytöjä, joita olen tehnyt satunnaisten nettisufausten aikana?
• Onko epäeettistä häivyttää häivyttää kapallisten palvelujen merkityksen olemalla mainitsematta tuotetta tai palvelua? - Ehkä pitäisikin ryhtyä toimimaan aivan päinvastoin ja mainita tuote tai palvelu nimeltä. 

Jos siis Kuningaskuluttajassa on pidetty tuotesijoitteluna kaikenlaista tuotteisiin tai palveluihin linkittämistä, niin miten on sitten esimerkiksi kulttuurin piirissä?

Kirjabloggaja kirjoittaa jutun kirjasta, jonka on lukenut tai elokuvasta, jonka on juuri katsonut. Usein hän samalla linkittää jonnekin muualle nettiin, jossa kirjoitetaan samaisesta kirjasta tai elokuvasta. Eikä hän edelleenkään saa senttiäkään toiminnastaan. Kuitenkin bloggaaja on toiminnallaan tullut lisänneeksi tuotteen myyntiä. Satunnainen lukija tulee lukeneeksi tekstin ja vakuuttuu kirjan tai elokuvan laadukkuudesta. Sen jälkeen hän tulee ostaneeksi blogissa mainitun kirjan tai käyneeksi katsomassa saman elokuvan.

Ehkä kysymys on kuitenkin siitä hyväsydämisestä suosittelusta, josta oli puhe myös ohjelman alussa. Tarviteeko tästä olla kovin huolissaan?  

Flipped classroom

Aina oppii uutta.

Jokin aika sitten törmäsin minulle vieraaseen termiin, flipped classroom. Tämä tietenkin herätti minussa uinuvan nettisalapoliisin, sillä mikään ei ole kiehtovampaa kuin ihan uusi opetusmenetelmä, jota tuttava kertoo käyttävänsä omassa opeuksessaan,  ja niin annoin hakukoneen laulaa. Tämä tuttava, jolta opin uuden kiinnostavan termin, on Irmeli Pietilä.

Flipped classroom on käsite, jolla tarkoitetaan internetiä hyödyntävää interaktiivista opetustapaa. Teknologiaa hyödyntämällä opettaja vapautuu tunnin alussa tapahtuvasta luennoinnista kiertämään luokassa opetusryhmästä toiseen. Oppilailla on mahdollisuus tutustua opetusmateriaaliin internetin välityksellä ennen oppituntia. 

Oppilas tutustuu uuteen aiheeseen omalla ajallaan esimerkiksi oman opettajan laatiman opetusvideon avulla. Luokassa oppilaat yrittävät soveltaa tietojaan ratkaisemalla ongelmia ja tekemällä käytännön tehtäviä. Opettajan tehtävänä on toimia tutorina oppilaille ongelmakohdissa. Menetelmä mahdollistaa opetuksen eriyttämisen ja projektityyppisen oppimisen. 

Menetelmän avulla opettaja vapautuu käyttämään aikaansa yhä enemmän oppilaiden neuvomiseen ja avustamiseen tiedon omaksumisessa ja uusien ideoiden luomisessa. Flipped classroom'in ansiosta oppilaiden rooli oppimisprosessissa muuttuu entistä aktiivisemmaksi, mikä on mielestäni pelkästään positiivista. 

Pari tuntia kestäneen nettisalapoliisityön tuloksena on joukko aiheeseen liittyviä englanninkielisiä tekstejä ja YouTube-videoita. Hakusanana on toiminut Flipped classroom. 

Hauskaa on, että videoista löytyy jopa vinkkejä, miten menetellä häiritsevien oppilaiden suhteen. Flipped classroom-menetelmää käyttämällä oppilaat eivät menetä oppimismahdollisuuttaan, vaikka joukossa olisi huonosti käyttäytyviäkin oppilaita. Omaan ryhmään laittaminen, käyttäytymiseen panostaminen ja opettaminen onnistuu ainakin Katie Kimbarilta. Hän myös perustelee vakuuttavasti käyttämäänsä opetusmenetelmää: Why I flipped My Classroom. 

Tiedonhakumatkalla tietenkin tekee mieli kysyä:

Mikä menetelmän nimen suomenkielinen vastine on?

Toistaiseksi tosiaankin olen löytänyt ainoastaan englanninkielistä materiaalia.

Miten voisin soveltaa menetelmää omassa opetuksessani? 

Kaikki löytämäni opetusmateriaali on koskenut luonnontieteitä ja matematiikkaa. Siitä on vielä pitkä matka äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomen kielen opetukseen.

Tutkimusmatkani aiheeseen siis jatkukoon yhä. 

P.S. Kannattaa tutustua myös seuraaviin hakusanoihin:
fi.ncsu.edu.fizz
Bloom's Taxonomy

Lukiolaisen internetlukemisen strategioista opiskelijoiden internetlukemisen strategioihin

Opiskelijat tarvitsevat ohjausta oppiakseen toimivia tiedonhakuprosesseja.

Tarvitaan harjoittelua, jotta opiskelijat omaksuisivat rakentavalla tavalla reagoivan lukemisen tavan (constructively responsive reading). Tälla tarkoitetaan aktiivista prosessia, jossa lukija soveltaa tehtävän tavoitteisiin sopivia lukemisen strategioita metakognitiivisesti taitavalla tavalla. (Pressley & Gaskins 2006.) Rakentavalla tavalla reagoiva lukija on motivoitunut ja hänellä on hyvät pohjatiedot luettavasta. Lukija yhdistää tekstisisältöjä aikasempiin tietoihin ja luo niistä uusia kokonaisuuksia (Kintsch 1998). (Kiili, Laurinen, Marttunen.)

Kiilin ym. tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tiedonhaun, tekstin prosessoinnin, informaation arvioinnin ja metakognition välisiä suhteita silloin, kun lukiolaisten käyttävät internetiä kirjoitelmansa tiedonlähteenä, ja selvittää, miten nämä prosessit heijastuvat opiskelijoiden kirjoitelmien laatuun.

Opettaja voinee pitää hyvänä ohjenuorana omia opiskelijoita Kiilinkin käyttämiä tiedonhakutoimintojen jakomenetelmää:


1) hakukyselyn muotoilu
2) URL-osoitteen käyttö
3) hakutulosten selailu
4) linkin valinta hakutuloksista
5) linkkilistan hyödyntäminen
6) hakukoneen vaihtaminen
7) hakukielen vaihtaminen

(Kiili, Laurinen, Marttunen)

Tutkimuksessa opiskelijat tekivät ensin  muistiinpanoja ja kirjoittivat kirjoitelman annetusta aiheesta. Tutkija keräsi tutkimusaineistoa mm. ääneenajattelumenetelmä avulla (Ericsson & Simon 1993).
Muistiinpanojen kirjoittaminen tukee oppimistapahtumaa paremmin kuin mekaaninen tekstin kopioiminen (copy-paste).

Protokolla-analyysissa eli ääneenajattelumenetelmässä tutkittava puhuu ääneen ajatuksensa samanaikaisesti tehtäväratkaisun kanssa, tehtävän alusta sen loppuun. (Protokolla-analyysi - ääneenajattelumenetelmä.) Ääneenajattelumenetelmä tukee yhteisöllistä työskentelyä. Ajattelemalla ääneen opiskelija jäsentelee ajatuksiaan ja kertoo työparilleen ajatteluprosessin etenemisestä. Arvelen, että ääneenajattelumenetelmä voi aluksi tuntua vieraalta opiskelijoissa, jotka ovat tottuneet opettajan perinteisiin hiljentämistoimiin.

Tekstin prosessointistrategioihin kuuluu informaation poimiminen tekstistä ja elaboratiiviset tekstin prosessointistrategiat. Elaborointi tarkoittaa uuden tiedon liittämistä aikaisemmin opittuun. Puhutaan myös tiedon soveltamisesta.

Informaation arviointistrategioita ovat relevanssin arviointi, ts. relevantin informaation erottaminen epärelevantista informaatiosta (esim. aiheenmukaisuuden arviointi ja sen arviointi, sisältääkö sivusto itselle uutta tietoa) ja luotettavuuden arviointi, ts. luotettavan informaation erottaminen epäluotettavasta informaatiosta (esim. julkaisijan luotettavuuden, informaation ajantasaisuuden ja tekstin tyylin arviointi).

Metakognitiiviset strategioihin kuuluvat mikrotason metakognitiiviset strategiat, joita ovat oman välittömän toiminnan tarkkailu, ohjaaminen tai orientaation ylläpito, esim. missä olen nyt, kävinkö jo tällä sivulla, menen seuraavalle sivulle sekä makrotason metakognitiiviset strategiat, joita ovat toimintaa suuntaavia strategioita esim. sunnittelu ja oman toiminnan tai tuotoksen arviointi

Opettaja saanee suuntaviivoja tutkijan käyttämästä kirjoitelmien analyysista. Tutkimuksessa jaettiin jokainen lause ideayksiköihin, jotka luokiteltiin joko selittäviin ta kuvaileviin. Analyysin tavoitteena oli selvittää kirjoitelmien sisällöllinen laajuus, kausaalisen ajattelun laajuus ja kausaalisen ajattelun syvyys. (Kiili, Laurinen, Marttunen.)




Lisää Carita Kiilin väitöksestä blogissani. 

Lisäys 8.10.2012:

Lisää Carita Kiilin väitöksestä.

Carita Kiilin väitös internetlukemisesta yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana

Carita Kiili on tutkinut lukiolaisten tiedonhakutaitoja ja kykyjä yhteisölliseen oppimiseen (kasvatustieteen väitöskirja “Online reading as an individual and social practice”). Tutkimuksessaan Kiili on havainnut puutteita lukiolaisten tiedonhakutaidoissa. Tutkimuksen mukaan lukio-oppilailla on vaikeuksia hakukyselyiden muotoilussa, hakukoneiden toiminnan ymmärtämisessä, hakutulosten analysoinnissa, tiedonhaun suunnittelussa ja sääntelyssä. Myös nettilähteiden hyödyllisyyden ja luotettavuuden arvioinnissa on puutteita. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Internetin hyödyntäminen vaatii kognitiivisten tietojen organisointia. Tiedonhaun lisäksi tarvitaan informaation arviointi- ja prosessointitaitoja sekä metakognitiivisia taitoja. (Kiili, Laurinen, Marttunen)

Myös yhteisöllisessä työskentelyssä oli puutteita. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Opiskelijat, joilla oli vaikeuksia paikallistaa internetistä relevanttia informaatiota, joutuivat tarkkailemaan ja ohjaamaan välittömiä toimintojaan. Taitavat opiskelijat kykenivät puolestaan suunnittelemaan, arvioimaan ja sopeuttamaan toimintaansa tehtävän vaatimuksiin. He pystyivät myös keskittymään elaboratiiviseen tekstin prosessointiin. 

Tämä tutkimus osoittaa, että taitava internetlukeminen vaatii hyviä metakognitiivisia taitoja. 

Tulokset osoittivat myös sen, että elaboratiiviset tekstinprosessointistrategiat olivat positiivisessa yhteydessä opiskelijoiden kirjoitelmien laajuuteen ja kausaalisuuteen. Täten strateginen lukeminen on laadukkaan kirjoittamisen perusta. (Kiili, Laurinen, Marttunen.)

Kiilin mielestä tiedonhakua internetistä pitäisi opetella yhdessä.

Tietojen hakua internetistä pitäisi koulussa opetella mieluummin yhdessä eli vaikka pareittain kuin yksin. Näin neuvoo tutkija Carita Kiili , joka on laatinut väitöskirjan nettilukemisesta. Yhdessä lukeminen tukee Kiilin mukaan syvällistä sisältöjen tarkastelua, kun taas yksin työskentelevä saattaa tyytyä pinnalliseen ja kritiikittömään tietojen kopioimiseen netistä. (Helsingin Sanomat 19.8.2012)

Arvelen, että Carita Kiilin väitös tukee yksittäisten opettajien luokissaan tekemiä empiirisiä havaintoja. Muuten niin taitavalla internet-sukupolvella voi olla suuriakin vaikeuksia hyödyntää verkkoa opiskelussa. Samoin vertaistuen hyödyntäminen koetaan hankalaksi. Minä muistan luokkatilanteita, joissa opiskelijat ovat keskustelleet, saako kysyä neuvoa luokkakaverilta ja saako ottaa mallia muilta.

Mielestäni saa kysyä ja saa ottaa mallia.

Opettajana kuitenkin toivon, että prosessin tuloksena on jotakin uutta ja omaperäistä. Pyörää ei tarvitse jokaisen keksiä ihan itse. On täysin luvallista hyödyntää valmista materiaalia uuden aikaansaamiseksi. Oppiminen prosessina ja opiskelustrategiat tarvitsevat paitsi opettajan tukea myös oppilaiden keskinäistä vertaistukea.

Ensimmäinen Google Drive -kokemukseni

Pivittäin käytän Googlen ilmaispalveluja: sähköpostia, dokumentteja, Picasa-verkkokuva-albumia, karttapalvelua, kalenteria ja tietenkin tiedonhakupalvelua.

Eilen sain ensikosketuksen Google Drive-palveluun. Olin aikaisemmin lukenut Facebookissa pari innostunutta kättäjäkommenttia, mutta vasta eilen Drive konkretisoitui kirjauduttuani dokumentteihin tämän linkin avulla (Google Driven esittelymateriaalia). Luvassa olisi 5 megan verran pilvipalvelua. Hetken mielijohteesta latasin koneelleni synkronointiohjelman, joka kauhukseni rupesi synkronoimaan koneeni sisältöä nettiin. Tätä en missään nimessä halua. Niinpä poistin synkronointiohjelman koneeltani ja rupesin tekemään Drivelle "nettiruumiinavausta".

Google Drive vie verkkoon tiedostot tietokoneelta. Juuri tämän vuoksi en ota sitä käyttööni. Haluan itse päättää, mitkä tiedostot pysyvät koneellani ja mitkä jaan verkkoon.

Sinänsä ideana Drive on hyvä, mutta ensin pitää olla selkeä selostus palvelun sisällöstä. Olen käyttänyt Googlen hakupalvelua löytääkseni tarpeeksi tyhjentävän selonteon Driven ominaisuuksista. Tutkimukset jatkuvat yhä. 

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia Drive-palvelusta. Otan mielelläni vinkkejä vastaan.

***
30.7.2012
Anne Rongas & Kaisa Honkonen-Ratinen: diaesitys Google Drivestä

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumi 2012

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumi pidetään 1. - 2.8.2012 Paasitornissa, Helsingissä.

Foorumin ohjelma on nähtävillä OPH:n sivuilla täällä.

Minua kiinnostavia työpajoja on monta erityisesti ensimmäisen päivän ohjelmistossa. Ilman muuta minua kiinnostaisi kuulla, mitä sanottavaa minuakin Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksella opettaneella Pirjo Vaittisella on kirjallisuuskeskustelusta verkossa. Lukkarinrakkaudesta suomen opetukseen ammatillisessa koulussa minua kiinnostaa myös kirjallisuus ammatillisen äidinkielen opetuksessa. Vaikka opetusblogien käyttö on minulle tuttua, olisi kiinnostavaa kuulla mitä sanottavaa Terhi Rannelalla on kirjallisuusblogeista.

Toisen päivän ohjelmistosta minua kiinnostaa kirjavinkit, väittely ja rock-lyriikka.

Lisää Facebook-opetuskokemuksista

Hups, kylläpä aika rientää. Edellisestä postauksesta on yli seitsemän kuukautta.

Pidin aikuisille maahanmuttajaopiskelijoille suomen alkeiskurssin. Kurssia tukemaan perustin Facebookiin suljetun ryhmän. Tarvittaessa avustin opiskelijoita Facebookin käytössä.

Kirjoitin päivittäin muistiinpanot Wordille, jotka heijastin dataprojektorilla valkotaululle. Nämä muistiinpanot julkaisin asiakirjoina Facebook-ryhmässämme. Tämä auttoi opiskelijoita opetettujen asioiden kertaamisessa. Myös opetusryhmään liittyneet jatkokurssin opiskelijat pitivät hyvänä alkeiden kertaamismahdollisuutta.

Julkaisin Facebookissa myös opetusta koskevia tiedotuksia sekä materiaalia erilaisista maahanmuuttajia auttavista palveluista.

Opiskelijat julkaisivat ryhmässä tervehdyksiä ja valokuvia. Lisäksi Facebookin käyttäminen innosti opiskelijoita pitämään yhteyttä toisiinsa ja opettajiin. Minua ilahduttaa, että voin seurata kurssin vielä päätyttyä opiskelijoiden kuulumisia Facebookin välityksellä.


Facebook

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, toinen päivä (3)

ESR-verkottumisseminaarin toinen päivä alkoi ryhmätyöskentelyllä. Minä olen osallistunut Versot-hankkeeseen, joka kuuluu Aikis-hankkeeseen. Ryhmäämme veti projektipäällikko Ulla Rönnberg Opetushallituksesta. Hankkeeseen osallistuvat esittäytyivät ryhmässä ja kertoivat omista projekteistaan. Joidenkin projektien käsikirjoittamisvaihe on käyty ja seuraavaksi on materiaalin tekninen toteutus. Ulla Rönnberg kertoi teknisen toteutuksen haasteista. Todennäköisesti teknisten toteuttajien ja käsikirjoittajien yhteistyötä aiotaan tiivistää, jotta toteutus saataisiin vastaamaan käsikirjoitusta. Keskustelimme myös tehtävien yhtenäistämistarpeesta sekä muista käsikirjoittamiseen liittyvistä seikoista.

Ulla Rönnberg kertoi, että Aikis-hanke on laaja. Se on toteutettu niin, että ensin on kirjoitettu käsikirjoitukset ja tämän jälkeen on ruvettu pohtimaan käsikirjoituksen teknistä toteutusta. Todennäköisesti Aikiksen seuraavalla kierroksella nivotaan käsikirjoittaminen ja tekninen toteutus entistä aikaisemmassa vaiheessa. Käsikirjoittajan ominaisuudessa kannatan suunnitelmaa. Käsikirjoitusta laatiessani tunsin epävarmuutta, koska en tiennyt, missä muodossa tehtävät voidaan toteuttaa. Ajauduin käsikirjoitusvaiheessa pohtimaan hankkeen rahoituksen riittävyyttä ja teknistä osaamista vailla todellista tietoa. Myös muut käsikirjoittajat pitivät ajatuksesta, että käsikirjoittaminen ja tekninen toteuttaminen nivottaisiin tiukemmin toisiinsa.

Aikiksen materiaali on saatavissa netissä käsikirjoitusmuodossa. Valmistuttuaan vuonna 2012 Aikis sijoitettaneen Oppijan verkkopalveluun.

Lounaan jälkeen neuvotteleva virkamies Merja Niemi opetus- ja kulttuuriministeriöstä  kertoi Rakennusrahastokaudesta 2014 -. Tämän jälkeen esiintyi filosofi Marja-Riitta Ollila, jonka puheenvuoro oli otsikoitu Projekti-työ-elämä. 

Marja-Riitta Ollila esittäytyi kuljeskelevaksi filosofiksi, "keikkamuusikoksi", joka ei ole eläessään ollut vakituisessa työsuhteessa. Tämän jälkeen päädyimmekin pohtimaan, milloin kiireinen työelämä alkoi. Ollilan mielestä se alkoi 40 000 vuotta sitten, kun Cro Magnon -ihminen keksi työkalut ja kaupankäynnin. Kaupankäynnin edistämiseksi tarvittiin vuorovaikutustaitoja, mikä johti kielen keksimiseen.

3000 vuotta sitten merkkihenkilöitä ruvettiin hautaamaan näyttävästi, jälkipolville on jäänyt hautakummut muistomerkiksi. Ollila muistutti, ettei kukaan ole myöhästynyt viimeisestä hetkestään. Niinpä onkin tärkeää pohtia oman työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä.

Onko sitten jokin muuttunut viime aikoina?

Ollilan mukaan maailmasta on tullut litteä, sillä  historialliset ja maantieteelliset erot eivät merkitse mitään uuden viestintäteknologian ansiosta. On syntynyt deterritorialization (paikkariippumattomuus). Netin ja englannin taidon ansiosta voi saavuttaa  kaikki, joilla on samat samat valmiudet. Cro magnon ei olisi pysynyt kyydissä, jos eläisi nyt.

Kaikki on suhteellista. - Kun teen jonkin tehtävän 15 minuutissa, teen sen 15 minuutissa +/- 40 000 vuotta. Maailma ei pääty tähän. Ei ole mahdollista ennakoida, mikä on kiireellinen tehtävä, Ollila muistuttaa.

Keksi tai kuole


Ihmisillä on jatkuva keksintöjen tarve tuoton saamiseksi. Se, jolla on kehittynein keksintö, on nyt ykkönen. Kuitenkin koko ajan keksitään uutta. Tämän päivän ykköskeksintö voikin olla huomisen turhake.

Stressaantunut näkee tunnelinäön avulla. Vallitsee uskomus, että ihmisen nerous on kekseliäisyyttä katastrofin äärellä. Uskomme, että, kuten Valittujen Palojen sankarit, toimimme parhaiten vaaran hetkellä. Aivot eivät kuitenkaan tuota keksintöjä kaikkina kaaoksen aikoina. Tarvitaan keveyttä, hilpeyttä ja rentoutta, joista syntyy keksinnöt. Tietenkin ihmiset kiistelevät, kumpi näkemys on oikeampi. Vastaväitteistä syntyy filosofia.

Marja-Riitta Ollilan puheenvuoro oli viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Tarvitsemme vapautta ja turvallisuutta voidaksemme toimia luovasti. Tarvitsemme myös kokonaiskuvan - mikä on meidän roolimme kokonaisuudessa. Merkityksellisen työn haaste on kuin teos Jumalan käsi: ihmisellä on jo jotakin haluamaansa, vaikka hän sitä tiedä, koska hän ei hahmota isoja linjoja.

Nykyään on muotia downshifting. Ollila kysyy haastavasti, haluammeko oikeasti hidastaa tahtiamme? Entäpä jos myös haluamamme palvelut hidastuvat? Hermostummehan hidastelevalle tietokoneellekin.

Amos Tversky on kuuluisa luonnolisen typeryyden tutkimuksestaan. Todellisen ihmisen tutkiminen toimijana paljastaa aivojen lystikkäät virheet, päättelyssä tapahtuvat systemaattiset virheet, joihin vaikuttaa konteksti ja ihmisystävällisyys.  Tarvitsemme laumaherkkää asennetta, joka ottaa huomioon jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden. Ihmiselle tyypillistä on pitää muita ihmisiä laumaeläiminä mutta itseään yksiöllisenä. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Pieni osa ihmisistä on valmis pitämään päänsä silloinkin, kun tietää olevansa oikeassa.

Todellisen ihmisen taloustiede (behavioural economics) tutkii mm. nudge-käsitettä (hellä tuuppaus). Ympäristö tuuppii aina samalla tavalla. Teemme valintoja tietämättämme. Emme myöskään huomaa, miten meitä ohjaillaan valinnoissamme, esimerkiksi kaupassa laittamalla tuotteita silmien korkeudelle.

Kaikki jalot asiat ovat yhtä vaikeita kuin harvinaisia. (Spinoza)

Nudge tekee hyvän valinnan helpoksi. Esimerkiksi kaupunkiin rakennetaan ostoskeskus ja sinne johtava kävelysilta.

Jättäisinkö silleen?


Tutkimuksen mukaan ovatpa oletusarvot millaisia tahansa, monet ihmiset jättävät ne silleen. Esimerkiksi vuosia kestänyttä Aku Ankan jatkotilausta on vaikea lopettaa, vaikka lukijat ovat muuttaneet kotoa. Myös puhelimen soittoääni on helppo jättää tehdasasetuksille.

Yksilöiden johtamisesta on siirretty kontekstin kautta johtamiseen. Entä rajoittaako tuuppiva ympäristö vapautta? Ei, sillä se ei rajoita päätöksenteon vapautta. On karkeaa väittää, että verotus saa aikaan alkoholihaittoja - ikään kuin ihmisellä itsellään ei olisi valinnanvapaus myös alkoholin kulutuksen suhteen. Ympäristön tuuppimista on ollut aina. On myös vaikeaa nousta puhumaan yleisön eteen, sillä koulukokemukset tuuppivat takaisin istumaan.

Me voimme valita, miten konteksti tuuppii meitä. Kuka ratkaisee, minne se tuuppii? Pitää muistaa erottaa manipuloiminen tuuppimisesta. Tuuppiminen on kaikkien osapuolten tiedossa olevaa toimintaa, mutta manipulointi piilovaikutusta.

Elämmekin uusien ihmiskuvien vuosituhatta (ihmiskuvan jalkapallomalli).

Entä miten ehkäistään masennusta? Tietenkin turvautumalla omaan mieluisaan tapaan. Jollekulle se voi olla kalaöljy, jollekulle lempinojatuoliin käpertyminen tai luonnossa käveleminen.

Kollektiivinen ekstaasi


Barbara Ehrenreich on sitä mieltä, että ihmisten masennusherkkyys johtuu siitä, että emme tanssi kaduilla. Tarvitsisimme kollektiivista ekstaasia, joka saa meidät tanssimaan kaduilla, nauttimaan elämästämme.  Meillä on kuitenkin projektit. Meidän pitää tunnistaa, mitä olemme saavuttaneet ja sen jälkeen on pysähdyttävä riemuitsemaan.

Toisaalta voimme käyttää myös sisua, jonka avulla yritämme yhä uudestaan mahdottomaltakin tuntuvien tehtävien parissa. Ei kuitenkaan ole yhtä ainutta oikeaa keinoa vaan lukuisia yhtä hyviä. Vain mielikuvitus on rajana.

Työilmapiiri on tärkeä.

Entä seuraavat 3000 vuotta? Mitä silloin tapahtuu?

Whether you belive,
you can or you can't,
you are right. 
                  (Henry Ford)

Näin voit rajoittaa omaa näkyvyyttäsi Facebookissa

Aina ei tee mieli olla läsnä (online) Facebookissa ihan kaikille. Silloin kannattaa rajoittaa omaa näkyvyyttään asetuksia muuttamalla. Se tapahtuu näin:

• Avaa oikeassa alalaidassa oleva Keskustelu-ponnahdusikkuna napsauttamalla otsikkoa hiiren vasemmalla painikkeella. Ponnahdusikkuna avautuu, jolloin näet kaverisi ja sen, ketkä ovat paikalla (vihreä merkki). 
• Keskustelu-otsikko näkyy nyt valkoisin kirjaimin sinisellä pohjalla. Sen vieressä vieressä oikeassa kulmassa on valkoinen asetus-painike. 
• Paina asetus-painiketta. Sinulle avautuu uusi pudotusvalikko, jossa on kolme erilaista vaihtoehtoa: 

 * Paikalla keskustelemaan
 * Keskustelun äänet
 * Rajoita paikallaoloa.

• Jos painat Paikalla keskustelemaan -vaihtoehtoa, poistut kokonaan online-asennosta. (Keskustelut (poissa)) Kukaan kavereistasi ei näe sinua. Pääset takaisin online-asentoon painamalla hiiren vasemmalla painikkeella Paikalla keskustelemaan. Tämä lienee teille tuttua. 

Kun haluat rajoittaa paikallaoloa vain joidenkin ihmisten osalta menettele näin:

• Paina viimeistä kohtaa listassa (Rajoita paikallaoloa). 
• Sinulle avautuu aivan uusi ponnahdusikkuna, jonka otsikkona on "Rajoita paikallaoloa keskustelussa" ja tämän alapuolella pieni pudotusvalikko: En ole paikalla seuraaville. Painamalla pudotusvalikkoa saat esille vaihtoehdon: Olen paikalla vain seuraaville. Valitse mieleisesi vaihtoehto hiiren vasemman painikkeen painalluksella.
• En ole paikalla seuraaville/ Olen paikalla vain seuraaville -pudotusvalikon alapuolella sinulla on lista fb-kavereistasi tai niistä ryhmistä, joihin olet luokitellut kaverisi, sekä ruudukot. 
• Valitse listasta haluamasi henkilöt tai ryhmät, joille haluat olla paikalla tai joille haluat olla näkymättömissä. Paina valintasi merkiksi hiiren vasenta painiketta nimen tai listan vieressä olevan ruudun kohdalla, jolloin näkyville tulee vihreä v. Muista painaa OK ponnahdusikkunan alalaidassa.
• Voit peruuttaa tekemäsi asetukset poistamalla vihreät merkit henkilöiden tai listojen kohdalta. Muista jälleen painaa OK ponnahdusikkunan alalaidassa. 

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, ensimmäinen päivä (2)

ESR-verkottumisseminaarin ensimmäisen päivän teemoja olivat erityisryhmät opetuksessa, tulevaisuuden osaamistarpeet ja tulevaisuuden oppiminen


Projektipäällikkö Sanna Ylistenniemi-Mustalahti Sastamalan kuntayhtymästä esitteli Parempaan alkuun -projektin Sastamalan kuntayhtymässä toteutetusta projektista, jossa kartoitetetaan nuorten maahanmuuttajien voimavaroja ja pyritään hyödyntämään niitä luomalla henkilökohtaisia ammatillisen koulutuksen polkuja. Projektin lähtökohtana on tilanne, jossa maahanmuuttajataustaiset opiskelijat keskeyttävät ammatilliset opintonsa tavallista yleisemmin. Tähän ongelmaan haluttiin  ratkaisu projektin avulla. Muita ongelmia oli Sastamalan alueen virkamiesten kokemattomuus maahanmuuttajien ongelmien ratkaisussa. Virkailijoille tarjottiin ohjausta, jotta he osaisivat toimia tarkoituksenmukaisesti maahanmuuttaja-asiakkaiden osalta. Jokaisen maahanmuuttajan taustat (koulutus, työkokemus, kulttuurinen tausta, suomen kielen taito ym.) ja tavoitteet kartoitetaan. Näiden pohjalta laaditaan suunnitelma, joka tähtää ammattiin valmistumseen ja työllistymiseen.

Projektipäällikkö Kyllikki Alajärvi Kemi-Torniojokilaakson kuntayhtymästä esitteli Palvelualan suomea maahanmuuttajille (Palsu)-projektin, jonka tavoitteena on tarjota monialaista ja -tasoista verkkomateriaalia matkailu- ja ravitsemusalan maahanmuutajataustaisille opiskelijoille. Projektin lähtökohtana on ollut Lapin matkailualan ongelmat, jonka voisi kiteyttää lausahdukseen, missä pihvini viipyy? Lapin yrittäjien ongelmia ovat työvoimapula, työvoiman nopea vaihtuvuus, ammatti- ja kielitaidon puutteet. Palsun tavoitteena on hyödyntää maahanmuuttajan ammattitaitoa, joka päivitetään Suomen oloihin. Palsu kuuluu Aikis-hankkeeseen (Aikuisten maahanmuuttajien kielikoulutuksen kehittäminen), kuten Versotkin. (Aikis-hankkeen materiaaliin pääsee tutustumaan osoitteessa http://aikismateriaali.wikispaces.com/)

Palsun kohderyhmällä on A2-tasoinen kielitaito ja tavoitteena on B1-B2-tasoinen kielitaito. Verkko-opiskelumateriaalia voi hyödyntää myös ammattiin valmistavissa koulutuksessa ja ammatillisessa S2-opetuksessa. Palsussa on käytetty autenttisia haastatteluja ja tekstejä, joiden avulla opiskelijat voivat kartuttaa kielitaitoaan ja tietämystään asiakaspalvelusta. Käytetty kieli ei siis ole selkokielistä vaan normaalia puhekieltä eri puolilta Suomea. Materiaalin avulla opiskelijat oppivat tekstistrategioita, ts. tekstiä ei tarvitse kääntää sanasta sanaan vaan riittää, kun ymmärtää ajatuksen.  Projektin tekninen toteutus alkaa loppuvuodesta 2011.

Kumppanit työssä-projektin esitteli Päivi Nylader Kiipulasta (http://www.kiipula.fi/). Pitää osata ottaa huomioon erityisryhmien tarpeet työssäoppimisjaksossa. Tätä varten luotiin hojks-kortit opiskelijoiden ja oppilaitoksen yhteistyönä.


Tulevaisuuden osaamistarpeet -teemaan liittyen yliopettaja Raija Nurminen Turun ammattikorkeakoulusta esitteli SOTE-ennakointia. Aiheeseen liittyvää materiaalia löytyy osoitteesta http://sote-ennakointi-esh.turkuamk.fi/ ja lisätietoja osoitteesta http://www.turkuamk.fi/

Yhdessä tekemällä -projektin esitteli Erja Kotimäki Oulun ammattioppilaitoksesta. Materiaaliin voi tutustua nettiosoitteessa http://yhdessatekemallahanke.wikispaces.com/. Tavoitteena on laatia laatukriteerit opettajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyönä. Projektin aikataulu kannattaa pitää tiiviinä toteuttamisen mielekkyyden säilyttämiseksi.

Aikis-projektin esitteli Ulla Rönnberg Opetushallituksesta. Aikis-projektiin kuuluu luki-projekti (Vilu - axxell), arkipäivään liittyvää kielenoppimismateriaalia (Kielivakka, Suomen kieltä verkkoon), humanistinen ja kasvatusala, jota käynnistellään parhaillaan, sertifikaatit, työelämätaidot (miten haetaan töihin, millaiset valmiudet tarvitaan) itsearviointimateriaali (Suomi Verkkari) sekä ruotsinkielinen materiaali, jonka mallina on käytetty Ruotsin Skolverketin materiaalia.  Rönnbergin ohjeena oli: tee hankkeet osissa niin, että toteutus tehdään käsikirjoituksen rinnalla. Aikis on ollut liian iso hanke yhdelle toteuttajalle ja sen tekninen toteutus tehdään alihankintoina.

Ville Virtanen ja Saku ry esitteli ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkoston. Hyvinvoiva oppimisympäristö -tarkistuslista on oppilaitosten käytettävissä ja muokattavissa. Sähköinen formaatti valmistuu hankkeen aikana. Alpo.fi - ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto on tarkoitettu henkilöstölle ja järjestäjille, opiskelijoille tulee oma Alpo-versio. Saku-materiaali (http://www.sakumateriaalit.net/) puolestaan avautuu saku-avaimella. Projektilla on luonnollisesti omat Facebook-sivut ( Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto  https://www.facebook.com/pages/Ammatillisen-koulutuksen-hyvinvointiverkosto/152561211424949?sk=wall  ja Saku ry https://www.facebook.com/pages/SAKU-ry/125537217499471)

ESR-verkottumisseminaari Naantalissa 21.9 - 22.9, ensimmäinen päivä (1)

Olen osallistunut Versot-hankkeeseen, kuten täällä olen kirjoittanut. Versoihin osallistumisen myötä olen saanut erinäisiä houkuttelevia osallistumiskutsuja, joihin en ole kuitenkaan pystynyt osallistumaan lähinnä työkiireiden vuoksi. ESR-verkottumisseminaarikutsu Naantalin kylpylään oli kuitenkin niin houkutteleva, etten voinut vastustaa sitä jo ihan naurettavan lyhyen seminaarimatkan vuoksi. Ensisijaisesti minua tietenkin kiinnosti seminaarin aiheet.

ESR-päällikkö Minna Bálint Opetushallituksesta piti tervetuliaispuheen, minkä jälkeen tutkimuspäällikkö ja yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki Aalto-yliopistosta piti esityksen "Lupa toimia eri tavalla!" (Kannattaa googlettaa Tuulenmäki ja esityksen nimi, joka on myös teoksen nimi).  Tuulenmäki puhui paljon, ja kaikki asiaa. Hän puhui arkisista asioista, joita pitäisi ajatella toisin. Hän lähtee liikkeelle strategisen innovaation käsitteestä. Ideoiden laatua pitäisi nostaa konventioita haastavalle tasolle. Asioita pitäisi tehdä toisella tavalla. Hänen mielestään unelmat pyörittävät maailmaa. Unelmointi on taito, jota ei opeteta missään. 

Tuulenmäki kertoi esimerkkien avulla, kuinka ongelmaa lähestytään uudella tavalla. Hän kertoi haasteesta, miten Suomen seniorit saataisiin toimimaan aktiivisesti. 

Suomalaiset pitävät suunnittelemista itseisarvona. Käytämme valtavasti aikaa ja rahaa suunnittelemiseen ja sitten kun suunnitelma on valmis, toivomme, että joku toteuttaa suunnitelman. Joskus suunnitelmat toteutuvat, toisinaan taas eivät. Usein suunnitelmissa lähdetään liikkeelle negaation kautta. Esimerkiksi vanhusten aktivoimissuunnitelmassa ennakko-oletus oli, että vanhukset ovat heikkoja, huonoja ja passiivisia vastaanottajia. Ei oletettu, että vanhuksilla olisi jotakin annettavaa. Innovointiryhmä lähtestyi kuitenkin ongelmaa toisin: missä vanhukset ovat hyviä? He tuntevat Suomen olot, he puhuvat suomea ja useimmat viihtyvät muiden ihmisten seurassa. Innovatiivinen ratkaisu oli perustaa kielikahvila, jossa suomalaiset vanhukset ja maahanmuuttajat kohtasivat. Vanhukset saivat tehdä sitä, missä he olivat hyviä - puhua suomea -  ja maahanmuuttajat saivat tarvitsemaansa harjoitusta kielen oppimiseen. Tuulenmäki kertoi seikkaperäisesti, kuinka lopputulokseen päädyttiin yrityksen ja erehdyksen avulla, kokeilemalla erilaisia toimintatapoja. 

Eräs haaste oli, miten saadaan 2 miljoonaa suomalaista jäämään jäähalliin ottelun jälkeen. Joka ikisen jääkiekko-ottelun jälkeen jäähallissa tehdään töitä, jotta maksavista asiakkaista päästäisiin mahdollisimman äkkiä eroon. Kuitenkaan eihän ravintolassakaan heitetä asiakkaita kesken illan ulos vaan niissä tehdään paljon töitä, jotta asiakkaat viihtyisivät. Haaste ei saanut kannatusta jääkiekkoporukan keskuudessa, mutta sitä olisi kuulemma lähestytty niin, että olisi kokeiltu heti seuraavan ottelun jälkeen, jäävätkö ihmiset paikalle. Kokeilun jälkeen olisi tiedetty, miten ihmiset jäävät jäähalliin. Suunnitelmaa ei nimittäin voi tehdä, ellei ole tietoa.

Eräs haaste oli, miten kehitämme maailman parhaan puiston. Sinebrykoffin puiston ilmettä haluttiin parantaa. Kehitystyöryhmä loi ensimmäiseksi kontaktin puiston käyttäjiin ja keräsi heiltä ideoita, joita ryhdyttiin sitten testaamaan. Todettiin, että kävijät itse tekevät puistosta paremman. 

Erään haasteen tavoite oli kehittää uudenlainen yökerho. Päädyttiin siihen, että asiakkaat voisivat järjestää kotibileitä yökerhossa. Toisin sanoen asiakkaat itse pitäisivät huolta asiakkaiden määrästä vieraita kutsumalla. He saisivat itse päättää, millaista musiikkia soitetaan, mikä lisää viihtyvyyttä. Parhaassa tapauksessa eri bileiden vieraat sekoittuvat ja pitävät hauskaa keskenään. Muitakin hyötyjä oli: ei tarvinnut itse huolehtia siivoamisesta eikä tarjoilupuolesta.

Varsin haastava haaste oli, miten saamme koululaiset käyttämään koulukypärää. Ensin suunniteltiin uudenlainen liikennemerkki ja tehtiin koulun pihaan erilaisia ratoja. Huomattiin, että kypärät ovat rumia eikä niitä myydä sellaisissa kaupoissa, joissa nuoret käyvät mielellään. Järjestettiin kypärän sovitusmahdollisuuksia ja kypäriä nuorten suosimiin kauppoihin. Tukka litistyy kypärän alla, joten parturikampaaja teki erilaisia kampauksia, jotka sopivat kypärän käyttäjille. 

Tuulensuu totesi esityksessään, että pitäisi olla enemmän kokeiluja ja vähemmän suunnittelua. Hänen mielestään "aina kun suunnittelet, on vaarana, että mitään ei tapahdu".  Suunnittelijoiden aika menee kokouksissa istumiseen eikä mitään tapahdu, koska ei ole aikaa, kun pitää suunnitella. Hänen mielestään innostunut saa enemmän aikaan kuin asiantuntija. Asiantuntijan rooli on raskas, sillä hänellä ei ole lupa epäonnistua. Hän ei saa tehdä virheitä. 

Tuulensuun mukaan innokkaimmat oppijoita ovat 1) lapset ja 2) ihmiset, joilla on agenda. Koulussa toteutetaan toisten ihmisten laatimaa agendaa, mikä tietenkin on omiaan latistamaan oppimishalun. Kuitenkin koska kukaan ei tiedä ratkaisua ongelmaan, se on pakko keksiä itse.  Työssä ja elämässä on yhteistä se, että pitää muodstaa henkilökohtainen suhde arjen asioihin. 

Ihminen itse on kaikkein tärkein käyttöliittymä arkeen. Kehittyyhän koulussa tämä käyttöliittymä?

Ihmisellä pitää olla agenda, jotta häntä voidaan auttaa. 

Onko ihminen koulutusputken jälkeen kiinnostuneempi itsestään ja elämästään kuin ennen koulua?

Viekö koulutus tarpeeksi epämukavuusalueelle?

Sen pitäisi, jotta oppimista tapahtuisi. On tyypillistä, ettei epäonnistumisista raportoida. Kuitenkin epäonnistumiset ovat tärkeitä. Ainoastaan kokeiluissa selviää, mikä ei toimi ja mikä toimii. Tarinat elävät - niin kävi myös minulle tänään. Kuunnllessani Tuulemäen esitystä mieleeni painuivat erilaiset kokeilut, joiden jälkeen päädyttiin ongelman ratkaisuun. Tuulenmäki kehottaakin hyödyntämään reuna-alueiden ilmöitä ongelmaratkaisussa. 

Mitä jos eri lailla toimiminen tuleekin ensiksi? Vasta sitten voi ajatella eri tavalla.

Hauskin esimerkki oli mielestäni haaste, jossa pyrittiin ratkaisemaan vammaisten kaupassakäyntiin liittyviä ongelmia. Vammaisten mielestä kaupassa asioiminen on hankalaa kassoilla, joissa pitää toimia nopeasti. Tätä ongelmaa lähdetään ratkaisemaan perustamalla kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Lähiaikoina (ensi tai seuraavana viikonloppuna) Ison Omenan City-marketissa avataan slow-kassa, joka toimii tavallista hitaammin. Kokeilun jälkeen jää nähtäväksi, mitä tapahtuu. Kuulemma idea slow-kassasta sai kannatusta niin kauppiaan kuin kassojenkin keskuudessa. Kuulemma kaikki kassat olisivat halunneet slow-kassaan.  - Käykäähän katsomassa, mikäli asutte jossakin lähettyvillä.

Yleinen käsitys on, että kaikki, mikä on dokumentoitu, on tehty. Yleisön keskeltä heitettiinkin ajatus, että entäpä jos kaikkea ei tarvitsisikaan dokumentoida. Tuulenmäen mielestä raportoimisen voi hoitaa videoimalla paremmin kuin kirjoitettuna. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Koffin puiston kehitysprojekti. 

Anssi Tuulesuu herätti tietysti ajatuksia: toisaalta olen tehnyt omia opetuskokeiluja itsenäisesti. Niissä olen ollut suunnittelijana, toimijana ja havainnoijana. Olen voinut tehdä muutoksia suunnitelmiin hyvinkin nopeasti, kun olen huomannut, että jokin ei toimi. Versot-hankkeessa puolestani olen tutustunut toisenlaiseen työskentelytapaan. Siinä on laadittu sivukaupalla käsikirjoitusta, joka odottaa vielä lopullista toteutusta. Kukaan ei tiedä vielä, toimiiko käsikirjoitus ja minkälaisia muutoksia käsikirjoitukseen pitää tehdä. Tämä selviää vasta aikojen kuluttua. 

***

Innostuin kirjoittamaan Tuulensuun esityksesti seikkaperäisesti, koska sain sieltä vahvistuksen omaan agendaani. Haluan kuitenkin kertoa muistakin esityksistä, joten teen uuden postauksen. 

Näin luot listoja Facebook-kavereistasi

Mene käyttäjätiliin, valitse ”Muokkaa kavereita”

Kaverit-sivulla otsikon vieressä on ”Luo lista”. Paina ”Luo lista”-painiketta, jolloin avautuu pop up-ikkuna ”Luo uusi lista”.

Kirjoita ”Enter a List Name”-valikkoon haluamasi listan nimi.

Klikkaa listaan haluamasi henkilöt kaverilistaltasi hiiren vasemmalla painikkeella.

Paina lopuksi ”Luo lista” -painiketta ikkunan oikeassa alakulmassa.

Voit sijoittaa henkilöitä yhteen tai useampaan listaan mielesi mukaan. Jos haluat rajata jonkin asian näkyvyyden, kannattaa mieluummin tehdä niin päin, että sallit tekstin näkyvyyden haluamallesi listan henkiöille kuin että rajaat jonkin listan näkyvyyden ulkopuolelle. Nimittäin jos luot uuden listan myöhemmin, tämän uuden listan henkilöt näkevät kaikki aikaisemmin julkaisuasetuksista rajaamasi tekstit. 

Listoja voi muokata myös jälkeenpäin. Niitä voi poistaa, ja listoihin voi lisätä henkilöitä ja poistaa heitä mielensä mukaan.

Verkko-opetuksen laatukriteerit

Isonverstaan verkko-opetuksen kriteerit, olkaa hyvät.

On ilman muuta selvää, että verkko-opetuksen pitää olla laadukasta ja tietenkin myös mielekästä.

Muutamia kohtia, jotka haluan nostaa esille:
- opettaja osaa ohjata ja viestiä verkossa oppijan oppimisprosessia tukien
- hän osaa verkko-oppimisprosessin suunnittelun alkeet
- opettaja rohkenee kokeilla myös uutta.

Nämä kaikki ja muutama muu seikka on puhtaasti teknisiä seikkoja. Opettajille uuden oppiminen ja omaksuminen kuuluvat työn luonteeseen, joten näiden omaksuminen on helppoa. Tarvitaan vain oikeanlainen asenne.

Yhteistyöstä:
- opettajan ei tarvitse osata kaikkea
- kollegan osaamisen arvostaminen ja niistä oppiminen
- opettaja osaa hyödyntää myös opiskelijan osaamista verkkokurssilla
- opettajien vertaistuki
- opettajien verkostoituminen
- opettaja jakaa kokemuksiaan ja oppii kollegoilta.


Luulen, että opettajien suurimpia kompastuskiviä on luulossa, että pitää osata kaikkea. Luullaan myös, että vain raukat kysyvät neuvoa. Ennemmin piilotellaan omaa tietämättömyyttä kuin kysytään neuvoa. Kirjoitan kokemuksesta. Olen joutunut opettelemaan keskeneräisyyden sietämistä koko aikuisikäni. Oppilaiden keskeneräisyys on ollut paljon helpompi hyväksyä kuin se, että myös minä olen keskeneräinen. En tiedä kaikkea, enkä koskaan voi tietääkään. Siksi en voi hallita kaikkia maailman vempaimia, mutta onneksi on kollegoita, joilta voi kysyä. Toisilta opettajilta voi oppia, kunhan asettuu kuuntelemaan.

Tämän tajuaminen on helpottanut omaa työtäni kovasti. Vastavuoroisesti olen itse valmis tarjoamaan omia tietojani ja taitojani muiden käyttöön.

Ja nyt lukemaan lisää laatukriteereistä.

Hyviä lukuhetkiä myös teille muille.

Optiman selätystä 2

Otin hetki sitten käyttööni Bloggerin uuden version ja vierastan sitä. Kestää aikansa, ennen kuin totun tähän valjuun editointinäkymään, joka avautuu eteeni. Edellisessä versiossa sentään oli voimakkaan väriset kehykset, mikä auttoi hahmottamaan tilan.

Mutta eihän minun siitä pitänyt kirjoittaa vaan Optimasta.On käsittämätöntä, miten aika vierähtää äkkiä. Miltei kaksi vuotta sitten marraskuussa 2009 valittelin, kuinka Optiman omaksuminen tuottaa hankaluuksia. En ollut koskaan nähnyt Optimaa käytössä, mutta silti yritin omaksua sen omatoimisesti. En kuitenkaan onnistunut siinä, joten opiskelin Ningin käytön ja otin sen opetuskäyttöön. Ningin haltuun ottaminen oli mielestäni helppoa, koska olin ehtinyt käyttää sitä somessa pitkin ja poikin, erilaisissa nettiyhteisöissä, päinvastoin kuin Optima, josta tiesin kovin niukasti. Jouduin kuitenkin luopumaan Ningistä, koska se muuttui maksulliseksi. En periaatteellisista syistä halunnut maksaa sitä muutaman euron kuukausimaksua, jota minulta pyydettiin saadakseni pitää luomani opetusympäristöt. En myöskään halunnut testata työnantajani hyväntahtoisuutta, sillä oppilaitoksessamme käytetään edelleenkin Optimaa ja Moodlea.

Tänä syksynä tartuin työnantajan tarjoamaan mahdollisuuteen opiskella Optiman käyttöä. Tänään oli ensimmäinen koulutuspäivä. Rehellisyyden nimissä minun pitää tunnustaa, että Optima ei avautunut minulle vieläkään. - Kuka nyt yhden aamupäivän aikana ehtii tutustua ja ottaa haltuun kaikki ne hienoudet, jotka Optima tarjoaa! Ei kukaan. On myös selvää, että Optimaa ei omaksuta kahdessakaan koulutuspäivässä, mutta kipinän omatoimiseen tutkimusmatkaan voi saada. Kotimatkalla bussissa tutkin saamaani käyttöopasta.

Optimassa minua kiinnostaa erityisesti seuraavat asiat:

• Optimaan tehdyn aiemman kurssin kopioimis- ja muokkaamismahdollisuus
• työtilan kopioimis-, arkistoimis- ja poistamismahdollisuus
• henkilökohtaisten työtilojen luomismahdollisuus
• käyttäjien erilaiset roolit ja toimintavalmiudet ovat säädettävissä ympäristössä ja työtilassa
• materiaalin piilottamismahdollisuus
• ryhmäkohtaiset ja henkilökohtaiset käyttöoikeudet
• verkkohistorian tallentuminen mahdollistaa tiedostojen aiempien versioiden säilymisen
• monipuoliset toimintomahdollisuudet
• vuorovaikutuksen monipuolisuus ja yhteisöllisyys

Seuraavaksi tavoitteekseni olen ottanut tutustua Optiman erilaisiin toimintoihin. Samalla aion pohtia, miten voin hyödyntää toimintoja edistääkseni vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä.

Facebookissa 3 - kokemuksia oppimisryhmistä

Vuodenvaihteen tienoilla perustin Facebookiin muutamia ulkopuolisilta suljettuja opetusryhmiä omille oppilailleni sekä halukkaille opettajakollegoilleni.

Facebookiin perustamieni opetusryhmien tavoite oli tehostaa oppilaiden oppimista. Pian tämän rinnalle nousi tarve tehostaa tiedon välittymistä opettajan ja oppilaiden välillä ja lopulta myös opetusryhmien rymäytyminen entistä toimivammaksi. Nämä kaikki tavoitteet tukevat toisiaan.

Kokeiluni kesti puoli vuotta tammikuusta kevääseen saakka. Kokeiluun osallistuneet oppilaani ovat ammattioppilaitoksen opiskelijoita ja heidän ryhmänjohtajiaan. Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt miellyttävät muistot. Parhaimmillaan Facebook-ryhmä tuki ryhmän ryhmäytymistä ja tiedonkulkua.

Opiskelijat halusivat oman opetusryhmän ja odottivat ryhmän perustamista ja sinne pääsyä.  Parhaiten toimivat ne Facebook-ryhmät, joissa myös ryhmänohjaajat olivat mukana toisena moderaattorina minun lisäkseni. Ääneen lausumaton asenne ryhmänohjaajan läsnäoloon oli myönteinen ja arvostava.

Opiskelijoille oli kuitenkin uutta, että Facebook-ryhmää voi käyttää muuhunkin kuin hupikäyttöön, mikä näkyi aluksi erilaisina kokeiluina ryhmän sisällä. Valistamistyötä ei pidäkä väheksyä myöskään opetustyössä. Tehostin ryhmien toimivuutta  mediakasvatuksellisilla täsmäiskuilla. Erityisesti nettietiketin selvittäminen luokassa on tärkeää. Keskustelimme yhdessä, millainen käytös on sallittua opetusryhmässä. Puhuimme myös netissä esiintyvistä väärinkäytöksistä. Useimmille olikin itsestään selvää, että jos hallitsee hyvät tavat irl, ne hallitsee myös netissä. Yleinen mielipide opiskelijoiden keskuudessa huonoa käytöstä kohtaan oli paheksuva.  Ryhmähenki parhaimmillaan ohjasi oppilaita toimimaan asiallisesti.

Tietysti esiintyi myös ylilyöntejä, mutta virheistään oppii - niin tässäkin tapauksessa. Pidän erityisen tärkeänä ryhmän valmistelua etukäteen verkossa työskentelyä varten. Tehostamalla nettietiketin tuntemusta sain minimoitua väärinkäsitykset.

Toinen ääneen lausumaton asia oli mielestäni myös, kuinka tarpeelliseksi oppilaat kokivat opettajan läsnäolon. Vaikka en viettänytkään Facebookissa tavallista pitempiä ajanjaksoja, saatoin vastata heille yleensä vuorokauden sisällä viestin jättämisestä. Oppilaat kyselivät opiskelusta ja arvioinnista. Monet oppilaat ilmoittivat poissaoloistaan Facebookin välityksellä ja samalla he halusivat tietää tuntitehtävät voidakseen tehdä ne ajallaan.

Käytin Facebookia omana ilmoitustaulunani kertomalla kurssin sisällöstä ja arvioitiperusteista. Jaoin ryhmässä opetusmateriaalia ja neuvoin tiedonetsinnässä.  Ilmoitin poissaoleville tuntitehtävät ja kannustin opiskelussa. Muistutin oppilaita kokeista ja kokeenpalautustuokiosta. Kurssiarvioinnin tehtyäni keskustelimme myös arvioinnista.

On tärkeää, että oppilaat tulevat kuulluiksi omissa asioissaan. Pidän tärkeänä, että oppilalla oli suora kanava, jota käyttämällä heillä oli mahdollisuus kysyä ja pyytää tarkentamaan heille epäselväksi jääneitä asioita. Samalla avautui suora keskustelu- ja vaikuttamisen kanava minulta oppilaille. Kolmanneksi oppilaat verkostoituivat toistensa kanssa entistä tehokkaammin.

Viransijaisuuteni päätyttyä keväällä jätinkin haikeana opiskeluryhmät ryhmänohjaajien hyvään huomaan. Toivotankin hyvää jatkoa kokeilulle, jonka käynnistymisessä sain olla mukana. Toivotan hyvää jatkoa myös oppilaille ja opettajille, joiden kanssa minulla oli ilo tehdä yhteistyötä.

Facebook-kokeilusta rohkaistuneena aion jatkaa verkko-opetuksen kehittämistä edelleen.

Facebookissa 2- tietoturva aina mielessä

Blogissani on ollut kovin hiljaista pitkään. Elämä kuljettaa. Myös työt vievät oman aikansa. En kuitenkaan ole ollut poissa somesta, ja työtäni kehitän edelleen, vaikka en olekaan ehtinyt päivittää blogiani.

Lähinnä olen keskittynyt tutkimaan Facebookin saloja.

Tietojen kohdentaminen oikeille ihmisille on edelleen erittäin tärkeää, kuten täällä olen jo aikaisemmin kirjoittanut.  Kevään ja kesän aikana olen opetellut jakamaan ihmiset eri ryhmiin sen mukaan, millainen merkitys heillä on elämässäni. Sukulaiset, ystävät ja töistä tutut ovat saaneet jokainen oman ryhmänsä. Tämä helpottaa myös viestien kohdentamista haluamilleni ihmisille, sillä mielestäni kaikkien ei tarvitse tietää ihan kaikkea minun elämästäni. Esimerkiksi työkavereille tarkoitettuja viestejä ei ole järkevää laittaa sukulaisten luettavaksi ja päinvastoin.

Viestien jakamisessa on myös joitakin niksejä, jotka kannattaa muistaa. Viestien jakamisessa voi nimittäin menetellä kahdella tavalla. Ne voi joko kohdentaa tietylle ryhmälle tai estää jonkin ryhmän näkemästä niitä. Kohdentaminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin estäminen. Facebook-kavereiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat sekä ystäviäni että työkavereitani.  Jos estän ystäviä näkemästä työkavereille tarkoitetun viestin, työkaverini, joka on myös ystäväni, ei näekään viestiä. Sen sijaan, jos jaan viestin ainoastaan työkavereille, ystävä-työkaverit näkevät viestin.

On myös toinen seikka, joka pitää muistaa Facebookissa. Olen estänyt joidenkin viestien näkymisen joltakin ryhmältä. Tämä esto toimii hyvin niin kauan, kun ryhmiin jakoa ei muuteta. Jos lisään myöhemmin uuden ryhmän, se voi nähdä viestit, jotka olen rajannut estämisperiaatteella.

Näiden ja muutaman muun huomion vuoksi kannatan yhä niukkaakin niukempaa avoimuutta Facebookissa. FB-kaverin seinälle ei kannata ruveta avautumaan edes itseään koskevista asioista, sillä FB pitää huolen siitä, että muualle jätetyt kommentit avautuvat omalla seinällä muiden luettavaksi, ellei ole muistanut rajata kommenttien näkyvyyden koskemaan ainoastaan kavereille.

Myös profiiliin liittyviä asioita voi kohdentaa. FB-kavereita ei tarvitse pitää julkisesti esillä, ellei niin halua. Esimerkiksi arvelen, etteivät FB-kavereinani olevat työkaverit ole kiinnostuneita ystävieni tai sukulaisteni henkilöydestä. Vielä vähemmän tämä tieto pitäisi kiinnostaa ulkopuolisia ihmisiä.

VERSOT - verkkosuomea maahanmuuttajille

Syksyllä 2010 minua pyydettiin mukaan Versot-hankkeeseen suomen kielen opettajan ominaisuudessa, sillä työkokemukseeni kuuluu myös suomen kielen opettaminen maahanmuuttajille. Arvelen, että myös sosiaalisen median tuntemuksellani oli oma osuutensa siihen, että pääsin hankkeeseen mukaan. Versot on verkko-opetushanke, jonka tarkoituksena on tuottaa maahanmuuttajille tarkoitettua koulutusta. Koulutuksen tavoitteena on tukea maahanmuuttajien aiemman osaamisen hyödyntämistä ja työllistymistä.

Aikuiselle maahanmuuttajalle työllistyminen ja ammatillisen identiteetin ylläpitäminen ovat kotoutumisen ydinkysymyksiä.

• Tavoitteena on edistää maahanmuuttajien sijoittumista työelämään. 
• Oppiminen halutaan laajentaa luokkahuoneista aitoihin työelämän vuorovaikutustilanteisiin. 
• Verkko-opetus tarjoaa maahanmuuttajille mahdollisuudet monimuotoiseen itsenäiseen ja ohjattuun opiskeluun. 

Versot-hankkeessa kehitetään verkko-opiskelumateriaaleja maahanmuuttajien suomen kielen opiskeluun. Suomen kielen opiskelun ohella materiaalit antavat maahanmuuttajille tietoa myös erilaisista ammattialoista ja ammattien osaamisvaatimuksista, suomalaisesta työelämästä, työkulttuurista ja työtavoista ja suomalaisesta yhteiskunnasta

Versot-projekti on laaja kokonaisuus, jossa useat oppilaitokset tekevät yhteistyötä. Oma osuuteni on keskittynyt sosiaali- ja terveysalaan kuuluvan kouluavustajan työhön liittyvän materiaalin kehittämiseen. Projektiin osallistuminen on ollut hauskaa mutta myös haasteellista. On ollut hauskaa kehittää tehtäviä, jotka tukevat mahdollisimman hyvin Versot-projektin tavoitteita  sekä tarjoavat opiskelijoille jotakin uutta - lähinnä oppikirjan materiaalista puuttuvaa interaktiivisuutta. Haasteellista projektiin osallistumisessa on ollut ajankäyttö: olen tullut projektiin mukaan sangen myöhäisessä vaiheessa, syyskuun lopussa, ja projektiin liittyviä tehtäviä olen tehnyt oman työn ohella.

Projekti jatkuu yhä. Käsikirjoituksia luetaan ja tarkistetaan. Tämän jälkeen on teknisen toteutuksen vuoro. Aikanaan esille putkahtaa Versot, ammatillista verkko-opetusmateriaalia maahanmuuttajille.